¹Men Israels barn gjorde atter det som var ondt i Herrens øine; og Herren gav dem i filistrenes hånd i firti år.

¹Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät neljäksikymmeneksi vuodeksi filistealaisten armoille.

²Der var en mann fra Sora av danittenes ætt, han hette Manoah; hans hustru var ufruktbar og hadde aldri hatt barn.

²Soreassa eli siihen aikaan Danin heimoon kuuluva mies, jonka nimi oli Manoah. Hänen vaimonsa oli lapseton.

³Og Herrens engel åpenbarte sig for kvinnen og sa til henne: Se, du er ufruktbar og har aldri hatt barn; men du skal bli fruktsommelig og føde en sønn.

³Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: "Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan.

⁴Så ta dig nu i vare og drikk ikke vin eller sterk drikk og et ikke noget urent!

⁴Et saa juoda viiniä etkä olutta etkä syödä mitään epäpuhdasta

⁵For nu skal du bli fruktsommelig og føde en sønn, og det skal ikke komme rakekniv på hans hode, for barnet skal være en Guds nasireer fra mors liv; og han skal begynne å frelse Israel fra filistrenes hånd.

⁵raskautesi aikana, sillä poika, jonka synnytät, on Jumalan nasiiri jo äidinkohdusta asti, eikä veitsi milloinkaan saa koskettaa hänen hiuksiaan. Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen."

⁶Og kvinnen kom og sa til sin mann: En Guds mann kom til mig; han var å se til som Guds engel, såre forferdelig; men jeg spurte ham ikke hvorfra han var, og han sa mig ikke sitt navn.

⁶Nainen meni sanomaan miehelleen: "Minun luokseni tuli Jumalan mies. Hän näytti Jumalan enkeliltä, hyvin pelottavalta. En kysynyt häneltä, mistä hän tuli, eikä hän sanonut minulle nimeään.

⁷Men han sa til mig: Nu skal du bli fruktsommelig og føde en sønn; drikk nu ikke vin eller sterk drikk og et ikke noget urent! For barnet skal være en Guds nasireer fra mors liv og til sin dødsdag.

⁷Hän sanoi minulle: 'Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä olutta äläkä syö mitään epäpuhdasta, sillä poika on Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.'"

⁸Da bad Manoah til Herren og sa: Hør mig, Herre! La den Guds mann som du sendte, komme til oss igjen og lære oss hvad vi skal gjøre med det barn som skal fødes!

⁸Silloin Manoah rukoili Herraa: "Oi, Herra, anna tuon lähettämäsi Jumalan miehen vielä tulla kertomaan meille, mitä meidän on tehtävä, kun nyt saamme pojan."

⁹Og Gud hørte Manoahs bønn; og Guds engel kom atter til kvinnen, mens hun satt ute på marken, og Manoah, hennes mann, ikke var med henne.

⁹Jumala kuuli Manoahin rukouksen, ja enkeli tuli uudelleen naisen luo tämän ollessa pellolla. Hänen miehensä Manoah ei ollut silloin paikalla.

¹⁰Da skyndte kvinnen sig og løp hjem og fortalte det til sin mann og sa: Nu har han vist sig for mig igjen den mann som kom til mig her om dagen.

¹⁰Nainen juoksi heti kertomaan miehelleen ja sanoi hänelle: "Se mies, joka silloin tuli minun luokseni, näyttäytyi minulle taas!"

¹¹Manoah stod op og fulgte efter sin hustru, og da han kom til mannen, sa han til ham: Er du den mann som talte til min kone? Han svarte: Ja.

¹¹Manoah lähti vaimonsa mukaan. Hän meni miehen luo ja kysyi: "Oletko sinä se mies, joka puhui vaimolleni?" Mies vastasi: "Olen."

¹²Og Manoah sa: Når nu dine ord går i opfyllelse, hvorledes skal vi da bære oss at med barnet, og hvad skal vi gjøre med ham?

