¹Og da de kom nær til Jerusalem, til Betfage og Betania ved Oljeberget, sendte han to av sine disipler avsted og sa til dem:

¹Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan

²Gå bort til den by som ligger rett for eder, og straks I kommer inn i den, skal I finne en fole bundet, som ennu aldri noget menneske har sittet på; løs den, og før den hit!

²ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne.

³Og dersom nogen sier til eder: Hvad er det I gjør? da skal I si: Herren har bruk for den, og han sender den straks tilbake igjen.

³Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin."

⁴Og de gikk avsted, og fant folen bundet ved døren utenfor på gaten og løste den.

⁴Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen.

⁵Og nogen av dem som stod der, sa til dem: Hvad er det I gjør? løser I folen?

⁵Paikalla olevat ihmiset kysyivät: "Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?"

⁶Men de sa til dem så som Jesus hadde sagt; og de lot dem få den.

⁶He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä.

⁷Og de førte folen til Jesus, og la sine klær på den; og han satte sig på den.

⁷He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille.

⁸Og mange bredte sine klær på veien, andre løvkvister, som de hadde hugget på markene.

⁸Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta.

⁹Og de som gikk foran, og de som fulgte efter, ropte: Hosianna! Velsignet være han som kommer i Herrens navn!

⁹Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: -- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

¹⁰Velsignet være vår far Davids rike som kommer! Hosianna i det høieste!

¹⁰Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!

¹¹Og han gikk inn i Jerusalem i templet og så sig om overalt, og da det alt var sent på dagen, gikk han ut til Betania med de tolv.

¹¹Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea, mutta koska oli jo myöhä, hän lähti kahdentoista opetuslapsensa kanssa Betaniaan.

¹²Og den næste dag, da de gikk ut fra Betania, blev han hungrig.

¹²Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä.

¹³Og da han så et fikentre langt borte, som hadde blad, gikk han dit, om han kanskje kunde finne noget på det, og da han kom bort til det, fant han ikke noget uten blad; for det var ikke fikentid.

¹³Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut viikunoiden aika.

¹⁴Og han tok til orde og sa til det: Aldri i evighet skal nogen mere ete frukt av dig! Og hans disipler hørte det.

¹⁴Silloin Jeesus sanoi puulle: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi!" Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän.

¹⁵Og de kom til Jerusalem; og han gikk inn i templet og begynte å drive ut dem som solgte og kjøpte i templet, og pengevekslernes bord og duekremmernes stoler veltet han,

¹⁵He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat

¹⁶og han tillot ikke at nogen bar noget kar gjennem templet.

¹⁶eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta.

¹⁷Og han lærte og sa til dem: Er det ikke skrevet: Mitt hus skal kalles et bedehus for alle folk? Men I har gjort det til en røverhule.

¹⁷Hän opetti ihmisiä näin: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan."

¹⁸Og yppersteprestene og de skriftlærde hørte det, og de søkte råd til å rydde ham av veien; for de fryktet for ham, fordi alt folket var slått av forundring over hans lære.

¹⁸Ylipapit ja lainopettajat kuulivat tämän ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. He pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen.

¹⁹Og når det blev aften, gikk han ut av byen.

¹⁹Illan tultua Jeesus ja opetuslapset lähtivät kaupungin ulkopuolelle.

²⁰Og da de gikk forbi tidlig om morgenen, så de at fikentreet var visnet fra roten av.

²⁰Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten.

²¹Og Peter kom det i hu og sa til ham: Rabbi! se, fikentreet som du forbannet, er visnet.

²¹Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut."

²²Og Jesus svarte og sa til dem: Ha tro til Gud!

²²Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan.

²³Sannelig sier jeg eder at den som sier til dette fjell: Løft dig op og kast dig i havet! og ikke tviler i sitt hjerte, men tror at det han sier skal skje, ham skal det vederfares.

²³Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo.

²⁴Derfor sier jeg eder: Alt det I beder om og begjærer, tro bare at I har fått det, så skal det vederfares eder.

²⁴Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.

²⁵Og når I står og beder, og I har noget imot nogen, da forlat ham det, forat også eders Fader i himmelen skal forlate eder eders overtredelser!

²⁵Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. [

²⁶Men dersom I ikke forlater, da skal heller ikke eders Fader i himmelen forlate eders overtredelser.

²⁶Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."]

²⁷Og de kom atter til Jerusalem. Og da han gikk omkring i templet, kom yppersteprestene og de skriftlærde og de eldste

²⁷He tulivat taas Jerusalemiin. Kun Jeesus kävi temppelissä, tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat hänen luokseen.

²⁸og sa til ham: Med hvad myndighet gjør du dette, og hvem har gitt dig denne myndighet til å gjøre det?

²⁸He kysyivät häneltä: "Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Kuka sinut on valtuuttanut tekemään tätä?"

²⁹Men Jesus sa til dem: Jeg vil spørre eder om én ting; svar mig, så skal jeg si eder med hvad myndighet jeg gjør dette.

²⁹Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Vastatkaa te ensin minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.

³⁰Johannes' dåp, var den fra himmelen eller fra mennesker? Svar mig!

³⁰Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä? Mitä sanotte?"

³¹De tenkte da ved sig selv og sa: Sier vi: Fra himmelen, da sier han: Hvorfor trodde I ham da ikke?

³¹He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?'

³²Eller skal vi si: Fra mennesker? De fryktet for folket; for alle mente om Johannes at han i sannhet var en profet.

³²Sanoisimmeko sitten: 'Ihmisistä'?" Mutta he pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella profeetta.

³³De svarte da Jesus: Vi vet det ikke. Da svarte Jesus og sa til dem: Så sier heller ikke jeg eder med hvad myndighet jeg gjør dette.

³³Niin he vastasivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen."