¹In Josafat je imel obilo bogastva in časti. In sklenil je svaštvo z Ahabom.

¹Josafatilla oli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän otti pojalleen puolisoksi Ahabin tyttären.

²In po nekoliko letih je šel doli k Ahabu v Samarijo. In Ahab je dal zaklati množino ovac in volov za njega in za ljudstvo, ki je bilo ž njim, in ga je pregovoril, naj gre ž njim v Ramot v Gileadu.

²Muutaman vuoden kuluttua hän meni käymään Ahabin luona Samariassa. Ahab teurastutti paljon lampaita ja nautoja Josafatia ja hänen seuruettaan varten ja alkoi sitten taivuttaa häntä lähtemään sotaretkelle Ramot-Gileadia vastaan.

³Reče namreč Ahab, kralj Izraelov, Josafatu, kralju Judovemu: Pojdeš li z menoj v Ramot v Gileadu? On mu odgovori: Hočem biti kakor ti, ljudstvo moje kakor ljudstvo tvoje, in pojdemo s teboj v boj!

³Ahab, Israelin kuningas, kysyi Josafatilta, Juudan kuninkaalta: "Lähdetkö kanssani Ramot-Gileadiin?" Josafat vastasi hänelle: "Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin. Minä lähden kanssasi sotaan."

⁴In Josafat reče kralju Izraelovemu: Vprašaj, prosim, danes besedo GOSPODOVO!

⁴Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: "Kysy sentään ensin Herran mieltä."

⁵Tedaj skliče kralj Izraelov proroke, štiristo mož, in jim reče: Naj li gremo v boj proti Ramotu v Gileadu, ali naj to opustim? Odgovore: Pojdi gori, kajti Bog ga da v roko kraljevo!

⁵Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: "Tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot- Gileadia vastaan vai ei?" He vastasivat: "Lähde matkaan! Jumala antaa kaupungin sinun käsiisi."

⁶A Josafat reče: Ni li tu sicer nobenega proroka GOSPODOVEGA, da bi ga po vprašali?

⁶Josafat kysyi: "Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?"

⁷In kralj Izraelov reče Josafatu: Še en mož je, po katerem moremo vprašati GOSPODA, ali jaz ga sovražim, zakaj ne prorokuje mi nikdar dobrega, ampak vsekdar hudo; ta je Mihaj, sin Imlov. Josafat reče: Ne govóri tako, kralj!

⁷Israelin kuningas vastasi Josafatille: "Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." "Noin ei kuningas saisi puhua", sanoi Josafat.

⁸Tedaj pokliče kralj Izraelov dvornika in veli: Hitro pripelji sem Mihaja, sina Imlovega!

⁸Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: "Toimita heti tänne Miika, Jimlan poika."

⁹Kralj Izraelov in Josafat, kralj Judov, pa sta sedela vsak na svojem prestolu, po kraljevsko oblečena. In sedela sta na trgu pri vhodu v vrata Samarije, in vsi proroki so prorokovali pred njima.

⁹Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään.

¹⁰In Zedekija, sin Kenaanov, si je naredil železne rogove in je govoril: Tako pravi GOSPOD: S temi boš bodel Sirce, dokler jih docela ne zatareš!

¹⁰Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.'"

¹¹In vsi proroki so prorokovali tako in govorili: Pojdi gori v Ramot v Gileadu in srečno hodi, kajti GOSPOD ga da kralju v roko!

¹¹Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: "Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi."

¹²Sel pa, ki je šel poklicat Mihaja, mu govori in reče: Glej, besede prorokov oznanjajo soglasno kralju dobro, bodi torej beseda tvoja kakor enega iz njih in govóri dobro!

¹²Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: "Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää."

¹³In Mihaj reče: Kakor res živi GOSPOD, kar mi poreče Bog moj, to bom govoril.

¹³Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Jumalani sanoo."

¹⁴In ko pride h kralju, ga vpraša kralj: Mihaj, ali naj gremo v boj proti Ramotu v Gileadu ali naj to opustim? Odgovori: Pojdite in srečno hodite! dani vam bodo v roko.

¹⁴Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: "Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?" Miika vastasi: "Lähtekää vain. Voitto on teidän. Kaupunki annetaan teidän käsiinne."

¹⁵Kralj mu pa veli: Kolikokrat naj te zarotim, da mi ne govoriš ničesar nego resnico v imenu GOSPODOVEM?

¹⁵Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä?"

¹⁶On reče: Videl sem vsega Izraela razkropljenega po gorah kakor ovce, ki nimajo pastirja; in GOSPOD je dejal: Ti nimajo gospodarja! Vsak naj se vrne domov v miru!

