¹Men Arons sønner Nadab og Abihu tok hver sitt ildkar og la ild i dem og la røkelse på ilden og bar fremmed ild inn for Herrens åsyn, som han ikke hadde befalt dem.

¹Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin tuliastiansa, sytyttivät niihin tulen, panivat niihin suitsuketta ja toivat näin Herran eteen tulta, jota ei ollut tehty hänen käskynsä mukaisesti.

²Da gikk det ild ut fra Herrens åsyn og fortærte dem, og de døde for Herrens åsyn.

²Silloin Herran luota lähti tuli, joka poltti heidät kuoliaaksi Herran edessä.

³Da sa Moses til Aron: Dette var det Herren talte om da han sa: På dem som står mig nær, vil jeg åpenbare min hellighet, og for alt folkets åsyn vil jeg forherlige mig. Og Aron tidde.

³Mooses sanoi Aaronille: "Tästä Herra puhui, kun hän sanoi: -- Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani." Aaron ei saanut sanaakaan suustaan.

⁴Men Moses kalte på Misael og Elsafan, sønner av Arons farbror Ussiel, og sa til dem: Tred frem og bær eders brødre bort fra helligdommen og utenfor leiren!

⁴Mooses kutsui luokseen Aaronin sedän Ussielin pojat Misaelin ja Elsafanin ja sanoi heille: "Menkää ja kantakaa sukulaisenne pyhäkön luota leirin ulkopuolelle."

⁵Og de trådte frem og bar dem i deres kjortler utenfor leiren, som Moses hadde sagt.

⁵He menivät, tarttuivat heidän paitoihinsa ja kantoivat heidät leirin ulkopuolelle, kuten Mooses oli määrännyt.

⁶Da sa Moses til Aron og hans sønner Eleasar og Itamar: I skal ikke rake eders hoder og ikke sønderrive eders klær, forat I ikke skal dø, og forat han* ikke skal vredes på hele menigheten; men eders brødre, hele Israels hus, skal gråte over denne brand som Herren har optendt. / {* Herren.}

⁶Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojilleen Eleasarille ja Itamarille: "Älkää avatko hiuksianne levälleen älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi ja ettei Herran viha kohtaisi koko Israelin kansaa. Mutta Israelin suvun, teidän veljienne, tulee itkeä ja surra sitä paloa, jonka Herra sytytti.

⁷Og I skal ikke gå bort fra inngangen til sammenkomstens telt, forat I ikke skal dø; for Herrens salvings-olje er på eder. Og de gjorde som Moses sa.

⁷Älkää poistuko pyhäkköteltan ovelta, ettette kuolisi, sillä teidät on voideltu Herran pyhällä öljyllä." He tekivät niin kuin Mooses oli käskenyt.

⁸Og Herren talte til Aron og sa:

⁸Herra sanoi Aaronille:

⁹Vin eller sterk drikk skal hverken du eller dine sønner drikke når I går inn i sammenkomstens telt, forat I ikke skal dø - det skal være en evig lov for eder, fra slekt til slekt -

⁹"Kun aiotte mennä pyhäkkötelttaan, te ette saa juoda viiniä ettekä muita juovuttavia juomia, et sinä eivätkä poikasi. Muuten te kuolette. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava sukupolvesta toiseen.

¹⁰så I kan gjøre forskjell mellem hellig og vanhellig, mellem urent og rent,

¹⁰Teidän tulee tehdä ero pyhän ja maallisen, saastaisen ja puhtaan välillä,

¹¹og lære Israels barn alle de lover som Herren har kunngjort dem ved Moses.

¹¹ja teidän tulee opettaa israelilaisille kaikki ne säädökset, jotka Herra on antanut Moosekselle."

¹²Så sa Moses til Aron og hans sønner Eleasar og Itamar, som ennu var i live: Ta det matoffer som er tilovers av Herrens ildoffer, og et det usyret ved siden av alteret; for det er høihellig.

