¹Så brøt Israels barn op og leiret sig på Moabs ødemarker på hin side Jordan midt imot Jeriko.

¹Israelilaiset jatkoivat matkaansa ja leiriytyivät Moabin tasangolle Jordanin itäpuolelle vastapäätä Jerikoa.

²Da Balak, Sippors sønn, så alt det Israel hadde gjort mot amorittene,

²Balak, Sipporin poika, sai tietää, mitä israelilaiset olivat tehneet amorilaisille,

³da blev Moab meget redd for folket, fordi det var så tallrikt, og de grudde for Israels barn.

³ja koska israelilaisia oli paljon, hän ja kaikki moabilaiset joutuivat kauhun valtaan.

⁴Og Moab sa til de eldste i Midian: Nu vil denne store flokk ete op alt det som er her rundt omkring oss, likesom oksen eter op markens grønne urter. - På den tid var Balak, Sippors sønn, konge i Moab.

⁴Pelästyksissään moabilaiset lähettivät midianilaisten vanhimmille viestin: "Nyt tuo joukko ahmii näiltä seuduilta kaiken, niin kuin karja ahmii niityltä tuoreen ruohon." Balak, Sipporin poika, oli siihen aikaan Moabin kuninkaana.

⁵Han sendte bud til Bileam, Beors sønn, i Petor, som ligger ved den store elv, til det land hvor han bodde blandt sitt folk, for å be ham komme og si til ham: Se, her er kommet et folk fra Egypten; det fyller hele landet, og det har leiret sig midt imot mig.

⁵Hän päätti lähettää sananviejiä Bileamin, Beorin pojan luo. Tämä asui Eufratin varrella Petorissa, maassa, jossa oli Balakin heimolaisia. Balak käski sanoa hänelle: "Egyptistä on lähtenyt liikkeelle kokonainen kansa. Maa on sitä jo mustanaan, ja nyt tuo kansa on asettunut aivan minun maani rajoille.

⁶Så kom nu og forbann dette folk for mig, for det er mig for mektig! Kanskje jeg da kunde slå det og drive det ut av landet; for jeg vet at den du velsigner, er velsignet, og den du forbanner, er forbannet.

⁶Tule avuksemme ja kiroa se kansa, sillä se on meitä mahtavampi. Ehkä sitten voimme lyödä sen ja karkottaa sen näiltä seuduilta. Minä näet tiedän, että se, jonka sinä siunaat, on siunattu ja se, jonka sinä kiroat, on kirottu."

⁷Og Moabs eldste drog avsted sammen med Midians eldste og hadde spåmannslønn med sig; og de kom til Bileam og bar frem Balaks ord til ham.

⁷Moabilaisten ja midianilaisten vanhimmat lähtivät matkaan ja ottivat mukaansa loitsuista maksettavan palkan. He tulivat Bileamin luo ja sanoivat hänelle, mitä Balak oli käskenyt sanoa.

⁸Da sa han til dem: Bli her inatt, så vil jeg gi eder svar efter som Herren taler til mig. Og Moabs høvdinger blev hos Bileam.

⁸Bileam sanoi heille: "Jääkää tänne yöksi, niin minä annan teille vastaukseni sen mukaan, mitä Herra minulle sanoo." Moabin päämiehet jäivät Bileamin luo.

⁹Da kom Gud til Bileam og sa: Hvad er det for folk som er hos dig?

⁹Jumala tuli Bileamin luo ja kysyi: "Keitä ovat nämä miehet, jotka ovat sinun luonasi?"

¹⁰Bileam svarte Gud: Balak, Sippors sønn, kongen i Moab, har sendt dette bud til mig:

¹⁰Bileam vastasi: "Balak, Sipporin poika, Moabin kuningas, on lähettänyt heidät luokseni sanomaan:

¹¹Se, her er kommet et folk fra Egypten som fyller hele landet; kom nu og forbann det for mig! Kanskje jeg da blir i stand til å stride mot det og drive det ut.

¹¹'Egyptistä on lähtenyt liikkeelle kokonainen kansa. Maa on sitä jo mustanaan. Tule avukseni ja kiroa se kansa. Ehkä sitten voin ryhtyä taisteluun ja karkottaa sen.'"

¹²Da sa Gud til Bileam: Du skal ikke gå med dem; du skal ikke forbanne folket, for det er velsignet.

¹²Mutta Jumala sanoi Bileamille: "Älä lähde heidän mukaansa äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se kansa on siunattu."

¹³Om morgenen, da Bileam var stått op, sa han til Balaks høvdinger: Dra hjem til eders land! For Herren vil ikke gi mig lov til å følge med eder.

¹³Aamulla Bileam sanoi Balakin lähettiläille: "Palatkaa maahanne. Herra ei salli minun lähteä teidän mukaanne."

