¹In Josafat je legel k očetom svojim, in bil je pokopan z očeti svojimi v mestu Davidovem; in Joram, sin njegov, je zakraljeval na mestu njegovem.

¹Josafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joram.

²In imel je brate, sinove Josafatove: Azarija, Jehiela, Zeharija, Azarija, Mihaela in Sefatija. Ti vsi so bili sinovi Josafata, kralja Judovega.

²Joramin veljet olivat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarja, Mikael ja Sefatja. Kaikki he olivat Juudan kuninkaan Josafatin poikia.

³In njih oče jim je dal veliko darov od srebra, zlata in dragocenih reči z utrjenimi mesti vred na Judovem. A kraljestvo je dal Joramu, ker je bil prvenec.

³Heidän isänsä oli antanut heille paljon lahjoja, hopeaa, kultaa ja muita kalleuksia, sekä linnoitettuja kaupunkeja Juudan alueelta. Mutta kuninkuuden hän antoi Joramille, koska tämä oli esikoinen.

⁴Ko pa je Joram zavladal svojega očeta kraljestvu in se ojačil, je pobil vse brate svoje z mečem in nekatere poglavarje Izraelove.

⁴Kun Joram oli noussut isänsä valtaistuimelle ja vakiinnuttanut asemansa, hän surmautti kaikki veljensä ja myös joukon Israelin johtomiehiä.

⁵Joram je bil dvaintrideset let star, ko je začel vladati, in kraljeval je osem let v Jeruzalemu.

⁵Kuninkaaksi tullessaan Joram oli kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

⁶In hodil je po poti kraljev Izraelovih, kakor je delala hiša Ahabova, kajti imel je hčer Ahabovo za ženo; in delal je, kar je bilo hudo v očeh GOSPODOVIH.

⁶Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä.

⁷Ali GOSPOD ni hotel uničiti hiše Davidove zaradi zaveze, ki jo je bil sklenil z Davidom, in ker je obljubil, da dá svetilo njemu in sinovom njegovim vsekdar.

⁷Herra ei kuitenkaan tahtonut hävittää Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi.

⁸V dneh njegovih so odstopili Edomci izpod oblasti Judove in si postavili zase kralja.

⁸Joramin aikana Edom nousi kapinaan, irrottautui Juudan alaisuudesta ja valitsi itselleen oman kuninkaan.

⁹Nato je Joram šel tja s poveljniki svojimi in vsi njegovi vozovi ž njim; in vzdignil se je po noči ter pobil Edomce, ki so ga obdajali, in poveljnike voz.

⁹Silloin Joram lähti päällikköjensä ja vaunujoukkojensa kanssa yöllä liikkeelle ja löi edomilaiset, jotka olivat piirittäneet hänet ja vaunujoukkojen päälliköt.

¹⁰Vendar so se Edomci upirali oblasti Judovi do tega dne. Potem se je uprla tudi Libna oblasti njegovi v tistem času; zakaj zapustil je bil GOSPODA, Boga očetov svojih.

¹⁰Edom pääsi kuitenkin Juudan vallan alaisuudesta ja on pysynyt siitä erillään tähän päivään saakka. Samaan aikaan myös Libna irrottautui Juudasta, koska Joram oli hylännyt isiensä Jumalan.

¹¹Tudi je naredil višave po gorah Judovih in zapeljeval prebivalce jeruzalemske, da so nečistovali, in zapeljal je tudi Judo.

¹¹Joram rakensi kukkulapyhäköitä Juudan vuoristoon ja houkutteli Jerusalemin asukkaat harjoittamaan epäjumalanpalvelusta, ja hän sai koko Juudan luopumaan Herrasta.

¹²In prišlo mu je pismo od Elija proroka, ki se je glasilo: Tako pravi GOSPOD, Bog Davida, očeta tvojega: Ker nisi hodil po potih Josafata, očeta svojega, ne po potih Asa, kralja Judovega,

¹²Joram sai profeetta Elialta tällaisen kirjeen: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: 'Sinä et ole vaeltanut isäsi Josafatin ja Juudan kuninkaan Asan teitä,

¹³temuč hodiš po poti kraljev Izraelovih in zapeljuješ Judo in prebivalce jeruzalemske v nečistovanje, kakor je hiša Ahabova nečistovala, in si tudi umoril brate svoje iz očeta svojega hiše, ki so bili boljši od tebe:

¹³vaan olet kulkenut Israelin kuninkaiden teitä ja houkutellut Juudan kansan ja Jerusalemin asukkaat harjoittamaan epäjumalanpalvelusta Ahabin suvun tavoin. Sinä olet surmannut isäsi perheen, omat veljesi, jotka olivat parempia kuin sinä.

¹⁴glej, zato GOSPOD udari s hudo šibo ljudstvo tvoje, otroke in žene tvoje in vse blago tvoje;

¹⁴Sen tähden Herra antaa ankaran vitsauksen kohdata sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja koko omaisuuttasi.

¹⁵ti pa boš veliko trpel od bolezni na črevih, dokler ne pojde drob od tebe vsled tvoje bolezni dan za dnevom.

¹⁵Sinä itse sairastut vaikeaan tautiin, sisusvaivaan, joka saa sisälmyksesi lopulta tunkeutumaan ulos.'"

¹⁶In GOSPOD je obudil zoper Jorama duha Filistejcev in Arabcev, ki prebivajo poleg Etiopcev;

¹⁶Herra yllytti filistealaiset ja nubialaisten naapureina asuvat arabialaiset Joramia vastaan.

¹⁷in prišli so gori zoper Judo in so vdrli v deželo in odnesli vse blago, kar ga je bilo v hiši kraljevi, tudi sinove in žene njegove, da mu ni ostalo sina, samo Joahaz, najmlajši sinov njegovih.

¹⁷He hyökkäsivät Juudaan, tunkeutuivat syvälle maahan ja ottivat kuningasperheen omaisuudesta saaliikseen kaiken minkä käsiinsä saivat. He veivät mukanaan myös kuninkaan lapset ja vaimot, niin ettei hänelle jäänyt kuin Joahas, nuorin poika.

¹⁸In po vsem tem ga je GOSPOD udaril na njegovih črevih z neozdravljivo boleznijo.

¹⁸Ja kaiken tämän jälkeen Herra löi Joramia parantumattomalla sisussairaudella,

¹⁹In to je trpelo od dne do dne, in ko je tako minil čas dveh let, so šla od njega čreva vsled bolezni, in umrl je v hudih bolečinah. In ljudstvo njegovo ni zanj napravilo nobenega ognja, kakršnega so priredili očetom njegovim.Dvaintrideset let je bil star, ko je zakraljeval, in vladal je v Jeruzalemu osem let. In odšel je, ne da bi bili žalovali za njim; in pokopali so ga v mestu Davidovem, a ne v grobih kraljevskih.

¹⁹niin että lopulta hänen sisälmyksensä tunkeutuivat taudin voimasta ulos ja hän kuoli ankariin tuskiin. Hänelle ei kansa sytyttänyt hautajaisroihua, niin kuin se oli tehnyt hänen esi-isilleen.

²⁰Dvaintrideset let je bil star, ko je zakraljeval, in vladal je v Jeruzalemu osem let. In odšel je, ne da bi bili žalovali za njim; in pokopali so ga v mestu Davidovem, a ne v grobih kraljevskih.

²⁰Kuninkaaksi tullessaan Joram oli kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Hänen kuolemaansa ei kukaan surrut. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautaan.