¹Og Josva samlet alle Israels stammer i Sikem; og han kalte til sig Israels eldste og dets høvdinger og dets dommere og dets tilsynsmenn, og de trådte frem for Guds åsyn.

¹Joosua kokosi Sikemiin kaikki Israelin heimot ja kutsui koolle israelilaisten vanhimmat ja päämiehet, tuomarit ja päällysmiehet. Siellä he asettuivat Jumalan eteen.

²Og Josva sa til hele folket: Så sier Herren, Israels Gud: På hinside elven bodde fordum eders fedre, blandt dem Tarah, Abrahams og Nakors far, og de dyrket fremmede guder.

²Joosua sanoi kansalle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: "'Kauan sitten teidän esi-isänne asuivat Eufratvirran toisella puolen, ja he palvelivat vieraita jumalia. Yksi esi-isistänne oli Terah, Abrahamin ja Nahorin isä.

³Og jeg tok eders far Abraham fra hin side elven og lot ham vandre om i hele Kana'ans land; og jeg gjorde hans ætt tallrik og gav ham Isak.

³Minä toin Abrahamin virran toiselta puolelta ja annoin hänen kulkea eri puolilla Kanaaninmaata. Minä tein suureksi hänen jälkeläistensä määrän. Hänelle minä annoin Iisakin,

⁴Og Isak gav jeg Jakob og Esau, og jeg gav Esau Se'ir-fjellene til eie; men Jakob og hans barn drog ned til Egypten.

⁴Iisakille annoin Jaakobin ja Esaun. Esaun omaksi minä annoin Seirin vuoriston, mutta Jaakob ja hänen poikansa muuttivat Egyptiin.

⁵Siden sendte jeg Moses og Aron, og jeg slo Egypten med plager, således som I vet jeg gjorde der; og derefter førte jeg eder ut.

⁵"'Minä lähetin Mooseksen ja Aaronin, minä kuritin Egyptiä vitsauksilla ja vein teidät sitten sieltä pois.

⁶Da jeg nu førte eders fedre ut av Egypten, kom I til havet; men egypterne forfulgte eders fedre med vogner og hestfolk til det Røde Hav.

⁶Minä vein teidän isänne pois Egyptistä, ja te saavuitte Kaislameren rantaan, mutta egyptiläiset ajoivat hevosineen ja sotavaunuineen teitä takaa merelle saakka.

⁷Da ropte de til Herren, og han satte et mørke mellem eder og egypterne og lot havet slå sammen over dem, så det skjulte dem; med egne øine så I hvad jeg gjorde i Egypten. Siden bodde I en lang tid i ørkenen.

⁷Silloin isänne huusivat Herraa avuksi, ja hän asetti pimeyden erottamaan teidät egyptiläisistä ja antoi meren vyöryä egyptiläisten päälle ja hukuttaa heidät. Te saitte omin silmin nähdä, mitä minä tein egyptiläisille. Sen jälkeen te asuitte pitkän aikaa autiomaassa.

⁸Så førte jeg eder inn i amorittenes land, de som bodde på hin side Jordan; de førte krig mot eder, men jeg gav dem i eders hånd, så I tok deres land i eie, og jeg utryddet dem for eder.

⁸"'Sieltä minä toin teidät Jordanin itäpuolella asuvien amorilaisten maahan. Amorilaiset ryhtyivät sotaan teitä vastaan, mutta minä olin teidän kanssanne ja kukistin heidät. Minä hävitin heidät teidän tieltänne, ja te saitte haltuunne heidän maansa.

⁹Da stod Balak, Sippors sønn, Moabs konge, op og stred mot Israel; og han sendte bud efter Bileam, Beors sønn, forat han skulde forbanne eder.

⁹Sitten Moabin kuningas Balak, Sipporin poika, lähti sotaan Israelia vastaan ja kutsui Bileamin, Beorin pojan, kiroamaan israelilaiset.

¹⁰Men jeg vilde ikke høre på Bileam, og han måtte velsigne eder, og jeg frelste eder av hans hånd.

¹⁰Mutta minä en suostunut kuulemaan Bileamin kirousta, ja siksi hän joutui yhä uudelleen siunaamaan teidät. Näin minä pelastin teidät Balakin käsistä.

¹¹Så gikk I over Jordan og kom til Jeriko, og innbyggerne i Jeriko stred mot eder, likeså amorittene og ferisittene og kana'anittene og hetittene og girgasittene, hevittene og jebusittene. Og jeg gav dem i eders hånd.

¹¹Kun te olitte ylittäneet Jordanin ja tulleet Jerikon luo, jerikolaiset taistelivat teitä vastaan, ja samoin amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset, heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Mutta minä olin teidän kanssanne ja kukistin heidät kaikki.

¹²Og jeg sendte hvepser foran eder, og de drev dem ut for eder likesom også begge amoritter-kongene; det var ikke med ditt sverd og ikke ned din bue de blev drevet ut.

¹²Minä lähetin teidän edellänne herhiläisparvia, ja ne karkottivat kaksi amorilaiskuningasta teidän tieltänne; teidän miekkanne ja jousenne eivät heitä karkottaneet.

¹³Og jeg gav eder et land som du ikke har hatt møie med, og byer som I ikke har bygget, og I bosatte eder i dem; I eter av vingårder og oljetrær som I ikke har plantet.

¹³Näin minä annoin teille maan, jota ette ole raivanneet, ja kaupungit, joita ette itse ole rakentaneet, ja te saitte asettua niihin asumaan. Minä annoin teille viinitarhoja ja oliivipuita, joita te ette ole istuttaneet mutta joiden hedelmiä te silti saatte syödä.'

