¹Derefter gikk Moses og Aron inn til Farao og sa: Så sier Herren, Israels Gud: La mitt folk fare, så de kan holde høitid for mig i ørkenen!

¹Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Päästä minun kansani viettämään minun juhlaani autiomaassa.'"

²Men Farao sa: Hvem er Herren som jeg skal lyde og la Israel fare? Jeg kjenner ikke Herren, og heller ikke vil jeg la Israel fare.

²Farao kysyi: "Kuka on Herra, että minun olisi toteltava häntä ja päästettävä Israelin kansa menemään? Minä en tunne Herraa enkä aio päästää Israelia."

³Da sa de: Hebreernes Gud har møtt oss; la oss dra tre dagsreiser ut i ørkenen og ofre til Herren vår Gud, så han ikke skal slå oss med pest eller sverd!

³He sanoivat: "Heprealaisten Jumala on kutsunut meitä. Tahtoisimme lähteä kolmen päivän matkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän löisi meitä rutolla eikä miekalla."

⁴Men kongen i Egypten sa til dem: Hvorfor vil I, Moses og Aron, dra folket fra dets arbeid? Gå og gjør det I skal!

⁴Mutta Egyptin kuningas sanoi heille: "Miksi te, Mooses ja Aaron, tahdotte antaa israelilaisten laiskotella? Menkää tekemään päivätyönne!"

⁵Så sa Farao: Se, folket er nu blitt altfor tallrikt i landet, og så vil I dra dem bort fra det de har å gjøre!

⁵Farao jatkoi: "Sitä kansaa on maassa jo muutenkin liikaa, ja nyt te tahtoisitte vielä antaa heille vapaapäiviä!"

⁶Og samme dag bød Farao arbeidsfogdene og opsynsmennene over folket og sa:

⁶Samana päivänä farao käski sanoa israelilaisten voudeille ja päällysmiehille:

⁷I skal ikke mere gi folket halm til teglarbeidet, som før; de skal selv gå og sanke sig halm.

⁷"Älkää enää antako kansalle olkia tiilentekoon kuten tähän saakka. Menkööt itse keräämään oljet!

⁸Men den samme mengde teglsten som de før har gjort, skal I pålegge dem; I skal ikke avkorte noget i deres arbeid. For de er dovne; derfor skriker de og sier: La oss gå og ofre til vår Gud!

⁸Vaatikaa kuitenkin, että he tekevät saman tiilimäärän kuin tähänkin saakka, siitä yhtään tinkimättä. He ovat laiskoja, siksi he huutavat: 'Tahdomme mennä uhraamaan Jumalallemme.'

⁹Legg tungt arbeid på disse mennesker, så de har nok med det og ikke hører efter løgnaktige ord!

⁹Miehet on pantava kovaan työhön, niin että heillä riittää tekemistä eikä aikaa jää valheiden kuuntelemiseen."

¹⁰Da gikk arbeidsfogdene og opsynsmennene ut og sa til folket: Så sier Farao: Jeg gir eder ikke lenger halm.

¹⁰Voudit ja päällysmiehet menivät sanomaan israelilaisille: "Farao sanoo, ettei hän anna teille enää olkia.

¹¹Gå selv og finn eder halm, hvor I kan; Men i eders arbeid skal det ikke avkortes noget.

¹¹Saatte itse hankkia oljet mistä löydätte, mutta päivässä tehtävien tiilien määrä ei saa vähentyä."

¹²Da spredte folket sig over hele Egyptens land for å sanke stubber til å bruke istedenfor halm.

¹²Kansa hajaantui pitkin Egyptiä keräämään viljankorsia tiilentekoa varten.

¹³Men arbeidsfogdene drev på og sa: Gjør eders arbeid ferdig, fullt dagsverk for hver dag, likesom dengang I hadde halm.

¹³Mutta voudit hoputtivat heitä jatkuvasti ja vaativat heitä suorittamaan saman päiväurakan kuin silloin, kun he vielä saivat olkia.

¹⁴Og opsynsmennene som Faraos arbeidsfogder hadde satt over Israels barn, fikk hugg, og arbeidsfogdene sa til dem: Hvorfor har I ikke gjort ferdig den fastsatte mengde teglsten, likesom før, hverken igår eller idag?

¹⁴Israelilaisten omat päällysmiehet, joita faraon voudit olivat asettaneet heitä johtamaan, joutuivat ruoskittaviksi, ja heille sanottiin: "Miksi ette eilen ettekä tänäänkään ole saaneet täyteen päiväurakkaanne?"

¹⁵Da gikk opsynsmennene over Israels barn til Farao og klaget høilydt for ham og sa: Hvorfor gjør du således med dine tjenere?

¹⁵Silloin israelilaisten päällysmiehet menivät valittamaan faraolle ja sanoivat: "Miksi kohtelet näin meitä, palvelijoitasi?

¹⁶Dine tjenere får ikke halm, og allikevel sier de til oss: Gjør tegl! Og så får dine tjenere hugg, enda det er ditt eget folk som har skylden.

¹⁶Olkia meille ei anneta, mutta silti meitä vaaditaan tekemään ne tiilet! Meitä lyödään, ja syy on kuitenkin teidän."

¹⁷Men han sa: Dovne er I, dovne! Derfor sier I: Vi vil gå og ofre til Herren.

¹⁷Mutta farao sanoi: "Laiskoja te olette, laiskoja! Juuri siksi te pyydätte päästä uhraamaan Herralle.

¹⁸Så gå nu og arbeid! Halm får I ikke, men den fastsatte mengde tegl skal I komme med.

¹⁸Menkää heti työhönne! Olkia ette saa, mutta tiiliä teidän on toimitettava sama määrä kuin ennenkin."

¹⁹Israels barns opsynsmenn så at de var ille farne, da det blev sagt til dem: I skal ikke avkorte noget i den teglsten I skal ha ferdig - fullt dagsverk for hver dag!

¹⁹Israelilaisten päällysmiehet käsittivät olevansa pahassa pulassa, kun kuulivat, ettei heiltä vaadittavaa päivittäistä tiilimäärää vähennetty.

²⁰Og da de kom ut fra Farao, møtte de Moses og Aron, som stod og ventet på dem.

²⁰Faraon luota lähtiessään he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä odottamassa,

²¹Og de sa til dem: Herren hjemsøke eder og dømme eder fordi I har ført oss i vanrykte hos Farao og hans tjenere, så I har gitt dem sverd i hånden til å slå oss ihjel.

²¹ja sanoivat heille: "Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, koska olette saattaneet meidät faraon ja hänen väkensä vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla he tappavat meidät."

²²Da vendte Moses sig igjen til Herren og sa: Herre, hvorfor har du gjort så ille med dette folk? Hvorfor har du sendt mig?

²²Mooses kääntyi jälleen Herran puoleen ja sanoi: "Herra, miksi tuotat onnettomuutta tälle kansalle? Minkä tähden lähetit minut?

²³For fra den stund jeg gikk inn til Farao for å tale i ditt navn, har han gjort ille mot dette folk, og du har aldeles ikke hjulpet ditt folk.

²³Siitä saakka kun minä sinun käskystäsi menin puhumaan faraolle, hän on kohdellut tätä kansaa aina vain huonommin, etkä sinä ole tehnyt mitään kansasi pelastamiseksi."