¹For da loven bare har en skygge av de kommende goder, men ikke selve billedet av tingene, så kan den aldri ved de offer som de hvert år alltid på ny bærer frem, gjøre dem fullkomne som kommer frem med dem.

¹Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.

²Ellers vilde de jo ha ophørt med å frembære dem, da de ofrende ikke lenger vilde ha synder på samvittigheten når de en gang var renset.

²Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.

³Men ved dem kommer hvert år en minnelse om synder;

³Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.

⁴for det er umulig at blod av okser og bukker kan bortta synder.

⁴Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.

⁵Derfor sier han idet han treder inn i verden: Offer og gave vilde du ikke ha, men et legeme laget du for mig;

⁵Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: -- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin.

⁶brennoffer og syndoffer hadde du ikke lyst til.

⁶Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.

⁷Da sa jeg: Se, jeg kommer - i bokrullen er det skrevet om mig - for å gjøre, Gud, din vilje.

⁷Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

⁸Idet han først sier: Offer og gaver og brennoffer og syndoffer vilde du ikke ha og hadde du ikke lyst til - og de bæres dog frem efter loven -

⁸Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.

⁹så har han derefter sagt: Se, jeg kommer for å gjøre din vilje. Han tar det første bort for å innsette det annet,

⁹Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.

¹⁰og ved denne vilje er vi helliget ved ofringen av Jesu Kristi legeme en gang for alle.

¹⁰Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.

¹¹Og hver prest står daglig og gjør tjeneste og bærer mange ganger frem de samme offer, som dog aldri kan bortta synder;

¹¹Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä.

¹²men han har frembåret ett offer for synder og har derefter for alltid satt sig ved Guds høire hånd,

¹²Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.

¹³og nu venter han bare på at hans fiender skal legges til skammel for hans føtter;

¹³Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle,

¹⁴for med ett offer har han for alltid gjort dem fullkomne som blir helliget.

¹⁴sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

¹⁵Men det vidner og den Hellige Ånd for oss; for efterat han har sagt:

¹⁵Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:

¹⁶Dette er den pakt som jeg vil oprette med dem efter hine dager, så sier Herren: Jeg vil gi mine lover i deres hjerter, og jeg vil skrive dem i deres sinn,

¹⁶-- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.

¹⁷og deres synder og deres overtredelser vil jeg ikke mere komme i hu.

¹⁷Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.

¹⁸Men hvor det er forlatelse for dem, der trenges ikke mere noget offer for synd.

¹⁸Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.

¹⁹Da vi altså, brødre, i Jesu blod har frimodighet til å gå inn i helligdommen,

¹⁹Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä

²⁰som han har innvidd oss en ny og levende vei til gjennem forhenget, det er hans kjød,

²⁰ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta.

²¹og da vi har en stor prest over Guds hus,

²¹Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.

²²så la oss trede frem med sanndru hjerte i troens fulle visshet, renset på hjertene fra en ond samvittighet og tvettet på legemet med rent vann;

²²Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.

²³la oss holde uryggelig fast ved bekjennelsen av vårt håp - for han er trofast som gav løftet -

²³Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.

²⁴og la oss gi akt på hverandre, så vi opgløder hverandre til kjærlighet og gode gjerninger,

²⁴Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.

²⁵og ikke forlater vår egen forsamling, som nogen har for skikk, men formaner hverandre, og det så meget mere som I ser dagen nærme sig.

²⁵Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

²⁶For synder vi med vilje efter å ha lært sannheten å kjenne, da er det ikke mere tilbake noget offer for synder,

²⁶Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.

²⁷men bare en forferdelig gru for dom og en nidkjærhetens brand som skal fortære de gjenstridige.

²⁷Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.

²⁸Har nogen brutt Mose lov, da dør han uten barmhjertighet på to eller tre vidners ord;

²⁸Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana.

²⁹hvor meget verre straff tror I da den skal aktes verd som har trådt Guds Sønn under føtter og ringeaktet paktens blod, som han blev helliget ved, og har hånet nådens Ånd?

²⁹Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!

³⁰Vi kjenner jo ham som har sagt: Mig hører hevnen til, jeg vil gjengjelde, og atter: Herren skal dømme sitt folk.

³⁰Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: -- Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös: -- Herra on tuomitseva kansansa.

³¹Det er forferdelig å falle i den levende Guds hender.

³¹On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.

³²Men kom i hu de gamle dager, da I, efter å være blitt oplyst, utholdt en stor strid i lidelser,

³²Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut.

³³idet I dels blev til et skuespill ved hån og trengsler, dels led med dem som hadde det således.

³³Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan.

³⁴For også fangene hadde I medynk med, og fant eder med glede i at eders gods blev røvet, da I visste at I selv hadde en bedre og blivende eiendom.

³⁴Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.

³⁵Kast derfor ikke bort eders frimodighet, som har stor lønn!

³⁵Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti.

³⁶For I trenger til tålmod, forat I, når I har gjort Guds vilje, kan opnå det som er lovt.

³⁶Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.

³⁷For ennu er det bare så kort en stund, så kommer han som komme skal, og han skal ikke dryge;

³⁷Onhan sanottu näin: -- Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele.

³⁸men den rettferdige, ved tro skal han leve, og dersom han unddrager sig, har min sjel ikke lyst til ham.

³⁸Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.

³⁹Men vi er ikke av dem som unddrager sig til fortapelse, vi er av dem som tror til sjelens frelse.

³⁹Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.