¹Dette er de folk som Herren lot bli for ved dem å prøve Israel, alle de israelitter som ikke selv hadde vært med i nogen av Kana'anskrigene,

¹Tässä ovat lueteltuina ne kansat, joiden Herra antoi jäädä asuinsijoilleen koetellakseen israelilaisia, kaikkia niitä, jotka itse eivät olleet kokeneet Kanaaninmaan valloitussotia.

²bare forat de kommende slekter i Israel skulde få kjennskap til krig og bli oplært deri, alle de som ikke før hadde vært med:

²Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa, etenkin ne, jotka eivät olleet koskaan ennen joutuneet sotaa kokemaan.

³Filistrenes fem fyrster og alle kana'anittene og sidonierne og hevittene, som bodde på Libanon-fjellene, fra Ba'al-Hermon-fjellet til der hvor veien går til Hamat.

³Maahan jäivät filistealaisten viisi ruhtinaskuntaa sekä kaikki ne kanaanilaiset, foinikialaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuorilla Baal-Hermonin vuoresta Lebo- Hamatiin asti.

⁴Ved dem var det Israel skulde prøves, så det kunde kjennes om de vilde lyde Herrens bud, som han hadde gitt deres fedre ved Moses.

⁴Näin Herra halusi koetella israelilaisia, jotta kävisi ilmi, tottelevatko he hänen käskyjään, jotka Mooses oli antanut heidän esi-isilleen.

⁵Men da Israels barn nu bodde midt iblandt kana'anittene, hetittene og amorittene og ferisittene og hevittene og jebusittene,

⁵Jouduttuaan asumaan kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten seassa

⁶tok de deres døtre til hustruer og gav sine døtre til deres sønner og dyrket deres guder.

⁶israelilaiset alkoivat ottaa heidän tyttäriään vaimoikseen ja antaa omia tyttäriään vaimoiksi heidän pojilleen. Samalla he rupesivat palvelemaan heidän jumaliaan.

⁷Israels barn gjorde det som var ondt i Herrens øine; de glemte Herren sin Gud og dyrket Ba'alene og Astarte-billedene.

⁷Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan. He unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita.

⁸Da optendtes Herrens vrede mot Israel, og han solgte dem i Kusan-Risata'ims hånd, som var konge i Mesopotamia; og Israels barn tjente Kusan-Risata'im i åtte år.

⁸Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja antoi heidät Kusan-Riseataimin, pohjoisen Mesopotamian kuninkaan, käsiin. He joutuivat olemaan Kusan-Riseataimin vallan alla kahdeksan vuotta.

⁹Da ropte Israels barn til Herren, og Herren opreiste Israels barn en frelser, og han frelste dem; det var kenisitten Otniel, Kalebs yngre bror.

⁹Mutta israelilaiset huusivat avukseen Herraa, ja Herra lähetti heille pelastajaksi Otnielin, Kalebin nuoremman veljen Kenasin pojan, joka vapautti heidät.

¹⁰Og Herrens Ånd kom over ham; han blev dommer i Israel og drog ut til strid, og Herren gav Kusan-Risata'im, kongen i Mesopotamia, i hans hånd, så han vant over Kusan-Risata'im.

¹⁰Hänessä vaikutti Herran henki, ja hän johti tuomarina Israelia. Kun Otniel lähti sotaan, Herra antoi hänen saada voiton Kusan-Riseataimista, aramealaiskuninkaasta, ja niin Otniel alisti tämän kuninkaan valtansa alle.

¹¹Og landet hadde ro i firti år; da døde Otniel, Kenas' sønn.

¹¹Tämän jälkeen Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta. Sitten Otniel, Kenasin poika, kuoli.

¹²Men Israels barn gjorde atter det som var ondt i Herrens øine; og Herren gav Eglon, kongen i Moab, makt over Israel, fordi de gjorde det som var ondt i Herrens øine.

¹²Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja sen tähden Herra antoi Eglonin, Moabin kuninkaan, nousta Israelia mahtavammaksi.

¹³Han fikk med sig Ammons barn og Amalek og drog ut og slo Israel, og de inntok Palmestaden.

¹³Eglon liittoutui ammonilaisten ja amalekilaisten kanssa, voitti Israelin ja otti haltuunsa Palmukaupungin.

¹⁴Og Israels barn tjente Eglon, kongen i Moab, i atten år.

¹⁴Israelilaiset olivat Moabin kuninkaan Eglonin vallan alla kahdeksantoista vuotta.

¹⁵Da ropte Israels barn til Herren, og Herren opreiste dem en frelser, benjaminitten Ehud, Geras sønn, en kjevhendt mann. Israels barn sendte ham engang med en gave til Eglon, kongen i Moab;

¹⁵Israelilaiset huusivat Herraa avukseen, ja Herra lähetti heille vapauttajaksi Benjaminin heimoon kuuluvan Ehudin, Geran pojan, joka oli vasenkätinen. Kun israelilaiset lähettivät Ehudin viemään pakkoveroa Eglonille, Moabin kuninkaalle,

¹⁶da gjorde Ehud sig et tveegget, alenlangt sverd og bandt det om sig under sine klær ved sin høire hofte.

