¹Lov Herren! For det er godt å lovsynge vår Gud, det er liflig, lovsang sømmer sig.

¹Halleluja! Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, ihanaa on virittää ylistyslaulu!

²Herren bygger Jerusalem, de bortdrevne av Israel samler han.

²Herra rakentaa Jerusalemin jälleen, hän kokoaa Israelin hajotetun kansan.

³Han helbreder dem som har et sønderknust hjerte, og forbinder deres smertefulle sår.

³Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.

⁴Han fastsetter stjernenes tall, han gir dem alle navn.

⁴Herra tietää tähtien luvun, hän on antanut niille kaikille nimen.

⁵Vår Herre er stor og rik på kraft; på hans forstand er det intet mål.

⁵Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, mittaamaton on hänen viisautensa.

⁶Herren holder de saktmodige oppe, bøier de ugudelige ned til jorden.

⁶Hän on nöyrien tuki ja turva, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

⁷Svar Herren med takksigelse, lovsyng vår Gud til citar,

⁷Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi, soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme!

⁸ham som dekker himmelen med skyer, som lager regn for jorden, som lar gress spire frem på fjellene!

⁸Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen, hän panee versomaan vuorien ruohon.

⁹Han gir feet dets føde, ravneungene som roper.

⁹Hän antaa karjalle ravinnon, hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat nälissään.

¹⁰Han har ikke lyst til hestens styrke, han har ikke behag i mannens ben.

¹⁰Hevosen voima ei ole Herran silmissä mitään, miehen juoksu ei hänen katsettaan käännä.

¹¹Herren har behag i dem som frykter ham, som venter på hans miskunnhet.

¹¹Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon.

¹²Pris Herren, Jerusalem, lov din Gud, Sion!

¹²Kiitä Herraa, Jerusalem! Ylistä Jumalaasi, Siion!

¹³For han har gjort dine portstenger faste, han har velsignet dine barn i dig.

¹³Hän vahvistaa sinun porttiesi salvat, hän siunaa ne, jotka asuvat keskelläsi.

¹⁴Han er den som gir dine grenser fred, metter dig med den beste hvete.

¹⁴Hän tuo rajoillesi rauhan ja antaa ravinnoksesi parhainta vehnää.

¹⁵Han er den som sender sin tale til jorden; såre hastig løper hans ord.

¹⁵Hän lähettää käskynsä maan päälle, hetkessä saapuu hänen sanansa perille.

¹⁶Han er den som gir sne som ull, strør ut rim som aske.

¹⁶Hän sirottelee lunta kuin villan hahtuvia, hän levittää kuuraa kuin tuhkaa.

¹⁷Han kaster sin is ut som småstykker; hvem kan stå for hans kulde?

¹⁷Hän viskoo rakeita kuin leivänmuruja, hänen pakkasessaan vesi jähmettyy.

¹⁸Han sender sitt ord og smelter dem; han lar sin vind blåse, da rinner vannene.

¹⁸Kun hän käskee, jää sulaa. Hän käskee tuulensa puhaltaa, ja vedet virtaavat.

¹⁹Han kunngjorde Jakob sitt ord, Israel sine bud og sine lover;

¹⁹Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille, käskynsä ja säädöksensä Israelille.

²⁰så har han ikke gjort mot noget hedningefolk, og lover* kjenner de ikke. Halleluja! / {* d.e. Guds lover.}

²⁰Muille kansoille hän ei niitä ilmoittanut, hänen säädöksiään eivät toiset tunne. Halleluja!