¹⁴Da tok Moabs høvdinger avsted, og da de kom tilbake til Balak, sa de: Bileam vilde ikke følge med oss.

¹⁴Moabilaiset menivät takaisin Balakin luo ja sanoivat: "Bileam ei suostunut lähtemään mukaamme."

¹⁵Da sendte Balak andre høvdinger, flere og gjævere enn de første.

¹⁵Mutta Balak lähetti sananviejiksi vielä useampia ja vielä arvostetumpia päämiehiä.

¹⁶Og de kom til Bileam og sa til ham: Så sier Balak, Sippors sønn: Kjære, la dig ikke hindre fra å komme til mig!

¹⁶Bileamin luo tultuaan he sanoivat hänelle: "Näin sanoo Balak, Sipporin poika: Älä anna minkään estää sinua tulemasta luokseni.

¹⁷Jeg vil vise dig stor ære, og alt det du sier til mig, vil jeg gjøre; så kom da og forbann dette folk for mig!

¹⁷Minä palkitsen sinut runsain mitoin, teen kaiken, mitä minulta pyydät, kunhan vain tulet avukseni ja kiroat sen kansan."

¹⁸Da svarte Bileam og sa til Balaks tjenere: Om Balak gav mig hele sitt hus fullt av sølv og gull, kunde jeg ikke overtrede Herrens, min Guds ord, hverken i smått eller stort.

¹⁸Silloin Bileam vastasi Balakin miehille: "Vaikka Balak antaisi minulle palatsinsa täydeltä hopeaa ja kultaa, minä en voi missään asiassa, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran, Jumalani, käskyä vastaan.

¹⁹Men bli nu også I her inatt, forat jeg kan få vite hvad mere Herren har å si mig.

¹⁹Jääkää tekin nyt tänne huomisaamuun asti, niin saan tietää, mitä Herra minulle tällä kertaa sanoo."

²⁰Og Gud kom til Bileam om natten og sa til ham: Dersom disse menn er kommet for å hente dig, så gjør dig ferdig og dra med dem! Men gjør ikke annet enn hvad jeg sier til dig!

²⁰Yöllä Jumala tuli Bileamin luo ja sanoi hänelle: "Jos nuo miehet ovat tulleet sinua kutsumaan, niin lähde vain heidän mukaansa. Mutta tee ainoastaan se, minkä minä käsken sinun tehdä."

²¹Om morgenen stod Bileam op og salte sin aseninne og drog med Moabs høvdinger.

²¹Aamulla Bileam satuloi aasinsa ja lähti moabilaisten sananviejien mukaan.

²²Men Guds vrede optendtes fordi han reiste, og Herrens engel stilte sig på veien for å stå ham imot da han kom ridende på sin aseninne og hadde sine to tjenere med sig.

²²Mutta Jumala vihastui hänen lähdöstään, ja kun Bileam sitten ratsasti aasillaan kahden palvelijansa saattamana, Herran enkeli asettui hänen tielleen.

²³Og aseninnen så Herrens engel, som stod på veien med et draget sverd i sin hånd; da tok den av veien og ut på marken; men Bileam slo aseninnen for å vike den inn på veien igjen.

²³Kun aasi näki Herran enkelin seisovan tiellä paljastettu miekka kädessään, se poikkesi tieltä pellolle. Mutta Bileam löi aasia ja pakotti sen takaisin tielle.

²⁴Siden stilte Herrens engel sig på en smal vei mellem vingårdene, hvor det var stengjerde på begge sider.

²⁴Sitten Herran enkeli asettui tielle kahden viinitarhan väliseen kapeikkoon, jota kiviaita reunusti kummaltakin puolen.

²⁵Og da aseninnen så Herrens engel, trykte den sig inn til muren og klemte Bileams fot mot muren; da slo han den igjen.

²⁵Kun aasi näki Herran enkelin, se painautui aitaa vasten, ja Bileamin jalka jäi puristuksiin. Silloin Bileam taas löi aasia.

²⁶Så gikk Herrens engel lenger frem og stilte sig på et trangt sted, hvor det ingen råd var til å bøie av, hverken til høire eller til venstre.

²⁶Herran enkeli siirtyi vielä kerran edemmäksi ja asettui ahtaaseen paikkaan, missä ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle.

²⁷Og da aseninnen så Herrens engel, la den sig ned under Bileam; da optendtes Bileams vrede, og han slo aseninnen med sin kjepp.

²⁷Kun aasi näki Herran enkelin, se laskeutui makuulle Bileam selässään, ja Bileam löi vihoissaan aasia kepillä.

²⁸Men Herren oplot aseninnens munn, og den sa til Bileam: Hvad har jeg gjort dig, siden du nu har slått mig tre ganger?

²⁸Silloin Herra antoi aasille kyvyn puhua. Se sanoi Bileamille: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun lyöt minua nyt jo kolmannen kerran?"

