¹Josef blev ført ned til Egypten; og Potifar, en egypter, som var hoffmann hos Farao og høvding over livvakten, kjøpte ham av ismaelittene som hadde hatt ham med sig dit.

¹Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet.

²Men Herren var med Josef, så alt lyktes for ham; og han vedblev å være i huset hos sin herre egypteren.

²Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi hänellä oli aina onni mukanaan. Hän asui egyptiläi- sen isäntänsä talossa,

³Da hans herre så at Herren var med ham, og at Herren lot alt det han gjorde, lykkes for ham,

³ja isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan.

⁴fant Josef nåde for hans øine og fikk gå ham til hånde; og han satte ham over sitt hus, og alt det han hadde, la han i hans hender.

⁴Joosef pääsi Potifarin suosioon ja palveli häntä niin hyvin, että Potifar asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa koko omaisuutensa.

⁵Og helt fra den tid han hadde satt ham over sitt hus og over alt det han hadde, velsignet Herren egypterens hus for Josefs skyld, og Herrens velsignelse var over alt det han hadde, både i huset og på marken.

⁵Kun Potifar oli määrännyt Joosefin taloutensa ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi hänen taloaan Joosefin tähden. Ja Herran siunaus näkyi kaikessa, mitä Potifarilla oli, niin kotona kuin tiluksilla.

⁶Og han overlot alt det han hadde, i Josefs hender, og han så ikke til med ham i noget, uten med den mat han selv åt. Og Josef var vakker av skapning og vakker å se til.

⁶Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa eikä itse huolehtinut muusta kuin mitä hän söi. Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.

⁷Og nogen tid efter hendte det at hans herres hustru kastet sine øine på Josef og sa: Kom og ligg hos mig!

⁷Niinpä jonkin ajan kuluttua isännän vaimo iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani."

⁸Men han vilde ikke og sa til sin herres hustru: Min herre ser ikke til med mig i nogen ting i hele sitt hus, og alt det han eier, har han lagt i mine hender;

⁸Mutta Joosef kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: "Isäntäni ei enää välitä itse huolehtia mistään, hän on uskonut minun hoitooni kaiken omaisuutensa.

⁹han har ikke mere å si her i huset enn jeg, og han har ikke nektet mig noget uten dig, fordi du er hans hustru. Hvorledes skulde jeg da gjøre denne store ondskap og synde mot Gud?

⁹Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin hänelläkin, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?"

¹⁰Som hun nu dag efter dag talte til Josef, og han ikke føide henne i å ligge hos henne og være sammen med henne,

¹⁰Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.

¹¹så hendte det en dag at han kom inn i huset for å gjøre sitt arbeid, mens ingen av husets folk var inne.

¹¹Eräänä päivänä, kun Joosef taas tuli taloon tekemään työtään eikä ketään talonväkeen kuuluvaa ollut paikalla,

¹²Da grep hun fatt i hans kappe og sa: Ligg hos mig! Men han lot sin kappe efter sig i hennes hånd og flyktet ut av huset.

¹²nainen tarttui Joosefin vaattee- seen ja sanoi: "Tule makaamaan kanssani." Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen pukunsa jäi naisen käsiin.

¹³Og da hun så at han hadde latt sin kappe efter sig i hennes hånd og var flyktet ut av huset,

¹³Kun nainen näki, että Joosef oli jättänyt pukunsa hänen käsiinsä ja paennut,

¹⁴ropte hun på sine husfolk og sa til dem: Se, her har han ført en hebraisk mann hit til oss for å føre skam over oss; han kom inn til mig for å ligge hos mig, men jeg ropte så høit jeg kunde,

¹⁴hän huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: "Katsokaa! Potifar on tuonut tänne heprealaisen miehen, joka nyt pitää meitä pilkkanaan. Hän tuli minun luokseni ja halusi maata kanssani, mutta minä huusin kovaa,

¹⁵og da han hørte at jeg satte i å rope, lot han sin kappe efter sig hos mig og flyktet ut av huset.

¹⁵ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja alkavan huutaa, hän jätti pukunsa tähän ja juoksi pakoon."

¹⁶Så lot hun hans kappe bli liggende hos sig til hans herre kom hjem.

¹⁶Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun hänen miehensä palasi kotiin.

¹⁷Da talte hun likedan til ham og sa: Den hebraiske træl som du har ført hit til oss, kom inn til mig for å føre skam over mig;

¹⁷Hän kertoi miehelleen samat asiat: "Tuo heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni häpäistäkseen minut,

¹⁸men da jeg satte i å rope, lot han sin kappe efter sig hos mig og flyktet ut av huset.

¹⁸mutta kun minä kirkaisin ja rupesin huutamaan, hän jätti pukunsa minun viereeni ja juoksi pakoon."

¹⁹Da nu hans herre hørte hvad hans hustru fortalte, hvorledes hun sa: Således har din træl gjort mot mig, da optendtes hans vrede.

¹⁹Kun isäntä kuuli vaimonsa kertovan, mitä orja oli tehnyt, hän raivostui.

²⁰Og Josefs herre tok og satte ham i fengslet, der hvor kongens fanger holdtes fengslet; og han blev sittende der i fengslet.

²⁰Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin.

²¹Men Herren var med Josef og lot ham vinne alles hjerter og gav ham yndest hos fengslets overopsynsmann.

²¹Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan, niin että hän saavutti vankilan päällikön suosion.

²²Og fengslets overopsynsmann satte Josef til å se efter alle fangene som var i fengslet; og alt det som skulde gjøres der, det gjorde han.

²²Päällikkö uskoi Joosefin val- vontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin.

²³Fengslets overopsynsmann så ikke efter nogen ting som han hadde under hender, fordi Herren var med ham; og hvad han gjorde, gav Herren lykke til.

²³Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.