¹Ved den tid blev Esekias dødssyk; da kom profeten Esaias, Amos' sønn, inn til ham og sa til ham: Så sier Herren: Beskikk ditt hus! For du skal dø og ikke leve lenger.

¹Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!'"

²Da vendte Esekias sitt ansikt mot veggen og bad til Herren

²Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa:

³og sa: Akk, Herre! kom dog i hu at jeg har vandret for ditt åsyn i trofasthet og med helt hjerte og gjort hvad godt er i dine øine! Og Esekias gråt høit.

³"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti.

⁴Da kom Herrens ord til Esaias, og det lød så:

⁴Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana:

⁵Gå og si til Esekias: Så sier Herren, din far Davids Gud: Jeg har hørt din bønn, jeg har sett dine tårer; se, jeg legger femten år til din alder.

⁵"Mene ja sano Hiskialle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta.

⁶Og jeg vil redde dig og denne by av assyrerkongens hånd, og jeg vil verne denne by.

⁶Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia.'

⁷Og dette skal du ha til tegn fra Herren på at Herren vil holde det han nu har lovt:

⁷Herra antaa sinulle tällaisen merkin todisteeksi siitä, että hän toteuttaa minkä on luvannut:

⁸Se, jeg lar solskivens skygge, som er gått ned med solen på Akas' solskive, gå ti streker tilbake. Og solen gikk tilbake ti av de streker den var gått ned.

⁸Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua.

⁹En sang, skrevet av Judas konge Esekias da han hadde vært syk, men hadde kommet sig av sin sykdom:

⁹Juudan kuninkaan Hiskian psalmi, jonka hän sepitti, kun oli toipunut sairaudestaan.

¹⁰Jeg sa: I mine rolige dager må jeg gå bort gjennem dødsrikets porter; jeg må bøte med resten av mine år.

¹⁰Minä ajattelin: Kesken päivieni juoksun minun on mentävä pois. Tuonelan porttien tuolla puolen joudun viettämään ne vuodet, jotka minulta jäivät elämättä.

¹¹Jeg sa: Jeg skal ikke se Herren, Herren i de levendes land jeg skal ikke skue mennesker mere blandt dem som bor i det stille.

¹¹Minä ajattelin: En enää saa nähdä Herraa elävien maassa, en enää katsella ihmisiä maailman asukkaiden parissa.

¹²Min bolig blir rykket op og ført bort fra mig som en hyrdes telt; jeg har rullet mitt liv sammen lik en vever, fra trådendene skjærer han* mig av; fra dag til natt gjør du det av med mig. / {* Gud.}

¹²Kuin paimenen teltta minun majani puretaan ja viedään pois. Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka,

¹³Jeg fikk min sjel til å være stille inntil morgenen; som en løve knuser han alle mine ben; fra dag til natt gjør du det av med mig.

¹³aamuun mennessä ovat voimani lopussa. Kuin leijona raatelisi minut, ruhjoisi kaikki luuni. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka.

¹⁴Som en svale, som en trane, således klynket jeg, jeg kurret som en due; matte så mine øine mot det høie: Herre! Jeg er redd, gå i borgen for mig!

¹⁴Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä.

¹⁵Hvad skal jeg si? Han har både sagt mig det, og han har gjort det*; stille vil jeg vandre alle mine år efter min sjels bitre smerte. / {* JES 38, 4 fg.}

¹⁵Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt? Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe.

¹⁶Herre! Ved dem* lever mennesket, og ved dem blir alt min ånds liv opholdt; så gjør mig frisk og la mig leve! / {* ved dine ord; 5MO 8, 3. MTT 4, 4.}

¹⁶Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!

¹⁷Se, til fred blev mig det bitre, ja det bitre, og kjærlig drog du min sjel op av tilintetgjørelsens grav; for du kastet alle mine synder bak din rygg.

¹⁷Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.

¹⁸For ikke priser dødsriket dig, ikke lover døden dig; ikke venter de som farer ned i graven, på din trofasthet.

¹⁸Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi.

¹⁹De levende, de levende, de priser dig, som jeg idag; en far lærer sine barn om din trofasthet.

¹⁹Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän! Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi.

²⁰Herren er rede til å frelse mig, og på mine strengeleker vil vi spille alle vårt livs dager i Herrens hus.

²⁰Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.

²¹Esaias sa at de skulde hente en fikenkake og legge den som plaster på bylden, så han kunde bli frisk igjen.

²¹Sitten Jesaja sanoi: "Tuokaa viikunakakku ja hierokaa sillä paisetta, niin hän toipuu."

²²Esekias sa*: Hvad skal jeg ha til tegn på at jeg skal gå op til Herrens hus? / {* da han hadde hørt det som er sagt i JES 38, 6, men før han hadde hørt det som er sagt i JES 38, 7.}

²²Ja Hiskia kysyi Jesajalta: "Mikä on merkkinä siitä, että vielä saan astua Herran temppeliin?" ennustus