¹En sang ved festreisene. Herre, gi David lønn for hans møie,

¹Matkalaulu. Herra, muista Daavidia, muista, mitä hän sai kärsiä --

²han som tilsvor Herren, gav Jakobs Veldige det løfte:

²hän, joka vannoi Herralle valan, antoi Jaakobin Väkevälle lupauksen:

³Jeg vil ikke gå inn i mitt huses telt, jeg vil ikke stige op på min sengs leie,

³"Kotitelttaani en astu, en mene makuusijalleni,

⁴jeg vil ikke unne mine øine søvn, mine øielokk slummer,

⁴en suo silmilleni unta enkä lepoa silmäluomilleni,

⁵før jeg finner et sted for Herren, en bolig for Jakobs Veldige!

⁵ennen kuin löydän Herralle sijan, asuinpaikan Jaakobin Väkevälle."

⁶Se, vi hørte om den* i Efrata**, vi fant den i skogsbygden***. / {* d.e. paktens ark.} / {** 1MO 35, 19.} / {*** Kirjat-Jearim.}

⁶Me kuulimme, että se on Efratassa, löysimme sen läheltä Jaaria.

⁷Vi vil komme til hans bolig, vi vil tilbede for hans føtters skammel.

⁷Menkäämme sinne, missä on Herran asumus, kumartukaamme hänen istuimensa eteen.

⁸Reis dig, Herre, og kom til ditt hvilested, du og din styrkes ark!

⁸Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi, sinä ja arkku, jossa voimasi on!

⁹La dine prester klæ sig i rettferd og dine fromme rope med fryd!

⁹Olkoon pappiesi vaatteena vanhurskaus, riemuitkoot sinun uskolliset palvelijasi.

¹⁰For Davids, din tjeners skyld vise du ikke din salvedes åsyn tilbake!

¹⁰Daavidin, palvelijasi, takia: älä torju voideltuasi!

¹¹Herren har svoret David en sann ed, som han ikke vil gå fra: Av ditt livs frukt vil jeg sette konger på din trone;

¹¹Herra on vannonut Daavidille valan, antanut lupauksen, jota hän ei peruuta: "Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.

¹²dersom dine barn holder min pakt og mine vidnesbyrd, som jeg vil lære dem, da skal også deres barn for all tid sitte på dine trone.

¹²Jos poikasi pitävät minun liittoni ja säädökset, jotka heille opetan, myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi aikojen loppuun saakka."

¹³For Herren har utkåret Sion, han har attrådd det til sin bolig:

¹³Herra on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asunnokseen.

¹⁴Dette er mitt hvilested til evig tid; her vil jeg bo, fordi jeg har attrådd det.

¹⁴"Tämä on iäti minun asuinpaikkani. Tänne minä jään, tämän minä halusin.

¹⁵Dets mat vil jeg velsigne, dets fattige vil jeg mette med brød,

¹⁵Siion saa minun siunaukseni: siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.

¹⁶og dets prester vil jeg klæ med fryd.

¹⁶Sen pappien ylle minä puen pelastuksen, sen uskolliset iloitsevat ja riemuitsevat.

¹⁷Der vil jeg la et horn vokse op for David, gjøre i stand en lampe for min salvede.

¹⁷Siellä minä uudistan Daavidin mahdin, sytytän voidellulleni lampun.

¹⁸Hans fiender vil jeg klæ i skam, men på ham skal hans krone stråle.

¹⁸Kaikki hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä. Hänen kruununsa sädehtii ja loistaa."