¹Herre, når jeg fører trette med dig, har du alltid rett. Allikevel må jeg gå i rette med dig: Hvorfor går det de ugudelige vel, hvorfor har de ingen sorger alle de troløse?

¹-- Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?

²Du har plantet dem, og de har slått rot; de vokser op og bærer frukt; nær er du i deres munn, men langt borte fra deres nyrer.

²Sinä olet heidät istuttanut, he ovat juurtuneet, he kasvavat ja kantavat hedelmää. Suullaan he puhuvat sinusta, mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana.

³Men du, Herre, du kjenner mig, du ser mig og prøver mitt hjertelag mot dig; ta dem bort som får til å slaktes og innvi dem til en drapsdag!

³Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen. Erottele heidät laumasta kuin teuraslampaat, määrää heidät tuhon päivää varten.

⁴Hvor lenge skal landet visne og all markens urter tørke bort? For dets innbyggeres ondskap er dyr og fugler revet bort; for de sier: Han* ser ikke hvorledes det vil gå oss til sist. / {* profeten.}

⁴Kuinka kauan täytyy maan riutua, laidunten ruohon kuivettua? Villieläimet ja linnutkin katoavat ihmisten pahuuden tähden. Mutta he sanovat: "Kuka sen voi tietää, miten meille käy!"

⁵Når du løper med fotgjengere, og de gjør dig trett, hvorledes vil du løpe om kapp med hester? I et fredelig land er du trygg, men hvad vil du gjøre i Jordans prakt*? / {* d.e. den prektige skog på Jordans bredder, hvor løver hadde tilhold; JER 49, 19; 50, 44. SKR 11, 3.}

⁵-- Jos sinä läkähdyt jo jalkamiesten matkassa, kuinka voisit juosta kilpaa hevosten kanssa? Vaikka tunnetkin olosi turvalliseksi asutuilla seuduilla, kuinka selviät Jordanin tiheiköissä?

⁶For selv dine brødre og din fars hus, selv de er troløse mot dig, selv de skriker efter dig av full hals; tro dem ikke når de taler fagre ord til dig!

⁶Jopa veljesi, oman sukusi jäsenet, pettävät sinua. Hekin vehkeilevät selkäsi takana, huutavat täyttä kurkkua sinua vastaan. Kun he puhuvat sinulle ystävällisesti, älä usko heitä.

⁷Jeg har forlatt mitt hus, forkastet min arv; jeg har gitt min sjels elskede i hennes fienders hånd.

⁷-- Minä olen hylännyt Israelin, en välitä enää kansastani. Olen antanut rakkaani vihollisten käsiin!

⁸Min arv er blitt mot mig som en løve i skogen, den har opløftet sin røst mot mig; derfor hater jeg den.

⁸Niin kuin leijona karjuu tiheikössä, niin ärjyi minulle oma kansani. Siksi minä siihen vihastuin.

⁹Er min arv en spraglet rovfugl? Det er jo rovfugler rundt omkring den! Gå avsted og samle alle markens dyr, la dem komme hit og ete!

⁹Eikö maani ole kuin hyeenan luola, jonka ympärillä haaskalinnut parveilevat? "Kootkaa tänne kaikki villieläimet! Tuokaa ne aterialle!"

¹⁰Hyrder* i mengde ødelegger min vingård, trår ned min arvelodd; de gjør min herlige arvelodd til en øde ørken. / {* JER 6, 3.}

¹⁰Paimenten laumat ovat tuhonneet viinitarhani, tallanneet peltoni. Minun ihanan maani he ovat tehneet autiomaaksi.

¹¹De gjør den til en ødemark; sørgende og øde ligger den omkring mig; ødelagt er hele landet; for det er ikke nogen som legger det* på hjerte. / {* Herrens ord.}

¹¹Hävitettynä se suree minun edessäni, se on lohduttoman autio. Koko maa on tyhjä, kukaan ei siitä välitä.

¹²Ødeleggere kommer over alle bare hauger i ørkenen, for Herren har et sverd som fortærer fra den ene ende av landet til den andre; det er ikke redning for noget kjød.

¹²Autiomaan paljaiden kukkuloiden yli tulivat tuhoojat. Herran miekka hävittää maan laidasta laitaan eikä säästä ketään.

¹³De sår hvete, men høster torner; de tretter sig ut, men har intet gagn av det. Så ha da skam av eders grøde for Herrens brennende vredes skyld!

¹³Asukkaat kylvivät vehnää mutta leikkasivat ohdakkeita. He näkivät vaivaa näännyksiin asti, mutta siitä ei ollut hyötyä. Pettyneitä he ovat satoon, Herran hehkuva viha on hävittänyt kaiken!

¹⁴Så sier Herren om alle sine onde naboer, som forgriper sig på den arv han har gitt sitt folk Israel til eie: Se, jeg rykker dem op av deres land, og Judas hus vil jeg rykke op av deres midte.

¹⁴Näin sanoo Herra: "Totisesti, minä tempaan kaikki kelvottomat naapurikansat pois maastaan! Ne ovat kajonneet siihen maahan, jonka minä olen antanut kansalleni Israelille pysyväksi perinnöksi. Myös Juudan heimon minä tempaan maastaan.

¹⁵Men når jeg har rykket dem op, da vil jeg atter forbarme mig over dem og la dem vende tilbake, hver til sin arv og hver til sitt land.

¹⁵Mutta sen jälkeen kun olen temmannut ne pois, minä armahdan niitä. Minä annan jokaisen kansan palata omaan maahansa ja omalle perintömaalleen.

¹⁶Og såfremt de lærer mitt folks veier, lærer å sverge ved mitt navn: Så sant Herren lever - likesom de har lært mitt folk å sverge ved Ba'al, da skal de bli opbygget midt iblandt mitt folk.

¹⁶Jos ne sitten minun kansani tavoin oppivat palvelemaan minua, oppivat vannomaan minun nimeeni: 'Niin totta kuin Herra elää' -- aivan niin kuin ne aikaisemmin olivat opettaneet minun kansaani vannomaan Baalin nimeen -- niin ne saavat sijan minun kansani keskellä.

¹⁷Men vil de ikke høre, da vil jeg rykke det folk op og tilintetgjøre det, sier Herren.

¹⁷Mutta jos jokin kansa ei tottele minua, minä tempaan sen pois ja teen siitä lopun." Näin sanoo Herra.