¹⁴Så frykt nu Herren og tjen ham i opriktighet og troskap, og skill eder av med de guder som eders fedre dyrket på hin side elven og i Egypten og tjen Herren!

¹⁴"Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. Hylätkää ja hävittäkää ne jumalat, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa.

¹⁵Men synes I ikke om å tjene Herren, så velg idag hvem I vil tjene, enten de guder eders fedre dyrket på hin side elven, eller amorittenes guder, i hvis land I bor! Men jeg og mitt hus vi vil tjene Herren.

¹⁵Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, vai amorilaisten jumalia, näiden amorilaisten, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa."

¹⁶Da svarte folket og sa: Det være langt fra oss å forlate Herren for å dyrke fremmede guder!

¹⁶Silloin kansa vastasi: "Mekö hylkäisimme Herran ja ryhtyisimme palvelemaan muita jumalia!

¹⁷For Herren vår Gud han var det som førte oss og våre fedre op av Egyptens land, av trælehuset, og som gjorde disse store tegn for våre øine og voktet oss på hele den vei vi gikk, og blandt alle de folk hvis land vi drog igjennem,

¹⁷Onhan Herra, meidän Jumalamme, tuonut meidät ja isämme tänne Egyptistä, orjuuden pesästä. Saimme omin silmin nähdä kaikki suuret tunnusteot, jotka hän teki. Hän varjeli meitä matkalla, kun kuljimme toisten kansojen maiden halki.

¹⁸og Herren drev ut for oss alle disse folk og de amoritter som bodde i landet. Også vi vil tjene Herren, for han er vår Gud.

¹⁸Herra karkotti meidän tieltämme kaikki tässä maassa asuneet kansat, myös amorilaiset. Me tahdomme palvella Herraa, sillä hän on myös meidän Jumalamme."

¹⁹Og Josva sa til folket: I kan ikke tjene Herren, for han er en hellig Gud. En nidkjær Gud er han; han vil ikke bære over med eders overtredelser og synder.

¹⁹Mutta Joosua sanoi kansalle: "Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala, hän on kiivas Jumala, joka ei anna anteeksi teidän rikkomuksianne eikä syntejänne.

²⁰Når I forlater Herren og dyrker fremmede guder, da vil han vende sig bort og la det gå eder ille og tilintetgjøre eder, efterat han før har gjort vel mot eder.

²⁰Jos te hylkäätte Herran ja alatte palvella vieraita jumalia, hän kääntyy teitä vastaan ja kurittaa teitä, ja viimein hän tekee teistä lopun, vaikka onkin ennen osoittanut teille hyvyyttään."

²¹Men folket sa til Josva: Nei, Herren vil vi tjene.

²¹Kansa vastasi Joosualle: "Me tahdomme palvella Herraa!"

²²Da sa Josva til folket: Så er I da selv vidner imot eder at I har valgt Herren og vil tjene ham. De sa: Ja, det er vi vidner på!

²²Silloin Joosua sanoi kansalle: "Te olette nyt valinneet Herran ja tahdotte palvella häntä. Te olette itse tämän todistajia." Israelilaiset vastasivat: "Niin olemme."

²³Josva sa: Så skill eder nu av med de fremmede guder som I har hos eder, og bøi eders hjerte til Herren, Israels Gud!

²³Joosua sanoi: "Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen."

²⁴Og folket sa til Josva: Herren vår Gud vil vi tjene, og hans ord vil vi lyde.

²⁴Kansa sanoi Joosualle: "Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella."

²⁵Den dag gjorde Josva en pakt med folket i Sikem og satte lov og rett for dem.

²⁵Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset.

²⁶Og Josva skrev op disse ord i Guds lovbok; og han tok en stor sten og reiste den der under den ek som stod ved Herrens helligdom.

²⁶Joosua kirjoitti ne kaikki Jumalan lain kirjaan ja pystytti suuren kiven Herran pyhässä paikassa kasvavan suuren puun juurelle.

²⁷Og Josva sa til hele folket: Se, denne sten skal være et vidne mot oss, for den har hørt alle de ord som Herren har talt med oss; og den skal være et vidne mot eder, forat I ikke skal fornekte eders Gud.

²⁷Sitten Joosua sanoi kansalle: "Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne."

²⁸Så lot Josva folket fare, hver til sin arvelodd.

²⁸Tämän jälkeen Joosua antoi israelilaisten palata kotiseuduilleen.

²⁹Nogen tid efter dette døde Josva, Nuns sønn, Herrens tjener, hundre og ti år gammel.

²⁹Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä.

³⁰Og de begravde ham på hans arvelodds grunn i Timnat-Serah, som ligger i Efra'im-fjellene, nordenfor Ga'as-fjellet.

³⁰Hänet haudattiin omalle perintömaalleen Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa Gaasinvuoresta pohjoiseen.

³¹Og Israel tjente Herren så lenge Josva levde, og så lenge alle de eldste levde som overlevde Josva, og som kjente til alle de gjerninger som Herren hadde gjort for Israel.

³¹Israelin kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt.

³²Og Josefs ben, som Israels barn hadde ført op fra Egypten, begravde de ved Sikem på det jordstykke som Jakob hadde kjøpt av Hemors, Sikems fars sønner for hundre kesitter; og Josefs barn fikk det til arvedel.

³²Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin. Hauta oli sillä maapalstalla, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla hopeaa ja joka kuului Joosefin jälkeläisten perintöosaan.

³³Og Eleasar, Arons sønn, døde, og de begravde ham på den haug som hans sønn Pinehas hadde fått i Efra'im-fjellene.

³³Kun Eleasar, Aaronin poika, kuoli, hänet haudattiin Gibeaan, jonka hänen poikansa Pinehas oli saanut asuinpaikakseen Efraimin vuoristosta.