¹Og Herrens ord kom til mig, og det lød så:

¹Minulle tuli tämä Herran sana:

²Du skal ikke ta dig en hustru, og du skal ikke ha sønner og døtre på dette sted.

²"Älä ota itsellesi vaimoa, älä hanki poikia äläkä tyttäriä tässä maassa!

³For så sier Herren om de sønner og døtre som fødes på dette sted, og om deres mødre som føder dem, og om deres fedre som avler dem i dette land:

³Sillä minä, Herra, sanon sinulle, miten käy niiden poikien ja tyttärien, jotka tässä maassa syntyvät, miten heidän äitiensä, jotka ovat heidät synnyttäneet, ja heidän isiensä, jotka ovat heidät siittäneet.

⁴En smertefull død skal de dø, ingen skal gråte over dem, og ingen begrave dem; til gjødsel på marken skal de bli, og ved sverd og hungersnød skal de omkomme, og deres lik skal bli til føde for himmelens fugler og for jordens dyr.

⁴He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi."

⁵For så sier Herren: Gå ikke inn i sørgehus, og gå ikke avsted for å holde klage over en død, og vis dem ikke medynk! For jeg har tatt min fred bort fra dette folk, sier Herren, min miskunnhet og barmhjertighet.

⁵Herra sanoi minulle vielä: "Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin, älä itke kenenkään kohtaloa! Minä otan tältä kansalta pois rauhan, jonka olen sille antanut. Tämä kansa ei enää saa tuntea uskollisuuttani eikä rakkauttani, sanoo Herra.

⁶Og de skal dø, både store og små, i dette land; de skal ikke begraves, og ingen skal holde klage over dem eller skjære i sitt kjøtt eller rake håret av for deres skyld.

⁶Tässä maassa kuolevat kaikki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kukaan ei hautaa heitä, ei kukaan heitä itke, ei kukaan heidän takiaan viileskele itseään eikä ajele otsalta päätään paljaaksi.

⁷Og ingen skal bryte brød til dem for å trøste dem i sorgen over en avdød, og ingen skal gi nogen trøstens beger å drikke når han har mistet far eller mor.

⁷Kuolleitaan surevalle ei kukaan tuo leipää, isäänsä ja äitiään itkevälle ei anneta juotavaa. Kukaan ei lohduta heitä.

⁸Og i gjestebudshus skal du heller ikke gå inn for å sitte hos dem og ete og drikke.

⁸"Älä mene myöskään häätaloon, älä istu syömään ja juomaan juhlaväen kanssa!

⁹For så sier Herren, hærskarenes Gud, Israels Gud: Se, for eders øine og i eders dager lar jeg fryds røst og gledes røst, brudgoms røst og bruds røst bli borte på dette sted.

⁹Kuule, mitä minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon: Minä vaiennan tästä maasta riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Näin teen jo teidän päivinänne, te saatte nähdä sen omin silmin.

¹⁰Når du da forkynner dette folk alle disse ord, og de sier til dig: Hvorfor har Herren varslet all denne store ulykke over oss, hvad er vår misgjerning, hvad er vår synd som vi har gjort mot Herren vår Gud?

¹⁰"Kun sinä ilmoitat kaiken tämän, ihmiset kysyvät sinulta: 'Minkä vuoksi Herra uhkaa meitä tällä suurella onnettomuudella? Minkä synnin me olemme tehneet? Miten me muka olemme rikkoneet Herraa, Jumalaamme, vastaan?'

¹¹da skal du si til dem: Fordi eders fedre forlot mig, sier Herren, og fulgte andre guder og dyrket dem og tilbad dem, men forlot mig og ikke holdt min lov,

¹¹Sano silloin näin: Jo teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra. He seurasivat vieraita jumalia, palvelivat ja rukoilivat niitä. Minut he hylkäsivät eivätkä noudattaneet lakiani.

¹²og I har gjort verre synd enn eders fedre, I som alle følger eders onde, hårde hjerte uten å høre på mig,

¹²Mutta te teette vielä pahempaa kuin isänne! Jokainen teistä elää oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan eikä tottele minua.

¹³derfor vil jeg kaste eder ut av dette land, bort til et land I ikke har kjent, hverken I eller eders fedre, og der skal I dyrke andre guder dag og natt, fordi jeg ikke vil gi eder nåde.

¹³Sen tähden minä heitän teidät tästä maasta sellaiseen maahan, jota ette tunne ja jota eivät isännekään tunteneet. Siellä te saatte palvella vieraita jumalia yötä päivää, mutta minä en teille enää armoa anna."

¹⁴Se, derfor skal dager komme, sier Herren, da det ikke mere skal sies: Så sant Herren lever, han som førte Israels barn op fra Egyptens land,

¹⁴Herra sanoo: "Vielä tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.'

¹⁵men: Så sant Herren lever, som førte Israels barn op fra landet i nord og fra alle de land som han hadde drevet dem bort til. Og jeg vil føre dem tilbake til deres land, det som jeg gav deres fedre.

¹⁵Sen sijaan sanotaan: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.' Sillä minä tuon heidät takaisin heidän omaan maahansa, jonka minä olen antanut heidän isilleen."

¹⁶Se, jeg sender bud efter mange fiskere, sier Herren, og de skal fiske dem, og derefter sender jeg bud efter mange jegere, og de skal jage dem bort fra hvert fjell og fra hver haug og fra bergkløftene.

¹⁶Herra sanoo: "Minä lähetän suuren joukon kalastajia kalastamaan Juudan asukkaita. Sen jälkeen lähetän suuren joukon metsästäjiä kaikille vuorille, kukkuloille ja kallionrotkoihin metsästämään heitä.

¹⁷For mine øine er rettet på alle deres veier; de er ikke skjult for mitt åsyn, og deres misgjerning er ikke dulgt for mine øine.

¹⁷Minä näen tarkoin, miten he elävät; eivät he pysy minulta piilossa, eivätkä heidän rikoksensa jää minulta huomaamatta.

¹⁸Først vil jeg da gjengjelde deres misgjerning og deres synd dobbelt, fordi de vanhelliget mitt land med sine vederstyggelige avguders døde kropper og fylte min arvedel med sine avskyeligheter.

¹⁸Kohta minä kostan heille kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä, koska he ovat täyttäneet maani iljettävillä epäjumalillaan ja loukanneet sen pyhyyttä saastaisilla raadoilla."

¹⁹Herre, min styrke og mitt sterke vern og min tilflukt på nødens dag! Til dig skal hedningefolk komme fra jordens ender og si: Bare løgn fikk våre fedre i arv, falske guder, og det var ingen iblandt dem som kunde hjelpe.

¹⁹-- Herra, sinä olet minun voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä! Maailman ääristä asti kansat tulevat sinun luoksesi ja sanovat: "Valhetta saivat isämme perinnöksi -- turhia jumalia, joista ei ole mitään apua!

²⁰Skal et menneske gjøre sig guder? De er jo ikke guder.

²⁰Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia? Eivät ne ole mitään jumalia!"

²¹Se, derfor lar jeg dem denne gang kjenne, ja, jeg lar dem kjenne min hånd og min styrke, og de skal vite at mitt navn er Herren.

²¹-- Sen tähden minä osoitan heille mahtini ja voimani, minä näytän sen heille tässä ja nyt. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.