¹På denne tid da det ingen konge fantes i Israel, var det en mann av Levi stamme som opholdt sig som fremmed langt inne på Efra'imfjellet. Han tok sig en medhustru fra Betlehem i Juda.

¹Siihen aikaan, kun Israelissa ei vielä ollut kuningasta, Efraimin vuoriston perukoilla asui muualta sinne muuttanut leeviläinen mies. Hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Betlehemistä.

²Men hans medhustru var utro mot ham og reiste fra ham og hjem til sin fars hus i Betlehem i Juda. Der blev hun en tid, en fire måneder.

²Mutta nainen suuttui häneen, lähti hänen luotaan ja palasi isänsä kotiin Juudan Betlehemiin. Kun hän oli ollut siellä nelisen kuukautta,

³Da tok hennes mann avsted og reiste efter henne for å tale kjærlig til henne og få henne til å komme tilbake, og han hadde med sig sin dreng og et par asener. Hun førte ham inn i sin fars hus, og da den unge kvinnes far så ham, gikk han ham glad i møte.

³mies otti mukaansa palvelijan ja kaksi aasia ja lähti hänen jälkeensä taivuttaakseen hänet tulemaan takaisin. Sivuvaimo kutsui hänet isänsä kotiin. Miehen nähdessään vaimon isä riensi iloisena häntä vastaan

⁴Og hans svigerfar - den unge kvinnes far - holdt på ham, så han blev hos ham i tre dager; og de åt og drakk og blev der natten over.

⁴ja vaati häntä jäämään luokseen. Mies jäi kolmeksi päiväksi appensa taloon, ja he söivät, joivat ja lepäsivät siellä.

⁵Den fjerde dag stod de tidlig op om morgenen, og han gjorde sig ferdig til å reise. Da sa den unge kvinnes far til sin svigersønn: Få dig først litt mat til å styrke dig med! Så kan I siden ta avsted.

⁵Neljännen päivän aamuna mies nousi varhain lähteäkseen vaimonsa kanssa kotimatkalle. Mutta vaimon isä sanoi vävylleen: "Syö ensin vähäsen, että jaksat kulkea. Sitten voitte lähteä."

⁶De satte sig da begge to og åt og drakk sammen, og den unge kvinnes far sa til mannen: Vær nu så snild og bli her natten over og hygg dig her!

⁶Mies jäi, ja he söivät ja joivat yhdessä. Sitten isä sanoi miehelle: "Jää vielä yhdeksi yöksi ja nauti olostasi."

⁷Og da mannen reiste sig og vilde ta avsted, nødde svigerfaren ham, så han gav efter og blev der natten over.

⁷Kun mies nousi ja aikoi lähteä, hänen appensa pidätteli häntä, ja niin hän jäi vielä yhdeksi yöksi.

⁸Den femte dag stod han atter tidlig op om morgenen og vilde reise sin vei. Da sa den unge kvinnes far: Kjære, få dig først noget å styrke dig med, og så får I bie til det lider over middag. Så åt de begge sammen.

⁸Viidentenä päivänä mies nousi aamulla varhain ja aikoi lähteä matkaan, mutta vaimon isä sanoi: "Syö vielä jotakin vahvistavaa. Viipykää täällä, kunnes päivä on kulunut pitemmälle." Jälleen he söivät yhdessä.

⁹Siden gjorde da mannen sig ferdig til å reise med sin medhustru og sin dreng; men hans svigerfar - den unge kvinnes far - sa til ham: Nu lider det mot aften; bli her natten over! Du ser dagen heller, bli her inatt og hygg dig her! Så kan I tidlig imorgen gi eder på veien, så du kan komme hjem igjen.

⁹Kun leeviläinen sitten alkoi sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa tehdä lähtöä, hänen appensa sanoi hänelle: "Päivä alkaa jo kallistua iltaan. Jää tänne yöksi ja nauti olostasi. Varhain huomisaamuna voitte lähteä kotimatkalle."

¹⁰Men mannen vilde ikke bli natten over. Han gjorde sig ferdig og drog avsted og kom på sin vei til midt imot Jebus, det er Jerusalem. Han hadde med sig et par asener med kløv, og hans medhustru var med ham.

¹⁰Mutta mies ei enää suostunut jäämään yöksi, vaan nousi ja lähti, ja hänen sivuvaimonsa lähti hänen kanssaan. Satuloiduilla aaseillaan matkaten he saapuivat Jebusin eli Jerusalemin lähistölle.

¹¹Da de var ved Jebus, var det alt sent på dagen og drengen sa til sin herre: Kom, la oss ta inn i jebusittenes by og bli der inatt!

¹¹Heidän tullessaan kaupungin luo aurinko oli jo laskemassa, ja palvelija sanoi isännälleen: "Poiketaan tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yövytään siellä."

¹²Men hans herre sa til ham: Vi vil ikke ta inn i en by hvor det bare bor fremmede og ikke nogen av Israels barn; vi vil dra videre til Gibea.

¹²Mutta hänen isäntänsä sanoi: "Ei, me emme poikkea kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan."

¹³Så sa han til drengen: Kom, la oss se til å nå en av de andre byer og bli natten over i Gibea eller Rama!

¹³Hän sanoi vielä palvelijalleen: "Tule, mennään yöksi johonkin toiseen lähellä olevaan kaupunkiin, vaikkapa Gibeaan tai Ramaan."

