¹I den første måned* kom Israels barn, hele menigheten, til ørkenen Sin, og folket blev nogen tid i Kades; der døde Mirjam, og der blev hun begravet; / {* i det firtiende år, 4MO 33, 38.}

¹Kun israelilaiset vuoden ensimmäisessä kuussa saapuivat Sinin autiomaahan, he asettuivat joksikin aikaa Kadesiin. Siellä Mirjam kuoli, ja hänet haudattiin sinne.

²Men menigheten hadde ikke vann; da samlet de sig mot Moses og Aron.

²Mutta israelilaisilla ei ollut vettä, ja siksi he ryhtyivät vastustamaan Moosesta ja Aaronia.

³Og folket kivedes med Moses og sa: Å, at vi var omkommet dengang våre brødre omkom for Herrens åsyn!

³He syyttelivät Moosesta ja sanoivat: "Kunpa mekin olisimme saaneet kuolla samalla kertaa kuin ne veljemme, joiden Herra antoi kuolla!

⁴Hvorfor har I ført Herrens menighet inn i denne ørken, så vi må dø her, både vi og vår buskap?

⁴Miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan? Tänne me nyt kuolemme karjoinemme kaikkinemme!

⁵Og hvorfor har I ført oss op fra Egypten, så vi er kommet til dette onde sted, hvor det hverken vokser korn eller fiken eller vintrær eller granatepler, og hvor det ikke finnes vann å drikke?

⁵Miksi te toitte meidät Egyptistä tähän kurjaan paikkaan? Eihän täällä kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenoita. Täällä ei ole edes vettä mitä juoda!"

⁶Men Moses og Aron gikk bort fra folket, til inngangen til sammenkomstens telt, og falt ned på sitt ansikt; da åpenbarte Herrens herlighet sig for dem.

⁶Mooses ja Aaron menivät kansanjoukon luota pyhäkköteltan ovelle ja painoivat kasvonsa maahan. Silloin Herran kirkkaus näyttäytyi heille.

⁷Og Herren talte til Moses og sa:

⁷Herra sanoi Moosekselle:

⁸Ta staven og kall menigheten sammen, du og Aron, din bror, og I skal tale til klippen midt for deres øine, så skal den gi vann fra sig; således skal du la vann strømme ut av klippen for dem og gi både menigheten og dens buskap å drikke.

⁸"Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan."

⁹Da tok Moses staven som lå foran Herrens åsyn, således som Herren hadde befalt ham.

⁹Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä.

¹⁰Og Moses og Aron kalte menigheten sammen foran klippen, og han sa til dem: Nu, I gjenstridige! Mon vi kan la vann strømme frem for eder av denne klippe?

¹⁰Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?"

¹¹Så løftet Moses sin hånd og slo med sin stav to ganger på klippen; da strømmet der meget vann ut, så både menigheten og dens buskap fikk drikke.

¹¹Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen.

¹²Men Herren sa til Moses og Aron: Fordi I ikke trodde på mig og ikke helliget mig for Israels barns øine, derfor skal I ikke føre dette folk inn i det land jeg har gitt dem.

¹²Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan."

¹³Dette var Meribas vann, hvor Israels barn kivedes med Herren, og han helliget sig på dem.

¹³Tämä vesipaikka sai nimekseen Meriba, koska israelilaiset siellä kapinoivat Herraa vastaan. Siellä Herra osoitti pyhyytensä heidän keskuudessaan. halki

¹⁴Fra Kades sendte Moses bud til Edoms konge og lot si: Så sier din bror Israel: Du vet hvor meget ondt vi har lidt.

¹⁴Mooses lähetti Kadesista sananviejiä Edomin kuninkaan luo ja käski heidän sanoa: "Näin sanoo veljesi Israel: Sinä tiedät, minkälaisia vaikeuksia olemme joutuneet kokemaan,

¹⁵Våre fedre drog ned til Egypten, og vi bodde i Egypten i lang tid, og egypterne fór ille med oss og våre fedre.

¹⁵kuinka esi-isämme muuttivat Egyptiin, kuinka asuimme siellä pitkän aikaa ja kuinka egyptiläiset sortivat meitä ja isiämme.

¹⁶Da ropte vi til Herren, og han hørte vår bønn og sendte en engel og førte oss ut av Egypten. Og nu er vi her i byen Kades like ved grensen av ditt land.