¹²Mooses sanoi Aaronille ja hänen eloon jääneille pojilleen Eleasarille ja Itamarille: "Ottakaa, mitä Herralle kuuluvista tuliuhreista on jäljellä, ja syökää se happamattomiksi leiviksi leivottuna alttarin ääressä, sillä se uhri on erityisen pyhä.

¹³I skal ete det på et hellig sted, for det er din og dine sønners fastsatte del av Herrens ildoffer; således er det mig befalt.

¹³Teidän tulee syödä se pyhässä paikassa, sillä se on sinulle ja pojillesi säädetty osuus Herralle kuuluvista tuliuhreista. Tämän käskyn Herra on minulle antanut.

¹⁴Og svinge-brystet og løfte-låret skal I ete på et rent sted, du og dine sønner og dine døtre med dig; for det er gitt dig og dine barn som eders fastsatte del av Israels barns takkoffer.

¹⁴Tarjousuhrina Herralle omistettu rintakappale ja uhrilahjaksi annettu reisi sinun tulee syödä yhdessä poikiesi ja tyttäriesi kanssa puhtaassa paikassa, sillä se on säädetty sinulle ja jälkeläisillesi kuuluvaksi osuudeksi israelilaisten yhteysuhriteuraista.

¹⁵Løfte-låret og svinge-brystet skal de bære frem sammen med ildofferfettstykkene og svinge dem for Herrens åsyn; og det skal være din og dine barns fastsatte del til evig tid, således som Herren har befalt.

¹⁵Uhrilahjaksi annetun reiden ja rintakappaleen papit tuokoot esiin yhdessä tuliuhrina poltettavien rasvojen kanssa, ja he omistakoot ne tarjousuhrina Herralle. Sen jälkeen ne kuuluvat sinulle ja jälkeläisillesi; ne ovat teille ikuisesti kuuluva osuus, sillä niin on Herra määrännyt."

¹⁶Da nu Moses spurte efter syndoffer-bukken, viste det sig at den var opbrent; da blev han vred på Eleasar og Itamar, Arons sønner som ennu var i live, og han sa:

¹⁶Kun Mooses sitten kysyi, mitä syntiuhripukille oli tehty, hän sai kuulla, että se oli poltettu. Silloin hän sanoi vihoissaan Eleasarille ja Itamarille, Aaronin eloon jääneille pojille:

¹⁷Hvorfor har I ikke ett syndofferet på det hellige sted? Det er jo høihellig, og han har gitt eder det forat I skal bortta menighetens syndeskyld og gjøre soning for dem for Herrens åsyn.

¹⁷"Miksi te poltitte syntiuhrieläimen ettekä syöneet sitä pyhässä paikassa, vaikka se on erityisen pyhä uhri? Tehän saitte sen Herralta, jotta poistaisitte tämän kansan synnit ja toimittaisitte sille sovituksen Herran edessä.

¹⁸Blodet blev jo ikke båret inn i helligdommen; derfor skulde I ha ett kjøttet på det hellige sted, således som jeg har befalt.

¹⁸Uhrieläimen verta ei tuotu pyhäkön sisäpuolelle. Siksi teidän olisi pitänyt syödä sen liha pyhäkössä, niin kuin olen käskenyt."

¹⁹Da sa Aron til Moses: De har jo idag ofret sitt syndoffer og sitt brennoffer for Herrens åsyn, og enda er slik en ulykke* hendt mig. Om jeg nu hadde ett syndoffer idag, skulde da det ha vært godt i Herrens øine? / {* 3MO 10, 1-5.}

¹⁹Mutta Aaron sanoi Moosekselle: "Poikani ovat tänään jo tuoneet omat syntiuhrinsa ja polttouhrinsa Herran eteen, ja silti minulle on tapahtunut tällaista. Jos minä tänään olisin syönyt syntiuhrilihaa, olisiko se ollut Herralle mieleen?"

²⁰Da Moses hørte dette, syntes han det var rett.

²⁰Tähän vastaukseen Mooses tyytyi.