¹Og Herren så til Sara som han hadde sagt, og Herren gjorde med Sara som han hadde lovt.

¹Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen.

²Sara blev fruktsommelig og fødte Abraham en sønn i hans alderdom på den fastsatte tid som Gud hadde talt til ham om.

²Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut.

³Og Abraham kalte den sønn han hadde fått, den som Sara hadde født ham, Isak.

³Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak.

⁴Og Abraham omskar Isak, sin sønn, da han var åtte dager gammel, således som Gud hadde befalt ham.

⁴Kahdek- santena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympäri- leikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt.

⁵Abraham var hundre år gammel da han fikk sin sønn Isak.

⁵Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi.

⁶Da sa Sara: Gud har gjort det så at jeg må le; alle som hører dette, vil le av mig.

⁶Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani."

⁷Og hun sa: Hvem skulde vel ha sagt til Abraham at Sara gir barn å die? Og nu har jeg født ham en sønn i hans alderdom.

⁷Ja Saara sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: 'Saara imettää poikia'? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään."

⁸Og gutten vokste op og blev avvent; og Abraham gjorde et stort gjestebud den dag Isak blev avvent.

⁸Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot.

⁹Og Sara så at egypterkvinnen Hagars sønn, som hun hadde født Abraham, spottet,

⁹Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti,

¹⁰og hun sa til Abraham: Driv ut denne trælkvinne og hennes sønn! For denne trælkvinnes sønn skal ikke arve med min sønn, med Isak.

¹⁰ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa."

¹¹Dette gjorde Abraham meget ondt for hans sønns skyld.

¹¹Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta.

¹²Men Gud sa til Abraham: La det ikke gjøre dig ondt for guttens og for din trælkvinnes skyld! Lyd Sara i alt det hun sier til dig! For i Isak skal det nevnes dig en ætt.

¹²Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sano- taan sinun lapsiksesi.

¹³Men også trælkvinnens sønn vil jeg gjøre til et folk, fordi han er din sønn.

¹³Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hän- kin on sinun jälkeläisesi."

¹⁴Da stod Abraham tidlig op om morgenen og tok brød og en skinnsekk med vann og gav Hagar og la det på hennes skulder; han gav henne også gutten med og lot henne fare. Og hun gikk avsted og for vill i Be'erseba-ørkenen.

¹⁴Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerse- ban autiomaassa.

¹⁵Da det var forbi med vannet i sekken, kastet hun gutten fra sig under en busk

¹⁵Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle

¹⁶og gikk bort og satte sig et stykke ifra, sa langt som et bueskudd; for hun tenkte: Jeg vil ikke se på at gutten dør. Så satt hun et stykke ifra og brast i gråt.

¹⁶ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan." Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.

¹⁷Men Gud hørte gutten ynke sig, og Guds engel ropte til Hagar fra himmelen og sa til henne: Hvad fattes dig, Hagar? Frykt ikke! For Gud har hørt gutten ynke sig der han ligger.

¹⁷Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: "Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun.

¹⁸Reis dig, løft gutten op og hold ham ved hånden! For jeg vil gjøre ham til et stort folk.

¹⁸Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan."

¹⁹Og Gud åpnet hennes øine, så hun så en brønn; da gikk hun dit og fylte sekken med vann og gav gutten å drikke.

¹⁹Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

²⁰Og Gud var med gutten; han blev stor og bodde i ørkenen, og da han vokste til, blev han bueskytter.

²⁰Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies.

²¹Han bosatte sig i ørkenen Paran, og hans mor tok en hustru til ham fra Egypten.

²¹Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä.

²²Ved denne tid kom Abimelek og Pikol, hans hærfører, og sa til Abraham: Gud er med dig i alt det du gjør.

²²Niihin aikoihin Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet.

²³Så tilsverg mig nu her ved Gud at du ikke vil fare med svik mot mig og mine barn og min ætt! Likesom jeg har vist godhet mot dig, så skal du gjøre det samme mot mig og mot det land du bor i som fremmed.

²³Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua etkä minun sukuani etkä jälkeläisiäni kohtaan, vaan osoitat minua ja tätä maata kohtaan, missä nyt asut muukalaisena, samaa vilpittömyyttä ja hyvyyttä, jota minä olen sinulle osoittanut."

²⁴Da sa Abraham: Ja, det skal jeg tilsverge dig.

²⁴Abraham sanoi: "Minä vannon."

²⁵Men Abraham gikk i rette med Abimelek for en brønn som Abimeleks tjenere hadde tatt med vold.

²⁵Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, että tämän miehet olivat anastaneet erään kaivon omaan käyttöönsä.

²⁶Da sa Abimelek: Jeg vet ikke hvem som har gjort dette; hverken har du sagt mig det, eller har jeg hørt det før idag.

²⁶Abimelek sanoi: "Minä en tiedä, kuka tämän on tehnyt. Sinä et ole puhunut siitä aikaisem- min, vasta nyt kuulen siitä ensimmäisen kerran."

²⁷Da tok Abraham småfe og storfe og gav Abimelek, og de gjorde en pakt med hverandre.

²⁷Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, vuohia ja nautakarjaa, ja he tekivät keskenään liiton.

²⁸Og Abraham stilte syv får av småfeet for sig selv.

²⁸Mutta Abraham otti seitsemän nuorta lammasta erilleen muista.

²⁹Da sa Abimelek til Abraham Hvad skal disse syv får her som du har stilt for sig selv?

²⁹Silloin Abimelek kysyi häneltä: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet pannut erilleen?"

³⁰Han svarte: Disse syv får skal du ta imot av mig; det skal være til et vidnesbyrd for mig at jeg har gravd denne brønn.

³⁰Abraham vastasi: "Sinun tulee ottaa minulta vastaan nämä seitsemän lammasta merkiksi siitä, että minä olen sen kaivon kaivattanut."

³¹Derfor kalte de dette sted Be'erseba*; for der gjorde de begge sin ed. / {* Edsbrønnen.}

³¹Tämän vuoksi paikka sai nimen Beerseba, sillä siellä he vannoivat valan toisilleen.

³²Så gjorde de da en pakt i Be'erseba; og Abimelek og Pikol, hans hærfører, brøt op og vendte tilbake til filistrenes land.

³²Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abime- lek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol palasivat filistealaisten maahan.

³³Og Abraham plantet en tamarisk i Be'erseba, og der påkalte han Herrens, den evige Guds navn.

³³Abraham istutti tamaris- kipuun Beersebaan ja rukoili siellä Herraa, ikuista Jumalaa.

³⁴Og Abraham bodde som fremmed i filistrenes land en lang tid.

³⁴Abraham asui kauan muukalaisena filis- tealaisten maassa.