¹Men Selofhads døtre - han var sønn av Hefer, Gileads sønn, som igjen var sønn av Makir, Manasses sønn, av Manasses, Josefs sønns ætt, og hans døtre hette Mahla, Noa og Hogla og Milka og Tirsa -

¹Joosefin pojan Manassen sukuun kuuluvalla Selofhadilla oli viisi tytärtä; Selofhadin isä oli Hefer, tämän isä Gilead, tämän Makir, tämän Manasse. Tyttärien nimet olivat Mahla, Noa, Hogla, Milka ja Tirsa.

²de gikk frem for Moses og Eleasar, presten, og høvdingene og hele menigheten ved inngangen til sammenkomstens telt og sa:

²He tulivat Mooseksen, pappi Eleasarin, päälliköiden ja kansan eteen pyhäkköteltan ovelle ja sanoivat:

³Vår far døde i ørkenen, og han var ikke med i den flokk som satte sig op mot Herren - i Korahs flokk - men han døde for sin egen synds skyld*, og han hadde ingen sønner. / {* 4MO 14, 29.}

³"Meidän isämme kuoli autiomaassa. Hän ei kuulunut siihen joukkoon, joka liittoutui Korahin kanssa Herraa vastaan, vaan hän kuoli oman syntinsä takia. Hänellä ei ollut poikia.

⁴Hvorfor skal vår fars navn gå ut av hans ætt, fordi om han ingen sønn hadde? Gi oss eiendom blandt vår fars brødre!

⁴Pitäisikö isämme nimen kadota hänen sukunsa keskuudesta vain sen vuoksi, ettei häneltä jäänyt poikaa? Anna myös meille oma osuutemme maasta, samalla kun annat isämme veljille heidän osuutensa."

⁵Og Moses førte deres sak frem for Herrens åsyn.

⁵Mooses vei heidän asiansa Herran ratkaistavaksi.

⁶Da sa Herren til Moses:

⁶Herra sanoi Moosekselle:

⁷Selofhads døtre har rett i det de sier; du skal gi dem eiendom til arv blandt deres fars brødre og la deres fars arv gå over til dem.

⁷"Selofhadin tyttäret ovat oikeassa. Anna heille maata perintöomaisuudeksi ja erota heidän isälleen kuuluva omaisuus heidän omakseen, kun jaat maata heidän isänsä veljille.

⁸Og til Israels barn skal du tale således: Når en mann dør, og han ingen sønn har, da skal I la hans arv gå over til hans datter.

⁸Sano israelilaisille näin: Jos mies kuolee jättämättä jälkeensä poikaa, antakaa hänen omaisuutensa perinnöksi hänen tyttärelleen.

⁹Og dersom han ingen datter har, så skal I gi hans brødre hans arv.

⁹Ellei hänellä ole tytärtä, antakaa hänen omaisuutensa hänen veljilleen.

¹⁰Og dersom han ingen brødre har, så skal I gi hans fars brødre hans arv.

¹⁰Ellei hänellä ole veljiä, antakaa hänen omaisuutensa hänen isänsä veljille.

¹¹Men dersom hans far ingen brødre har, så skal I gi hans arv til den nærmeste frende i ætten; han skal arve den. Dette skal være gjeldende rett blandt Israels barn, således som Herren har befalt Moses.

¹¹Mutta ellei hänen isällään ole veljiä, antakaa hänen omaisuutensa hänen lähimmälle sukulaiselleen. Tätä oikeussäädöstä, jonka Herra on käskynään antanut Moosekselle, israelilaisten tulee noudattaa."

¹²Siden sa Herren til Moses: Stig op på Abarim-fjellet her og se utover landet som jeg har gitt Israels barn!

¹²Herra sanoi Moosekselle: "Nouse Abarimin vuorelle, niin saat nähdä sen maan, jonka minä annan israelilaisille.

¹³Og når du har sett det, da skal du og samles til dine fedre likesom din bror Aron blev samlet til sine fedre,

¹³Sitä katseltuasi sinut otetaan isiesi luo, kuten otettiin veljesi Aaron.

¹⁴fordi I var. gjenstridige mot mitt ord i ørkenen Sin, dengang menigheten kivedes med mig, og I skulde helliget mig ved å la vann strømme frem for deres øine. Det er Meribas vann ved Kades i ørkenen Sin.

¹⁴Kun kansa Sinin autiomaassa kapinoi minua vastaan, te ette tarkoin täyttäneet minun käskyäni. Te ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä silloin, kun annoitte veden virrata kalliosta." Tämä oli tapahtunut Meribat-Kadesin vesipaikalla.

¹⁵Da talte Moses til Herren og sa:

¹⁵Mooses sanoi Herralle:

¹⁶Herre, du Gud som råder over livsens ånde i alt kjød, vil du ikke sette en mann over menigheten,

¹⁶"Oi Herra, Jumala, sinä jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, valitse israelilaisille päämies,

¹⁷som kan gå ut og inn foran dem, og som kan føre dem ut og føre dem inn, så Herrens menighet ikke skal være som får uten hyrde!

¹⁷joka pystyy käskemään heitä ja johtamaan heitä kaikessa, mitä he tekevät. Muuten Herran kansa on kuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta."

¹⁸Og Herren sa til Moses: Ta Josva, Nuns sønn. Han er en mann som det er ånd i. Legg din hånd på ham,

¹⁸Herra sanoi Moosekselle: "Kutsu luoksesi Joosua, Nunin poika, jossa on oikea henki ja mieli, ja siunaa hänet panemalla kätesi hänen päänsä päälle.

¹⁹og still ham frem for Eleasar, presten, og for hele menigheten og innsett ham i hans tjeneste for deres øine,

¹⁹Vie hänet pappi Eleasarin ja kansan eteen ja aseta hänet tehtäväänsä kaikkien nähden.

²⁰og legg noget av din verdighet på ham, så hele Israels barns menighet må lyde ham!

²⁰Siirrä häneen omaa voimaasi ja kunniaasi, niin Israelin kansa tottelee häntä.

²¹Og han skal stå frem for Eleasar, presten, og Eleasar skal for Herrens åsyn søke urims dom for ham; efter hans ord skal de gå ut, og efter hans ord skal de gå inn, han selv med alle Israels barn og hele menigheten.

²¹Hän saa astua pappi Eleasarin eteen, ja Eleasarin tulee kysyä urimin avulla hänelle neuvoa Herralta. Tätä neuvoa Joosuan ja israelilaisten tulee noudattaa kaikessa, mitä he tekevät."

²²Så gjorde Moses som Herren hadde befalt ham; han tok Josva og stilte ham frem for Eleasar, presten, og for hele menigheten,

²²Mooses teki niin kuin Herra oli käskenyt. Hän kutsui luokseen Joosuan, vei hänet pappi Eleasarin ja kansan eteen,

²³og han la sine hender på ham og innsatte ham i hans tjeneste, således som Herren hadde talt ved Moses.

²³pani kätensä hänen päälleen ja asetti hänet tehtäväänsä Herran antamien ohjeiden mukaisesti.