¹Og Jesus tok atter til orde og talte til dem i lignelser og sa:

¹Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille:

²Himlenes rike er å ligne med en konge som gjorde bryllup for sin sønn.

²"Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen.

³Og han sendte sine tjenere ut for å be de innbudne komme til bryllupet; men de vilde ikke komme.

³Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla.

⁴Atter sendte han andre tjenere ut og sa: Si til de innbudne: Se, jeg har gjort i stand mitt måltid: mine okser og mitt gjø-fe er slaktet, og alt er ferdig; kom til bryllupet!

⁴Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!'

⁵Men de brydde sig ikke om det og gikk sin vei, den ene til sin aker, den annen til sitt kjøbmannskap;

⁵Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen,

⁶og de andre tok fatt på hans tjenere, hånte dem og slo dem ihjel.

⁶toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä.

⁷Men kongen blev harm, og sendte sine krigshærer ut og drepte disse manndrapere og satte ild på deres by.

⁷Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

⁸Derefter sier han til sine tjenere: Bryllupet er vel ferdig, men de innbudne var det ikke verd;

⁸Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

⁹gå derfor ut på veiskjellene og be til bryllups så mange I finner!

⁹Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.'

¹⁰Så gikk da disse tjenere ut på veiene og fikk sammen alle dem de fant, både onde og gode, og bryllupshuset blev fullt av gjester.

¹⁰Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.

¹¹Da nu kongen gikk inn for å se på dem som satt til bords, så han der en mann som ikke hadde bryllupsklædning på.

¹¹"Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua.

¹²Og han sa til ham: Min venn! hvorledes er du kommet inn her og har ikke bryllupsklædning på! Men han tidde.

¹²Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan.

¹³Da sa kongen til tjenerne: Bind hender og føtter på ham og kast ham ut i mørket utenfor! Der skal være gråt og tenners gnidsel.

¹³Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

¹⁴For mange er kalt, men få er utvalgt.

¹⁴Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"

¹⁵Da gikk fariseerne bort og holdt råd om hvorledes de kunde fange ham i ord.

¹⁵Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan.

¹⁶Og de sendte sine disipler avsted til ham sammen med herodianerne og lot dem si: Mester! vi vet at du er sanndru og lærer Guds vei i sannhet, og ikke bryr dig om nogen, for du gjør ikke forskjell på folk;

¹⁶He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään.

¹⁷Si oss da: Hvad tykkes dig? er det tillatt å gi keiseren skatt, eller ikke?

¹⁷Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?"

¹⁸Men Jesus merket deres ondskap og sa: Hvorfor frister I mig, hyklere?

¹⁸Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan?

¹⁹Vis mig skattens mynt! De rakte ham da en penning.

¹⁹Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin.

²⁰Og han sier til dem: Hvis billede og påskrift er dette?

²⁰Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?"

²¹De sier til ham: Keiserens. Da sier han til dem: Gi da keiseren hvad keiserens er, og Gud hvad Guds er!

²¹"Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu."

²²Og da de hørte det, undret de sig, og forlot ham og gikk bort.

²²Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.

²³Samme dag kom nogen sadduseere til ham, de som sier at det ikke er nogen opstandelse, og de spurte ham og sa:

²³Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen:

²⁴Mester! Moses har sagt: Når en mann dør og ikke har barn, da skal hans bror gifte sig med hans hustru og opreise sin bror avkom.

²⁴"Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida leski ja hankkia jälkeläinen veljelleen.'

²⁵Nu var det hos oss syv brødre; og den første giftet sig og døde, og da han ikke hadde avkom, efterlot han sin hustru til broren.

²⁵Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, leski jäi hänen veljelleen.

²⁶Likeså den annen og den tredje, like til den syvende.

²⁶Samoin kävi toiselle veljelle, niin myös kolmannelle ja lopulta kaikille seitsemälle.

²⁷Men sist av alle døde kvinnen.

²⁷Viimeisenä kaikista kuoli nainen.

²⁸Men i opstandelsen, hvem av de syv skal da få henne til hustru? for de har jo hatt henne alle sammen.

²⁸Kenen vaimo hän on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut naimisissa heidän jokaisen kanssa."

²⁹Men Jesus svarte og sa til dem: I farer vill fordi I ikke kjenner skriftene og heller ikke Guds kraft.

²⁹Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

³⁰For i opstandelsen hverken tar de til ekte eller gis de til ekte, men de er som Guds engler i himmelen.

³⁰Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.

³¹Men om de dødes opstandelse, har I da ikke lest hvad som er sagt eder om den av Gud, som sier:

³¹Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen -- ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut:

³²Jeg er Abrahams Gud og Isaks Gud og Jakobs Gud? Han er ikke de dødes Gud, men de levendes.

³²'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien."

³³Og da folket hørte det, var de slått av forundring over hans lære.

³³Kun väkijoukko kuuli tämän, se oli ihmeissään hänen opetuksestaan.

³⁴Men da fariseerne hørte at han hadde stoppet munnen på sadduseerne, kom de sammen;

³⁴Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon.

³⁵og en av dem, en lovkyndig, spurte for å friste ham:

³⁵Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle:

³⁶Mester! hvilket bud er det største i loven?

³⁶"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"

³⁷Han sa til ham: Du skal elske Herren din Gud av alt ditt hjerte og av all din sjel og av all din hu.

³⁷Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

³⁸Dette er det største og første bud.

³⁸Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

³⁹Men det er et annet som er like så stort: Du skal elske din næste som dig selv.

³⁹Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

⁴⁰På disse to bud hviler hele loven og profetene.

⁴⁰Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

⁴¹Men mens fariseerne var samlet, spurte Jesus dem:

⁴¹Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä:

⁴²Hvad tykkes eder om Messias? hvis sønn er han? De sier til ham: Davids.

⁴²"Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin."

⁴³Han sier til dem: Hvorledes kan da David i Ånden kalle ham herre, når han sier:

⁴³Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo:

⁴⁴Herren sa til min herre: Sett dig ved min høire hånd, til jeg får lagt dine fiender under dine føtter!

⁴⁴-- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle.

⁴⁵Kaller nu David ham herre, hvorledes kan han da være hans sønn?

⁴⁵Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?"

⁴⁶Og ingen kunde svare ham et ord, og heller ikke vågde nogen å spørre ham mere fra den dag.

⁴⁶Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään. 23