¹²Silloin Manoah sanoi: "Nyt kun sinun sanasi käyvät toteen, sano meille, mitä pojalle on tehtävä ja miten hänen tulee elää."

¹³Da sa Herrens engel til Manoah: Alt det jeg har nevnt for kvinnen, skal hun ta sig i vare for.

¹³Herran enkeli sanoi Manoahille: "Vaimosi on tarkoin noudatettava minun neuvojani.

¹⁴Hun skal ikke ete noget av det som kommer av vintreet, og ikke drikke vin eller sterk drikk og ikke ete noget urent; alt det jeg har pålagt henne, skal hun holde sig efter.

¹⁴Hän ei saa syödä mitään, mikä on viiniköynnöksestä peräisin. Hän ei saa juoda viiniä eikä olutta eikä syödä mitään epäpuhdasta. Hänen tulee noudattaa kaikkia minun määräyksiäni."

¹⁵Da sa Manoah til Herrens engel: Kan vi ikke få dig til å bli en stund her, sa vi kan lage til et kje for dig!

¹⁵Manoah sanoi vielä Herran enkelille: "Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin."

¹⁶Men Herrens engel sa til Manoah: Om du får mig til å bli, så eter jeg allikevel ikke av din mat; men vil du stelle til et brennoffer, så skal du ofre det til Herren. For Manoah visste ikke at det var Herrens engel.

¹⁶Herran enkeli vastasi Manoahille: "Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle." Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli,

¹⁷Da sa Manoah til Herrens engel: Hvad er ditt navn? - så vi kan ære dig når dine ord går i opfyllelse.

¹⁷ja siksi hän kysyi: "Mikä on nimesi? Tahtoisimme osoittaa sinulle kiitollisuuttamme sitten, kun sanasi käyvät toteen."

¹⁸Men Herrens engel sa til ham: Hvorfor spør du om mitt navn? - Det er et underlig navn!

¹⁸Mutta Herran enkeli vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen."

¹⁹Så tok Manoah kjeet og matofferet og ofret det på berget til Herren. Da lot han et under skje mens Manoah og hans hustru så på det:

¹⁹Manoah haki nuoren pukin ja ruokauhrin ja uhrasi ne kalliolla Herralle. Manoahin ja hänen vaimonsa katsellessa tapahtui ihme:

²⁰Da luen steg op fra alteret mot himmelen, fór Herrens engel op i alterets lue mens Manoah og hans hustru så på det, og de falt på sitt ansikt til jorden.

²⁰kun liekki nousi alttarilta kohti taivasta, Herran enkeli kohosi ylös liekkien mukana. Tämän nähdessään Manoah ja hänen vaimonsa lankesivat kasvoilleen maahan.

²¹Siden viste Herrens engel sig ikke mere for Manoah og hans hustru; da forstod Manoah at det var Herrens engel.

²¹Herran enkeli ei sen jälkeen enää ilmestynyt Manoahille eikä hänen vaimolleen. Manoah käsitti, että mies oli ollut Herran enkeli,

²²Og Manoah sa til sin hustru: Vi må visselig dø; vi har sett Gud.

²²ja hän sanoi vaimolleen: "Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan."

²³Men hans hustru sa til ham: Dersom Herren hadde lyst til å drepe oss, så hadde han ikke tatt imot brennoffer og matoffer av vår hånd og ikke latt oss se alt dette og ikke nu latt oss høre sådant.

²³Mutta vaimo sanoi hänelle: "Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea."

²⁴Og kvinnen fødte en sønn og gav ham navnet Samson; og gutten vokste op, og Herren velsignet ham.

²⁴Nainen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson. Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä.

²⁵Og Herrens Ånd begynte å drive ham, mens han var i Dans leir mellem Sora og Estaol.

²⁵Herran henki alkoi ajaa häntä tekoihin hänen asuessaan Mahane-Danissa, Sorean ja Estaolin välillä.