¹⁶Silloin me huusimme Herraa avuksemme, ja hän kuuli huutomme ja lähetti enkelinsä johtamaan meidät pois Egyptistä. Nyt olemme Kadesissa, sinun maasi rajalla,

¹⁷Kjære, la oss få dra gjennem ditt land! Vi skal hverken gå gjennem åker eller vingård, heller ikke drikke vann av nogen brønn; efter kongeveien vil vi dra og ikke bøie av hverken til høire eller til venstre, før vi er kommet gjennem ditt land.

¹⁷ja haluaisimme kulkea maasi kautta. Emme aio kulkea peltojen tai viinitarhojen poikki emmekä juoda vettä teidän kaivoistanne. Kuljemme vain Kuninkaan valtatietä emmekä poikkea sivuun, niin kauan kuin olemme sinun alueellasi."

¹⁸Men Edom svarte: Du må ikke dra gjennem mitt land, ellers drar jeg ut mot dig med sverd.

¹⁸Mutta edomilaiset vastasivat: "Te ette saa kulkea meidän maamme kautta. Jos tulette maahamme, me käymme miekka kädessä teitä vastaan."

¹⁹Da sa Israels barn til ham: Vi skal følge landeveien, og dersom vi eller vår buskap drikker av ditt vann, så vil jeg gi dig vederlag for det. Det er ikke stort jeg ber om; jeg vil bare dra igjennem på min fot.

¹⁹Israelilaiset sanoivat: "Kulkisimme vain valtatietä pitkin, ja jos me juomme tai karjamme juo vettä teidän kaivoistanne, maksamme siitä täyden korvauksen. Emme pyydä muuta kuin saada kulkea maanne halki."

²⁰Men han sa: Du må ikke dra igjennem her. Og Edom drog ut mot ham med en mengde folk og med væbnet hånd.

²⁰Mutta edomilaiset sanoivat: "Ei, te ette saa kulkea meidän maamme kautta." Ja he lähettivät suuren ja vahvasti aseistetun sotajoukon israelilaisia vastaan.

²¹Således nektet Edom Israel å dra gjennem sitt land; og Israel bøide til side for ham.

²¹Koska edomilaiset eivät antaneet lupaa kulkea alueensa halki, israelilaiset kääntyivät toiseen suuntaan.

²²Så brøt de op fra Kades, og Israels barn, hele menigheten, kom til fjellet Hor.

²²Lähdettyään liikkeelle Kadesista israelilaiset saapuivat yhtenä joukkona Horinvuoren luo.

²³Og Herren sa til Moses og Aron ved fjellet Hor, på grensen av Edoms land:

²³Horinvuorella, lähellä Edomin maan rajaa, Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:

²⁴Aron skal samles til sine fedre; han skal ikke komme inn i det land jeg har gitt Israels barn, fordi I var gjenstridige mot mitt ord ved Meribas vann.

²⁴"Aaron otetaan pian isiensä luo. Hän ei pääse siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille, koska te ette tinkimättä täyttäneet minun käskyäni Meriban vesipaikalla.

²⁵Ta Aron og Eleasar, hans sønn, og før dem op på fjellet Hor,

²⁵Vie Aaron ja hänen poikansa Eleasar Horinvuorelle.

²⁶og ta av Aron hans klær og la Eleasar, hans sønn, ta dem på; så skal Aron samles til sine fedre og dø der.

²⁶Riisu sitten Aaronilta hänen papinvaatteensa ja pue ne Eleasarin ylle. Aaron kuolee siellä, ja hänet otetaan isiensä luo."

²⁷Og Moses gjorde som Herren hadde befalt. De gikk op på fjellet Hor for hele menighetens øine,

²⁷Mooses noudatti Herran käskyä, ja he nousivat Horinvuorelle koko kansan nähden.

²⁸og Moses tok av Aron hans klær og lot Eleasar, hans sønn, ta dem på, og Aron døde der på toppen av fjellet; men Moses og Eleasar steg ned fra fjellet.

²⁸Siellä Mooses riisui Aaronilta hänen papinvaatteensa ja puki ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Aaron kuoli vuoren laella, ja Mooses ja Eleasar laskeutuivat vuorelta.

²⁹Og da hele menigheten så at Aron var død, gråt hele Israels hus over Aron i tretti dager.

²⁹Nähtyään, että Aaron oli kuollut, israelilaiset itkivät häntä kolmekymmentä päivää.