¹⁴Så drog de da videre frem, og da solen gikk ned, var de tett ved Gibea, som hører Benjamin til.

¹⁴He jatkoivat matkaa ja tulivat juuri auringon laskiessa Gibeaan, jossa asui benjaminilaisia.

¹⁵Der bøide de av for å gå inn i Gibea og bli der natten over. Da han kom inn i byen, blev han på gaten, for det var ingen som vilde ta dem inn i sitt hus for natten.

¹⁵He kääntyivät tieltä kaupunkiin jäädäkseen sinne yöksi, mutta kun kukaan ei pyytänyt heitä kotiinsa, heidän oli jäätävä torille istuskelemaan.

¹⁶Da kom det ut på aftenen en gammel mann hjem fra sitt arbeid på marken. Mannen var fra Efra'im-fjellet og opholdt sig som fremmed i Gibea; men folket der på stedet var benjaminitter.

¹⁶Illan pimetessä muuan vanha mies palasi peltotöistä kaupunkiin. Hän oli kotoisin Efraimin vuoristosta ja oli muuttanut asumaan Gibeaan, kun taas kaupungin muut asukkaat olivat benjaminilaisia.

¹⁷Da han så op, fikk han øie på den veifarende mann på byens gate. Da sa den gamle mann: Hvor skal du hen, og hvor kommer du fra?

¹⁷Huomattuaan kaupungin torilla istuvan matkamiehen vanhus meni kysymään häneltä: "Mistä tulet ja minne olet matkalla?"

¹⁸Han svarte: Vi kommer fra Betlehem i Juda og skal langt inn i Efra'im-fjellene; der er jeg fra, og derfra drog jeg til Betlehem i Juda; jeg er nu på veien til Herrens hus*, men det er ingen som vil ta mig inn i sitt hus. / {* DMR 18, 31.}

¹⁸Mies vastasi hänelle: "Olemme matkalla Efraimin vuoriston perukoille. Minä asun siellä. Olen ollut käymässä Juudan Betlehemissä, ja nyt olen kotimatkalla. Mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut yöksi luokseen.

¹⁹Jeg har både halm og fôr til våre asener og likeledes brød og vin for mig og for din tjenerinne og for drengen som dine tjenere har med sig; vi mangler ingen ting.

¹⁹Meillä on mukanamme olkia ja muuta rehua aaseillemme sekä leipää ja viiniä itselleni, vaimolleni ja palvelijalleni. Kuten näet, meiltä ei puutu mitään."

²⁰Da sa den gamle mann: Fred være med dig! La bare mig sørge for alt det du trenger, men på gaten må du ikke bli natten over.

²⁰Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi."

²¹Så førte han ham inn i sitt hus og blandet fôr for asenene, og de tvettet sine føtter og åt og drakk.

²¹Hän vei matkalaiset kotiinsa ja ruokki heidän aasinsa. Sitten he pesivät matkan pölyt jaloistaan ja kävivät aterioimaan.

²²Mens de nu gjorde sig til gode, kom mennene i byen, ugudelige folk som de var, og omringet huset; de banket sterkt på døren og ropte til den gamle mann som eide huset: La den mann som har tatt inn i ditt hus, komme ut, så vi kan få vår vilje med ham!

²²Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet."

²³Men mannen - han som eide huset - gikk ut til dem og sa: Ikke så, mine brødre! Gjør ikke så ond en gjerning! Siden denne mann nu er kommet i mitt hus, så bær eder ikke så skammelig at!

²³Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä!

²⁴Se, her er min datter, som er jomfru, og hans medhustru; la mig føre dem ut, så kan I krenke dem og gjøre med dem som I finner for godt! Men mot denne mann må I ikke bære eder så skammelig at!

²⁴Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!"

²⁵Men mennene vilde ikke høre på ham. Da tok mannen sin medhustru og førte henne ut på gaten til dem, og de lå hos henne og fór ille med henne hele natten til om morgenen og slapp henne ikke før det begynte å lysne.

²⁵Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään.

²⁶Ved daggry kom kvinnen og falt om ved inngangen til den manns hus hos hvem hennes herre var, og der blev hun liggende til det blev lyst.

²⁶Aamunkoitteessa nainen tuli ja lyyhistyi sen talon ovelle, johon hänen miehensä oli majoittunut, ja jäi siihen makaamaan.

²⁷Da hennes herre stod op om morgenen og lukket op husets dør og gikk ut for å reise videre, da lå kvinnen, hans medhustru, ved inngangen til huset med hendene på dørtreskelen.

²⁷Kun leeviläinen aamulla nousi, avasi talon ovet ja astui ulos lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon ovella kädet kynnykselle ojennettuina.

²⁸Han sa til henne: Stå op og la oss ta avsted! Men det var ingen som svarte. Da løftet mannen henne op på asenet og gav sig på veien til sitt hjem.

²⁸Hän sanoi vaimolleen: "Nouse, niin lähdetään!" Mutta vaimo ei vastannut. Mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja palasi kotiseudulleen.

²⁹Og da han kom til sitt hus, grep han en kniv og tok sin medhustru og skar henne op, lem for lem, i tolv stykker og sendte henne omkring i hele Israels land.

²⁹Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen:

³⁰Og hver den som så det, sa: Slikt har ikke hendt og er ikke sett like fra den dag Israels barn drog op fra Egyptens land, og til denne dag; tenk over det, hold råd og si eders mening!

³⁰"Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä."