¹Og Herrens ord kom til mig, og det lød så:

¹Minulle tuli tämä Herran sana:

²Menneskesønn! Vend ditt åsyn mot Israels fjell og spå mot dem

²"Ihminen, käännä katseesi kohti Israelin vuoria ja julista niille minun tuomioni.

³og si: I Israels fjell! Hør Herrens, Israels Guds ord! Så sier Herren, Israels Gud, til fjellene og haugene, til bekkene og dalene: Se, jeg lar sverd komme over eder og gjør eders offerhauger til intet.

³Sano näin: Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra Jumala teille, te vuoret ja kukkulat, rotkot ja laaksot: Minä lähetän miekan teitä vastaan ja hävitän uhripaikkanne.

⁴Eders altere skal ødelegges, og eders solstøtter knuses, og jeg vil la eders drepte falle for eders motbydelige avguders åsyn.

⁴Teidän uhrialttarinne tuhotaan, teidän suitsutusalttarinne lyödään murskaksi, ja teidän miehenne minä tapan ja heitän epäjumalienne eteen.

⁵Og jeg vil legge Israels barns døde kropper for eders motbydelige avguders åsyn og sprede eders ben rundt omkring eders altere.

⁵Minä jätän israelilaisten ruumiit heidän epäjumaliensa eteen ja hajotan heidän luunsa heidän alttariensa ympärille.

⁶Hvor I så bor, skal byene ødelegges og offerhaugene bli forlatt, forat eders altere må bli ødelagt og forlatt, og eders motbydelige avguder knust og gjort til intet, og eders solstøtter nedhugget, og eders henders verk utslettet;

⁶Missä ikinä teitä asuukin, ovat kaupunkinne autiot ja uhrikukkulanne tyhjät. Teidän alttarinne jäävät uhreitta ja sortuvat kivikasoiksi, teidän epäjumalanne murskataan ja hävitetään, teidän suitsutusalttarinne hakataan pirstoiksi, teidän kättenne teelmät pyyhkäistään pois,

⁷drepte menn skal falle midt iblandt eder, og I skal kjenne at jeg er Herren.

⁷ja ruumiita lojuu kaikkialla teidän keskellänne. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.

⁸Men jeg vil la en levning bli igjen, så nogen av eder undgår sverdet ute blandt folkene, når I blir spredt omkring i landene.

⁸"Osan teistä minä kuitenkin säästän. He pelastuvat miekalta mutta joutuvat elämään toisten kansojen seassa, sillä heidät hajotetaan vieraisiin maihin.

⁹Og de av eder som slipper unda, skal komme mig i hu blandt folkene, hvor de er i fangenskap, når jeg har knust deres utro hjerter som var veket fra mig, og deres øine som i utroskap fulgte deres motbydelige avguder; og de skal vemmes ved sig selv for de onde gjerningers skyld som de har gjort - for alle sine vederstyggeligheter,

⁹Pelastuneet muistavat minut eläessään toisten kansojen seassa, siellä minne ovat joutuneet. Minä särjen heidän uskottoman sydämensä, joka oli luopunut minusta, ja heidän uskottomat silmänsä, jotka olivat hairahtuneet epäjumalien puoleen. He peittävät häveten kasvonsa ja inhoavat pahoja tekojaan, iljettäviä kättensä töitä.

¹⁰og de skal kjenne at jeg er Herren. Det er ikke for ingen ting jeg har talt om å føre denne ulykke over dem.

¹⁰He näkevät, että minä, Herra, en puhunut tyhjiä sanoja, kun uhkasin heitä tällä onnettomuudella.

¹¹Så sier Herren, Israels Gud: Slå dine hender sammen og stamp med din fot og rop akk og ve over alle de onde vederstyggeligheter i Israels hus; for de skal falle for sverdet, for hunger og for pest.

¹¹"Näin sanoo Herra Jumala: Lyö käsiäsi yhteen, polje jaloillasi maata ja huuda: 'Voi!' Valita kaikkia pahoja tekoja, kaikkia iljettäviä töitä, jotka Israelin kansa on tehnyt ja joiden vuoksi se kaatuu miekkaan ja menehtyy nälkään ja ruttoon.

¹²Den som er langt borte, skal dø av pest, og den som er nær, skal falle for sverdet, og den som er igjen og er berget, skal dø av hunger, og jeg vil uttømme min harme på dem.

¹²Joka on kaukana, kuolee ruttoon, joka on lähellä, kaatuu miekkaan, ja joka näiltä säästyy, kuolee nälkään. Näin minä tyhjennän heihin vihani.

¹³Og I skal kjenne at jeg er Herren, når deres drepte menn ligger midt iblandt deres motbydelige avguder, rundt omkring deres altere, på hver høi bakke, på alle fjelltoppene og under hvert grønt tre og hver løvrik terebinte, på alle de steder hvor de ofret alle sine motbydelige avguder en velbehagelig duft.

¹³Te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun heidän ruumiinsa lojuvat hajallaan heidän epäjumaliensa ja alttariensa seassa jokaisella korkealla kukkulalla, jokaisen vuoren laella, jokaisen lehtevän puun, jokaisen tuuhean tammen alla, kaikkialla missä he ovat tuoksuvia uhreja epäjumalilleen tarjonneet.

¹⁴Og jeg vil rekke ut min hånd mot dem og gjøre landet til en ørk og et øde verre enn Dibla-ørkenen, hvor de så bor, og de skal kjenne at jeg er Herren.

¹⁴Minä kohotan käteni heitä vastaan ja muutan heidän maansa, sen kaupungit ja kylät, tyhjäksi ja kolkoksi aavikoksi, autiomaasta aina Riblaan saakka. Silloin he tietävät, että minä olen Herra."