²⁹Bileam svarte aseninnen: Du har hatt mig til narr. Hadde jeg bare et sverd i min hånd, så vilde jeg nu slå dig ihjel.

²⁹Bileam sanoi aasille: "Sinä vikuroit! Jos minulla nyt olisi miekka, tappaisin sinut heti paikalla!"

³⁰Da sa aseninnen til Bileam: Er ikke jeg din aseninne, som du har ridd på all din tid like til denne dag? Har jeg nogensinne hatt for vis å gjøre således mot dig? Han sa: Nei!

³⁰Aasi sanoi Bileamille: "Minähän olen sinun aasisi, jolla olet ratsastanut iät ja ajat. Olenko minä koskaan ennen vikuroinut?" Bileam vastasi: "Et ole."

³¹Og Herren oplot Bileams øine, så han så Herrens engel, som stod på veien med et draget sverd i sin hånd; da bøide han sig og falt ned på sitt ansikt.

³¹Silloin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisomassa tiellä paljastettu miekka kädessään. Bileam polvistui ja lankesi kasvoilleen maahan.

³²Og Herrens engel sa til ham: Hvorfor har du nu tre ganger slått din aseninne? Se, jeg er gått ut for å stå dig imot; for jeg ser at denne vei fører til fordervelse.

³²Herran enkeli kysyi häneltä: "Miksi löit aasiasi kolme kertaa? Minä olen tullut tänne estämään sinun kulkusi, sillä tämä matka on vastoin Herran tahtoa.

³³Aseninnen så mig og har nu tre ganger bøid av veien for mig; hvis den ikke hadde bøid av veien for mig, så hadde jeg nu slått dig ihjel, men latt den leve.

³³Sinun aasisi näki minut ja väistyi kolme kertaa minun tieltäni. Ellei aasi olisi väistynyt, minä olisin surmannut sinut mutta jättänyt sen henkiin."

³⁴Da sa Bileam til Herrens engel: Jeg har syndet, fordi jeg ikke skjønte at du stod imot mig på veien; men hvis det er dig imot, så vil jeg vende tilbake.

³⁴Silloin Bileam sanoi Herran enkelille: "Minä olen tehnyt väärin, mutta en tiennyt, että sinä seisoit tiellä minun edessäni. Jos et hyväksy tätä matkaa, niin minä käännyn takaisin."

³⁵Herrens engel sa til Bileam: Følg med mennene! Men tal ikke annet enn hvad jeg sier til dig! Så fulgte Bileam med Balaks høvdinger.

³⁵Herran enkeli sanoi Bileamille: "Kulje noiden miesten mukana, mutta puhu ainoastaan se, mitä minä käsken sinun puhua." Niin Bileam jatkoi matkaa yhdessä Balakin lähettiläiden kanssa.

³⁶Da Balak hørte at Bileam kom, drog han ham i møte til den by i Moab som ligger på grensen ved Arnon, ved den ytterste grense.

³⁶Kuultuaan Bileamin olevan tulossa Balak lähti häntä vastaan Moabin uloimpaan rajakaupunkiin Arnonjoen varrelle.

³⁷Og Balak sa til Bileam: Sendte jeg ikke bud til dig og bad dig komme hit? Hvorfor kom du ikke til mig? Mener du jeg ikke skulde kunne vise dig ære nok?

³⁷Balak sanoi Bileamille: "Mikset tullut jo silloin, kun ensimmäisen kerran lähetin sinulle kutsun? Luulitko, etten pystyisi kylliksi palkitsemaan sinua?"

³⁸Bileam svarte: Nu ser du jeg er kommet til dig; men står det vel i min makt å tale noget? Det ord Gud legger i min munn, det må jeg tale.

³⁸Bileam sanoi Balakille: "Nyt minä joka tapauksessa olen tullut sinun luoksesi. Tosin en voi sanoa mitään oman mieleni mukaan. Voin sanoa vain sen, minkä Jumala käskee minun sanoa."

³⁹Så drog Bileam med Balak, og de kom til Kirjat-Husot.

³⁹Bileam lähti Balakin mukaan, ja he menivät Kirjat- Husotiin.

⁴⁰Og Balak ofret storfe og småfe og sendte til Bileam og de høvdinger som var med ham.

⁴⁰Balak teurasti uhriksi nautoja, lampaita ja vuohia ja toimitti osan niistä Bileamille sekä päämiehille, jotka olivat hänen kanssaan.

⁴¹Morgenen efter tok Balak Bileam med sig og førte ham op på Bamot Ba'al; derfra så han den ytterste del av folket.

⁴¹Seuraavana aamuna Balak vei Bileamin mukanaan Bamot-Baalin kukkulalle, mistä saattoi nähdä israelilaisten leirin reunan.