¹⁶Silloin Miika sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'"

¹⁷Nato reče kralj Izraelov Josafatu: Ti li nisem rekel, da mi ne bo prorokoval dobrega nego hudo?

¹⁷Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa."

¹⁸On reče: Zatorej čujte besedo GOSPODOVO! Videl sem GOSPODA sedečega na prestolu svojem in vso vojsko nebeško, da mu stoji ob desnici in ob levici.

¹⁸Miika sanoi vielä: "Kuulkaa siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

¹⁹In GOSPOD je vprašal: Kdo premoti Ahaba, da bi šel gori in padel pri Ramotu v Gileadu? In ta je svetoval in rekel to in drugi je rekel ono.

¹⁹Ja Herra sanoi: 'Kuka eksyttäisi Ahabin, Israelin kuninkaan, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?' Yksi vastasi yhtä, toinen toista,

²⁰Tedaj pride duh in se postavi pred GOSPODA in reče: Jaz ga premotim! In GOSPOD ga vpraša: S čim?

²⁰kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä eksytän hänet.' 'Millä tavoin?' kysyi Herra.

²¹Odgovori: Pojdem tja in bodem lažniv duh v ustih vseh prorokov njegovih. In veli: Ti ga premotiš in se ti posreči. Pojdi tja in stóri tako!

²¹Henki vastasi: 'Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.'

²²Sedaj torej, glej, GOSPOD je dal lažnivega duha v usta vseh teh tvojih prorokov, a GOSPOD je govoril hudo zoper tebe!

²²Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!"

²³Tedaj pristopi Zedekija, sin Kenaanov, in udari Mihaja v lice in reče: Kod je šel duh GOSPODOV od mene, da s teboj govori?

²³Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?"

²⁴Mihaj odvrne: Glej, videl boš tisti dan, ko boš hodil iz hrama v hram, da se skriješ!

²⁴Miika vastasi: "Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa."

²⁵Kralj Izraelov pa veli: Vzemite Mihaja in ga peljite nazaj k Amonu, mestnemu poglavarju, in k Joasu, sinu kraljevemu,

²⁵Israelin kuningas sanoi silloin: "Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo.

²⁶in recite: Tako pravi kralj: Denita tega moža v ječo in živita ga s kruhom bridkosti in z vodo stiske, dokler se ne vrnem v miru!

²⁶Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin."

²⁷A Mihaj reče: Ako se vrneš v miru, ni govoril po meni GOSPOD! Še reče: Slišite, ljudje, vsi iz vas!

²⁷Miika sanoi siihen: "Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani." Ja vielä hän sanoi: "Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!"

²⁸Nato sta šla kralj Izraelov in Josafat, kralj Judov, gori proti Ramotu v Gileadu.

²⁸Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin.

²⁹In kralj Izraelov reče Josafatu: Jaz pojdem preoblečen v boj, ti pa obleci svoja oblačila! Preobleče se torej kralj Izraelov, in gresta v boj.

²⁹Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi." Hän vaihtoi vaatteita, ja niin he lähtivät taisteluun.

³⁰Kralj sirski pa je zapovedal poveljnikom voz svojih, rekoč: Ne bojujte se zoper malega, ne zoper velikega, temuč zgolj zoper kralja Izraelovega!

³⁰Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa päälliköille käskyn: "Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen."

³¹Ko torej vidijo poveljniki vozov Josafata, reko: Kralj Izraelov je! In zaženo se bojevat zoper njega; Josafat pa zavpije, in GOSPOD mu je pomogel in Bog jih je odvedel od njega.

³¹Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja he piirittivät hänet käydäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Josafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä ja houkutteli miehet pois hänen ympäriltään.

³²Kajti ko so videli poveljniki voz, da ni kralj Izraelov, se obrnejo od njega.

³²Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.

³³Neki mož pa slučajno napne lok in ustreli kralja Izraelovega med stike v oklepu. Zato veli svojemu vozniku: Obrni voz in pelji me z bojišča, kajti hudo sem ranjen.A bitka se je razvnela tisti dan; toda kralj Izraelov je stal naslonjen na vozu Sircem nasproti do večera, in ko je solnce zahajalo, je umrl.

³³Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Israelin kuningasta haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: "Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut."

³⁴A bitka se je razvnela tisti dan; toda kralj Izraelov je stal naslonjen na vozu Sircem nasproti do večera, in ko je solnce zahajalo, je umrl.

³⁴Mutta taistelu riehui koko päivän kiivaana, ja niin Israelin kuningas joutui olemaan vaunuissaan taistelukentällä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.