¹⁶hän takoi itselleen lyhyen, kaksiteräisen miekan ja ripusti sen piiloon viittansa alle oikealle sivulleen.

¹⁷Så førte han gaven frem til Eglon, kongen i Moab; men Eglon var en meget fet mann.

¹⁷Ehud vei veron Moabin kuninkaalle Eglonille, joka oli hyvin lihava mies.

¹⁸Og da han hadde gitt gaven fra sig, lot han folkene som hadde båret gaven, dra hjem.

¹⁸Vietyään veron perille hän saattoi kantajina olleita miehiä

¹⁹Men selv vendte han tilbake fra stenbruddene ved Gilgal og lot si: Jeg har et hemmelig ord til dig, konge! Da sa kongen: Hysj! Så gikk de ut alle de som stod om ham.

¹⁹Gilgalin kivipatsaille asti, mutta palasi itse Eglonin luo. Hän sanoi Eglonille: "Kuningas, minulla on sinulle salaista asiaa." Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: "Poistukaa!" Kaikki poistuivat paikalta.

²⁰Og Ehud kom inn til ham, mens han satt alene i sin kjølige sal, og Ehud sa: Jeg har et ord fra Gud til dig. Da reiste han sig op fra sin stol.

²⁰Kuninkaan jäätyä istumaan vilpoiseen kattohuoneeseensa Ehud astui lähemmäksi ja sanoi: "Minulla on sinulle viesti Jumalalta." Eglon nousi istuimeltaan,

²¹Men Ehud rakte ut sin venstre hånd og tok sverdet fra sin høire hofte og støtte det i hans buk;

²¹ja silloin Ehud tarttui vasemmalla kädellään miekkaan, joka riippui hänen oikealla sivullaan, ja työnsi sen Eglonin vatsaan.

²²og heftet gikk inn efter bladet, og fettet lukket til om bladet, for han drog ikke sverdet ut av hans buk; det gikk ut baktil.

²²Terä painui sisään koko pituudeltaan, ja kahvakin upposi rasvaan, niin ettei Ehud saanut vedetyksi miekkaansa pois. Sitten Ehud meni kattohuoneen ovelle,

²³Og Ehud gikk ut i buegangen, og han lukket døren til salen hvor han var, og låste den.

²³veti ovet kiinni, lukitsi ne sisäpuolelta ja poistui ikkunan kautta.

²⁴Og da han var gått ut, kom tjenerne inn, og da de så at døren til salen var låst, sa de: Han har visst et ærend i svalkammeret.

²⁴Ehudin lähdettyä palvelijat palasivat ja huomasivat kattohuoneen ovien olevan lukossa. Silloin he sanoivat: "Kuningas on varmaankin tarpeillaan vilpoisessa kattohuoneessa."

²⁵Og de ventet meget lenge, men han lukket ikke op døren til salen; da tok de nøklen og lukket op, og se, deres herre lå død på gulvet.

²⁵Kun kukaan ei tullut ulos, he viimein väsyivät odottamaan, hakivat avaimen, avasivat oven ja näkivät herransa makaavan kuolleena lattialla.

²⁶Mens de gav sig tid, slapp Ehud bort; han var allerede kommet forbi stenbruddene og kom frem til Se'ira.

²⁶Palvelijoiden viivytellessä Ehud oli päässyt pakoon. Hän oli jo ehtinyt kivipatsaiden ohi ja pakeni Seiraan Efraimin vuorille.

²⁷Da han kom dit, støtte han i basunen på Efra'im-fjellet; og Israels barn drog ned med ham fra fjellene, og han foran dem.

²⁷Saavuttuaan sinne hän puhalsi torveen ja kokosi israelilaiset. He laskeutuivat vuorilta hänen johtaminaan.

²⁸Og han sa til dem: Skynd eder efter mig! For Herren har gitt eders fiender, moabittene, i eders hånd. Så drog de ned efter ham, og de satte folk ved vadestedene over Jordan til Moab og lot ingen komme over.

²⁸Hän sanoi heille: "Seuratkaa minua. Nyt Herra antaa teidän kukistaa vihollisenne Moabin." He hyökkäsivät hänen jäljessään, valtasivat Jordanin kahlaamot, jotka olivat Moabin rajalla, eivätkä päästäneet sieltä ketään yli.

²⁹Dengang slo de omkring ti tusen mann av Moab, som alle var sterke og djerve menn; ikke én slapp bort.

²⁹He löivät Moabin joukot, noin kymmenentuhatta miestä, kaikki voimakkaita ja urheita sotureita, eikä yksikään päässyt pakoon.

³⁰Så blev da Moab på den dag ydmyket under Israels hånd, og landet hadde ro i åtti år.

³⁰Sinä päivänä Moab taipui Israelin vallan alle, ja Israel sai elää rauhassa kahdeksankymmentä vuotta.

³¹Efter ham kom Samgar, Anats sønn; han slo seks hundre mann av filistrene med en oksedrivers stav; også han frelste Israel.

³¹Ehudin jälkeen tuli tuomariksi Samgar, Anatin poika. Hän surmasi kuusisataa filistealaista häränajajan pistimellä. Näin hän pelasti Israelin.