¹Dette utsagn er Herrens ord til Israel ved Malakias.

¹Ennussana. Herran sana, jonka Malakia puhui Israelille.

²Jeg har elsket eder, sier Herren. Og I sier: Hvormed har du vist oss din kjærlighet? Er ikke Esau bror til Jakob? sier Herren, og enda har jeg elsket Jakob,

²-- Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?" -- Eikö Esau ollut Jaakobin veli? sanoo Herra. Jaakobia minä rakastin,

³men hatet Esau og gjort hans fjell til en ørken og hans arv til en bolig for ørkenens sjakaler.

³mutta Esauta vihasin. Minä tein Esaun vuoret autioiksi, hänen perintömaansa sakaalien asuinpaikaksi.

⁴Når Edom sier: Vi er knust, men vi skal bygge ruinene op igjen, da sier Herren, hærskarenes Gud, så: De skal bygge, men jeg skal rive ned, og de skal kalles ugudelighetens land og det folk som Herren til evig tid er vred på.

⁴Kun edomilaiset sanovat: "Meidät on murskattu, mutta me rakennamme jälleen raunioitten paikalle", silloin Herra Sebaot lausuu: -- Rakentakoot vain, mutta minä revin kaiken hajalle! Heidän maataan kutsutaan aina jumalattomuuden maaksi, ja heitä itseään sanotaan kansaksi, jota Herra ikuisesti vihaa.

⁵I skal se det med egne øine, og I skal si: Herren er stor ut over Israels landemerke.

⁵Te tulette näkemään sen omin silmin, ja silloin te sanotte: "Suuri on Herra! Kauas ulottuu hänen valtansa yli Israelin rajojen!"

⁶En sønn ærer sin far, og en tjener sin herre; er nu jeg far, hvor er da min ære, og er jeg herre, hvor er da frykten for mig? sier Herren, hærskarenes Gud, til eder, I prester som forakter mitt navn. Og I sier: Hvormed har vi vist forakt for ditt navn?

⁶-- Poika kunnioittaa isäänsä ja palvelija isäntäänsä. Minä olen teidän isänne, miksi ette kunnioita minua? Minä olen teidän isäntänne, miksi ette palvele minua? Tätä minä, Herra Sebaot, kysyn teiltä, te papit, jotka pidätte minua pilkkananne. "Miten me olemme pitäneet sinua pilkkanamme?" te kysytte.

⁷Ved å bære frem uren mat på mitt alter. Og I sier: Hvormed har vi krenket din renhet? Ved å si: Herrens bord er ingen ære verdt.

⁷-- Siten, että olette tuoneet minun alttarilleni epäpuhdasta ruokaa. "Miten me olemme halveksineet sinua?" te kysytte. -- Siten, että olette ajatelleet: Herran pöytä ei ole minkään arvoinen.

⁸Når I kommer med et blindt dyr for å ofre det, er det da intet ondt deri? Og når I kommer med et halt eller et sykt dyr, er det da intet ondt deri? Kom med slike gaver til din stattholder! Mon han vil finne behag i dig, eller mon han vil ta nådig imot dig? sier Herren, hærskarenes Gud.

⁸Kun te tuotte uhrattavaksi sokean eläimen, eikö se ole väärin? Kun te tuotte uhrattavaksi ontuvan tai sairaan eläimen, eikö se ole väärin? Yritä viedä sellainen lahjaksi käskynhaltijallesi! Luuletko, että hän on tyytyväinen sinuun ja ottaa sinut ystävällisesti vastaan? Näin sanoo Herra Sebaot.

⁹Så bønnfall nu Gud at han må bli oss nådig! Med egne hender har I gjort dette - kan han da for eders skyld være nådig? sier Herren, hærskarenes Gud.

⁹Ja sellaisia uhreja te tuotte Jumalallenne! Niillä te yritätte päästä hänen suosioonsa, että hän olisi teille armollinen. Kun te näin teette, luuletteko, että hän täyttää pyyntönne? Näin sanoo Herra Sebaot.

¹⁰Gid det fantes nogen blandt eder som vilde lukke tempeldørene, så I ikke skal gjøre op ild på mitt alter til ingen nytte! Jeg finner ikke behag i eder, sier Herren, hærskarenes Gud, og til offergaver fra eders hånd har jeg ingen lyst.

¹⁰Kunpa joku teistä sulkisi temppelin ovet, ettette pääsisi turhaan sytyttämään tulta minun alttarilleni! En välitä teistä, sanoo Herra Sebaot, eivätkä teidän uhrilahjanne ole minulle mieleen.

¹¹For fra solens opgang til dens nedgang skal mitt navn bli stort blandt hedningefolkene, og på hvert sted skal det brennes røkelse og bæres frem offergaver for mitt navn, rene offergaver; for mitt navn skal bli stort blandt folkene, sier Herren, hærskarenes Gud.

¹¹"Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa", sanoo Herra Sebaot.

¹²Men I vanhelliger det ved å si: Herrens bord er urent, og maten som gis til det, er lite verd.

¹²"Mutta te häpäisette minun nimeni, kun ajattelette, että Herran pöydän saa saastuttaa tuomalla kelvottomia uhrilahjoja.

¹³Og I sier: Å, for en møie! Og I blåser av det, sier Herren, hærskarenes Gud, og I bærer frem slikt som er røvet, og det som er halt og sykt - sådant bærer I frem som offergave! Skulde slike gaver fra eder behage mig? sier Herren.

¹³Ja kun te sanotte: 'Voi, mikä vaiva tästä uhraamisesta onkaan!', te sytytätte minun vihani", sanoo Herra Sebaot. "Kun tuotte varastetun, ontuvan tai sairaan eläimen uhrilahjaksi, luuletteko silloin, että teidän uhrinne on minulle mieleen?" kysyy Herra.

¹⁴Forbannet være den som farer med svik*, enda der er handyr i hans hjord, og den som gjør et løfte og enda ofrer til Herren et hundyr som har lyte; for jeg er en stor konge, sier Herren, hærskarenes Gud, og mitt navn er forferdelig blandt folkene. / {* ved å foregi at han bare har hundyr å ofre.}

¹⁴"Kirottu olkoon petturi, joka on luvannut antaa Herralle virheettömän uroksen laumastaan mutta uhraakin hänelle viallisen eläimen. Minä olen suuri kuningas, ja kaikki kansat pelkäävät minun nimeäni", sanoo Herra Sebaot.