1Dengang sang Debora og Barak Abinoams sønn, denne sang:
1Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin:
2Lov Herren, fordi fyrstene i Israel gikk først i striden fordi folket møtte villig frem!
2-- Israel oli taisteluun vihkiytynyt, intoa täynnä kansa lähti sotaan. Ylistäkää Herraa!
3Hør, I konger! Lytt til, I høvdinger! Jeg - jeg vil synge om Herren; jeg vil lovsynge Herren, Israels Gud.
3Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.
4Herre, da du gikk ut fra Se'ir, da du skred frem fra Edoms mark, da bevet jorden, himlene dryppet, skyene dryppet av vann.
4Herra, kun sinä lähdet Seiristä, kun saavut Edomin maasta, silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade, pilvet syöksevät vettä.
5Fjellene skalv for Herrens åsyn, Sinai der borte skalv for Herrens, Israels Guds åsyn.
5Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä.
6I Samgars, Anats sønns dager, i Jaels dager var stiene øde, de veifarende gikk på krokete stier.
6Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja.
7Det fantes ingen fører i Israel, nei, ingen før jeg, Debora, stod frem, før jeg stod frem, en mor i Israel.
7Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään, kyliä ei enää ollut Israelissa. Silloin nousit sinä, Debora, astuit esiin, Israelin äiti.
8De valgte nye guder, da var der kamp ved portene; ei såes skjold, ei heller spyd blandt firti tusen i Israel.
8Kansa oli valinnut uusia jumalia, siksi sota oli porteilla. Yhtään kilpeä, yhtään keihästä ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla.
9Mitt hjerte slår for Israels høvdinger og for dem som villig møtte frem blandt folket. Pris Herren!
9Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella, se sykkii kansani intoa. Ylistäkää Herraa!
10Syng, I som rider på lyse aseninner, I som sitter på eders tepper, og I som vandrer på veien!
10Havahtukaa kaikki, te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla, te, jotka istutte pehmeillä peitteillä, myös te, jotka kuljette jalkaisin.
11Bueskytternes røst lyder ved brønnene; der priser de Herrens rettferdige verk, hans styrelses rettferdige verk i Israel. Dengang steg de ned til portene, Herrens folk.
11Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet vesipaikoilla. Siellä lauletaan Herran teoista, siellä ylistetään voittoja, jotka Herra antoi Israelin kansalle. Jo saapuu porteille Herran kansa.
12Våkn op, våkn op, Debora, våkn op, våkn op, stem i en sang! Stå op, Barak, og før dine fanger i fangenskap, du Abinoams sønn!
12Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu! Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja, sinä Abinoamin poika!
13Dengang lød det: Stig ned, du lille flokk, stig ned til heltene, du folk! Herre, stig ned og strid for mig blandt kjempene!
13Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat mahtimiesten luo. Herran kansa urheine sotureineen tuli minun luokseni.
14Av Efra'im steg de ned, de som har sin rot på Amaleks fjell; efter dig kom Benjamin blandt dine folk; av Makir steg høvdinger ned, og av Sebulon de som drar frem med hærførerstav,
14Efraimista saapuivat ne, joiden juuret ovat Amalekissa, heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen. Makirista tulivat johtajat, Sebulonista valtikankantajat.
15og fyrster i Issakar med Debora, og som Issakar, så Barak; i dalen styrter de avsted i hans følge. Ved Rubens bekker holdtes store rådslagninger.
15Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan, ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo. Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon. Ruubenin suvut miettivät kauan.
16Hvorfor blev du sittende mellem fehegnene og hørte på hyrdefløitene? Ved Rubens bekker holdtes store rådslagninger.
16Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben, kuuntelemaan paimenten pillejä? Ruubenin suvut pohtivat pitkään.
17Gilead - hinsides Jordan blev han i ro, og Dan - hvorfor dvelte han ved skibene? Aser blev sittende ved havets bredd, og ved sine bukter blev han i ro.
17Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse. Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona? Asser pysyi meren äärellä, jäi lahtiensa rannoille.
18Sebulon er et folk som ringeakter sitt liv inntil døden, likeså Naftali på sine fjell.
18Mutta Sebulonin kansa pani henkensä alttiiksi, se uhmasi kuolemaa ja rinnalla Naftali, kun kukkuloilla taisteltiin.
19Konger kom, de stred, dengang stred Kana'ans konger ved Ta'anak, ved Megiddos vann; hærfang av sølv fikk de ikke.
19Kuninkaat saapuivat sotimaan. Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä, jo taistelivat Kanaanin kuninkaat. Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa.
20Fra himmelen stred de, stjernene fra sine baner, de stred mot Sisera.
20Taivaan tähdetkin taistelivat mukana, radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan.
21Kisons bekk rev dem bort, den eldgamle bekk, Kisons bekk. Skrid frem, min sjel, med kraft!
21Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään, Kisoninpuro, ikiaikainen! Eteenpäin, sieluni, voimallisesti!
22Da trampet hestenes hover under kjempenes jagende, jagende fart.
22Maa vavahteli kavioiden alla, kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa.
23Forbann Meros, sa Herrens engel, forbann, forbann dets folk, fordi de ikke kom Herren til hjelp, Herren til hjelp blandt kjempene.
23Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli. Iäti kirottuja sen asukkaat, sillä he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sotureineen!
24Priset fremfor kvinner være Jael, kenitten Hebers hustru! Fremfor kvinner i telt være hun priset!
24Olkoon naisista siunatuin Jael, Jael, keniläisen Heberin vaimo, siunatuin nainen paimentolaisten joukossa.
25Vann bad han om, melk gav hun ham; i prektig skål bar hun frem fløte.
25Vettä Sisera pyysi, maitoa sai. Juhlamaljassa toi Jael kermaa.
26Sin hånd rekker hun ut efter teltpluggen og sin høire hånd efter arbeidshammeren; hun slår Sisera med hammeren, knuser hans hode, sønderslår og gjennemborer hans tinning.
26Telttavaarnaan tarttui, otti toiseen käteensä nuijan, löi Siseraa, murskasi hänen päänsä, puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa.
27For hennes føtter seg han ned, falt han, lå han; for hennes føtter seg han ned, falt han; der han seg ned, der lå han fellet.
27Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui, kaatui maahan pitkäkseen. Jaelin jalkoihin hän vaipui, lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen.
28Gjennem vinduet skuer hun og roper, Siseras mor, ut gjennem gitteret: Hvorfor venter hans vogn med å komme? Hvorfor dveler hans traveres skritt?
28Ikkunasta katselee Siseran äiti, hätäilee säleikön ääressä: "Missä viipyvät Siseran sotavaunut? Miksei vielä kuulu kavioiden kapse?"
29De klokeste av hennes fruer svarer henne, og selv gir hun sig svar på sine ord:
29Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa, ja äiti toistaa hänen sanojaan:
30Til visse finner de hærfang og skifter: En kvinne, to kvinner til manns, hærfang av farvede klær for Sisera, hærfang av farvede klær, utsydde klær, én farvet klædning, to utsydde halsduker for hver av de hærtatte kvinner!
30"Ovat varmaan saaliinjaolla. Tyttö tai pari mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle, kirjavaa kangasta saaliiksi, värikäs, kirjottu huivi tai kaksi saaliiksi saadulle kaulaan."
31Måtte alle dine fiender omkomme således, Herre, og de som elsker ham, være som solen når den går frem i sin kraft! - Og landet hadde ro i firti år.
31Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra, mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta.