¹Dette er et utsagn om Ninive - en bok om elkositten Nahums syn.

¹Ennussana Ninivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja.

²En nidkjær og hevnende Gud er Herren, en hevner er Herren og full av harme; en hevner er Herren mot sine motstandere og en som gjemmer på vrede mot sine fiender.

²Herra puolustaa omiaan, hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen. Herra kostaa, hän on täynnä vihaa, Herra kostaa vastustajilleen. Vihollisiaan hän ei lakkaa vihaamasta.

³Herren er langmodig, men han er stor i kraft, og ustraffet lar han aldri den skyldige være. I hvirvelvind og storm har Herren sin vei, og skyer er støvet under hans føtter.

³Herra on kärsivällinen, mutta hänen voimansa on suuri, ei hän jätä rankaisematta. Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä, pilvet ovat hänen askeltensa pöly.

⁴Han truer havet og tørker det ut, og alle elvene gjør han tørre; Basan visner og Karmel, og Libanons blomst visner bort.

⁴Herra ärjäisee merelle ja kuivattaa sen, hän antaa kaikkien virtojen ehtyä. Basan ja Karmel kuihtuvat, Libanonin kukoistus lakastuu.

⁵Fjellene skjelver for ham, og haugene smelter, og jorden hever sig for hans åsyn, jorderike og alle som bor der.

⁵Vuoret järkkyvät hänen edessään, kukkulat hajoavat. Herra hävittää maan, koko maanpiirin, ja kaikki sen asukkaat.

⁶Hvem holder stand for hans harme, og hvem utholder hans brennende vrede? Hans harme strømmer frem som ild, og fjellene styrter sammen for ham.

⁶Kuka kestää hänen raivoaan, kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua? Hänen suuttumuksensa purkautuu kuin tuli, ja kalliot halkeavat hänen voimastaan.

⁷Herren er god, et vern på trengselens dag, og han kjenner dem som tar sin tilflukt til ham.

⁷Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.

⁸Men med en overskyllende flom skal han tilintetgjøre grunnen det* står på, og mørket skal forfølge hans fiender. / {* Ninive.}

⁸Kuin vyöryvä tulva hän tekee lopun vastustajistaan ja ajaa vihollisensa pimeyteen.

⁹Hvad er det I tenker ut mot Herren? Han skal gjøre ende på eder; trengselen skal ikke komme to ganger.

⁹Ettekö te luota Herraan? Hän hävittää viholliset, toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus.

¹⁰For er de enn så sammenflettet som torner og så fulle som deres fullskap kan gjøre dem, så blir de like fullt aldeles fortært som tørr halm.

¹⁰Tuli syö viholliset kuin orjantappuratiheikön, kuin kasan piikkipensaita. He palavat tuhkaksi kuin kuivat oljet.

¹¹Fra dig* gikk det ut en** som tenkte ut ondt mot Herren, som la op ugudelige råd. / {* Ninive.} / {** Sankerib; 2KG 18, 13 fg.}

¹¹Sinusta, Ninive, lähti mies, joka hautoi mielessään pahaa, punoi juonia Herraa vastaan.

¹²Så sier Herren: Er de enn i full kraft og mange i tall, skal de allikevel bli nedmeiet som de er, og borte er de. Har jeg plaget dig*, så vil jeg ikke plage dig mere; / {* Jerusalem.}

¹²Näin sanoo Herra: -- He ovat vahvoja ja heitä on paljon, mutta heidät lyödään maahan eikä heitä enää ole. Minä olen kurittanut sinua, Juuda, mutta en kurita enää.

¹³men nu vil jeg bryte det åk han la på dig, og sønderrive dine bånd.

¹³Nyt minä murran ikeen niskastasi ja särjen kahleesi.

¹⁴Men om dig* byder Herren så: Det skal ikke mere fødes nogen som bærer ditt navn; av din guds hus vil jeg utrydde både utskårne og støpte billeder; jeg vil gjøre i stand en grav for dig, for du er funnet for lett**. / {* Assyrias konge.} / {* DNL 5, 27.}

¹⁴-- Näin on Herra päättänyt sinusta, Ninive: Et saa nimellesi enää jälkeläisiä. Temppelistäsi minä hävitän jumalien patsaat ja kuvat. Sinun hautasi on jo kaivettu, et ole enää mitään.

¹⁵(H2:1)Katso, vuorilta lähestyvät ilosanoman tuojan askelet! Hän kuuluttaa: rauha on tullut. Vietä riemujuhliasi, Juuda, täytä kaikki lupauksesi. Ei koskaan enää käy sinun kimppuusi onnettomuuden tuoja. Hänet on lyöty ja tuhottu.