¹Og Sedekias, Josias' sønn, blev konge efter Konja*, Jojakims sønn for Babels konge Nebukadnesar hadde satt ham til konge i Juda land. / {* JER 22, 24.}

¹Babylonian kuningas Nebukadnessar asetti Juudan kuninkaaksi Sidkian, Josian pojan. Hän tuli hallitsijaksi Jekonjan, Jojakimin pojan, jälkeen.

²Men han og hans tjenere og landets folk hørte ikke på Herrens ord, som han talte ved profeten Jeremias.

²Mutta Sidkia, hänen hovinsa ja hänen kansansa eivät kuunnelleet, mitä profeetta Jeremia Herran käskystä julisti.

³Og kong Sedekias sendte Jehukal, Selemjas sønn, og presten Sefanja, Ma'asejas sønn, til profeten Jeremias og lot si: Bed for oss til Herren vår Gud!

³(H37:3-5)Niihin aikoihin faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä. Kun babylonialaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat tästä, he vetäytyivät pois kaupungin liepeiltä.

⁴Jeremias gikk dengang inn og ut blandt folket; de hadde ennu ikke satt ham i fengsel.

⁴(H37:3-5)Kuningas Sidkia lähetti silloin Jukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian luo pyytämään: "Rukoile meidän puolestamme Herraa, Jumalaamme!"

⁵Og Faraos hær hadde da draget ut fra Egypten, og da kaldeerne, som holdt Jerusalem kringsatt, spurte det, drog de bort fra Jerusalem.

⁵(H37:3-5)Jeremia sai vielä tuolloin liikkua vapaasti kansan keskuudessa; häntä ei vielä ollut pantu vankeuteen.

⁶Da kom Herrens ord til profeten Jeremias, og det lød så:

⁶Silloin profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:

⁷Så sier Herren, Israels Gud: Så skal I si til Judas konge, som sendte eder til mig for å spørre mig: Se, Faraos hær, som har draget ut for å komme eder til hjelp, skal vende tilbake til sitt land, Egypten,

⁷"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Juudan kuningas on lähettänyt nuo miehet kysymään minulta neuvoa. Käske heidän siis mennä sanomaan kuninkaalle näin: Faraon sotajoukko, joka on lähtenyt avuksenne, palaa takaisin omaan maahansa Egyptiin.

⁸og kaldeerne skal komme igjen og stride mot denne by, og de skal innta den og brenne den op med ild.

⁸Babylonialaiset tulevat uudelleen piirittämään tätä kaupunkia, he valloittavat ja polttavat sen.

⁹Så sier Herren: I må ikke dåre eder selv og si: Kaldeerne skal visselig dra bort fra oss! For de skal ikke dra bort;

⁹Minä, Herra, varoitan teitä pettämästä itseänne. Älkää kuvitelko, että kaldealaiset vetäytyvät pois ahdistamasta teitä. Eivät he lähde mihinkään!

¹⁰om I så slo hele kaldeernes hær som strider mot eder, og det bare blev nogen hårdt sårede tilbake iblandt dem, så skulde disse stå op, hver i sitt telt, og brenne denne by op med ild.

¹⁰Ja vaikka te löisitte koko kaldealaisten sotajoukon, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutama haavoittunut telttaansa makaamaan, nämä miehet nousisivat kyllä jalkeille ja polttaisivat tämän kaupungin."

¹¹Og da kaldeernes hær hadde draget bort fra Jerusalem for Faraos hærs skyld,

¹¹Kun babylonialaiset faraon sotajoukkoa peläten olivat vetäytyneet Jerusalemin edustalta,

¹²da gikk Jeremias ut av Jerusalem midt iblandt folket for å gå til Benjamins land og hente sin arvelodd derfra.

¹²Jeremia yritti lähteä kaupungista. Hän halusi mennä Benjaminin alueelle ja osallistua siellä sukunsa perintömaan jakoon.

¹³Og da han var i Benjamin-porten, så stod der en høvedsmann for vakten ved navn Jerija, sønn av Selemja, sønn av Hananja; han grep fatt i profeten Jeremias og sa: Du vil gå over til kaldeerne.

¹³Mutta päästyään Benjamininportille Jeremia kohtasi vartiopäällikön, jonka nimi oli Jiria -- tämä oli Selemjan poika, Hananjan pojanpoika. Hän otti profeetta Jeremian kiinni ja sanoi: "Sinä aiot karata kaldealaisten puolelle!"

¹⁴Da sa Jeremias: Det er løgn; jeg vil ikke gå over til kaldeerne. Men Jerija hørte ikke på Jeremias, han grep ham og førte ham til høvdingene.

¹⁴Jeremia vastasi: "Valehtelet! En minä aio karata." Mutta Jiria ei uskonut vaan vangitsi profeetan ja vei hänet päämiesten luo.

¹⁵Da blev høvdingene vrede på Jeremias og slo ham, og de satte ham i fangehuset, i statsskriveren Jonatans hus; for det hadde de gjort til fengsel.

¹⁵Nämä raivostuivat Jeremialle, löivät häntä ja telkesivät hänet kirjuri Jonatanin taloon, josta oli tehty vankila.

¹⁶Da Jeremias var kommet i fangehullet, i kjelleren, og hadde sittet der i mange dager,

¹⁶Jeremia pantiin tyhjään vesisäiliöön, joka oli hakattu maan alle, ja sinne hän jäi virumaan pitkäksi aikaa.

¹⁷sendte kong Sedekias bud og lot ham hente, og kongen spurte ham i sitt hus i lønndom og sa: Er det noget ord fra Herren? Jeremias svarte: Ja, det er. Og så sa han: Du skal bli gitt i Babels konges hånd.

¹⁷Eräänä päivänä kuningas Sidkia käski noutaa Jeremian luokseen palatsiin ja kysyi häneltä kahden kesken: "Onko sinulle tullut sanaa Herralta?" "On", vastasi Jeremia. "Sinä joudut Babylonian kuninkaan käsiin!"

¹⁸Derefter sa Jeremias til kong Sedekias: Hvad har jeg syndet mot dig og dine tjenere og dette folk, siden I har satt mig i fengsel?

¹⁸Sitten hän sanoi kuningas Sidkialle: "Mitä pahaa minä olen tehnyt sinulle tai hovillesi tai tälle kansalle, kun pidätte minua vankilassa?

¹⁹Og hvor er nu eders profeter, de som profeterte for eder og sa: Babels konge skal ikke komme over eder og over dette land?

¹⁹Missä nyt ovat teidän profeettanne, ne, jotka julistivat teille: 'Ei hyökkää Babylonian kuningas tähän maahan eikä teidän kimppuunne'?

²⁰Og hør nu, herre konge! La min ydmyke bønn bæres frem for ditt åsyn og send mig ikke tilbake til statsskriveren Jonatans hus, forat jeg ikke skal dø der!

²⁰Armollinen kuningas! Kuule minua ja suostu pyyntööni: älä lähetä minua takaisin kirjuri Jonatanin taloon. Siellä minua odottaa varma kuolema."

²¹På kong Sedekias' bud holdt de Jeremias i varetekt i vaktgården og gav ham et brød til hver dag fra bakernes gate, inntil alt brødet i byen var fortært. Og Jeremias blev sittende i vaktgården.

²¹Silloin kuningas Sidkia antoi käskyn, että Jeremia oli pidettävä vangittuna päävartiossa. Hänelle tuli antaa päivittäin ruoaksi yksi Leipurienkujalla valmistettu leipä niin kauan kuin kaupungissa leipää riittäisi. Niin Jeremia sai jäädä päävartioon.