¹Neka žena pa izmed žen proroških sinov kliče k Elizeju in reče: Hlapec tvoj, moj mož, je umrl, ti pa veš, da se je bal hlapec tvoj GOSPODA. Pa je prišel upnik in hoče vzeti oba otroka moja sebi za hlapca!

¹Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: "Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen."

²Elizej ji reče: Kaj naj ti storim? Povej mi, kaj imaš v hiši? Odgovori: Dekla tvoja nima ničesar v hiši kakor le vrček olja.

²Elisa sanoi hänelle: "Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Nainen vastasi: "Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä."

³Tedaj veli: Pojdi, naprosi si zunaj posod od vseh svojih sosed, praznih posod in nikar le malo.

³Elisa sanoi silloin: "Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit.

⁴In stopi noter in zakleni duri za seboj in za sinoma svojima in potem nalij vse te posode; in katera bo polna, jo postavi vstran.

⁴Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään."

⁵In odide od njega ter zaklene duri za sabo in za sinoma svojima; ta ji prinašata posode in ona naliva.

⁵Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä.

⁶In ko so bile posode polne, veli sinu svojemu: Še mi podaj posodo! A on ji reče: Ni več posode tu! In olje se ustavi.

⁶Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: "Anna minulle vielä yksi astia." Mutta poika vastasi hänelle: "Ei ole enää yhtään." Silloin öljyn tulo lakkasi.

⁷Nato gre in naznani možu Božjemu. On reče: Pojdi, prodaj olje in poplačaj dolg; in kar ostane, ob tem se živi s svojima sinoma!

⁷Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: "Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle."

⁸In nekega dne gre Elizej skozi Sunam, in ondi je bila bogata žena; ta ga pridrži, da bi pri njej jedel. In kadarkoli je poslej šel mimo, je stopil k njej in zaužil kruha.

⁸Kun Elisa eräänä päivänä matkallaan kulki Sunemin kautta, muuan varakas nainen pyysi pyytämällä, että hän tulisi aterialle. Ja kun Elisa myöhemmin kulki siitä ohi, hän poikkesi aina naisen kotiin aterioimaan.

⁹In ona reče možu svojemu: Glej, spoznavam, da je to svet mož Božji, ki vedno hodi mimo nas.

⁹Nainen sanoi miehelleen: "Usko minua, tuo Jumalan mies, joka aina poikkeaa meillä, on pyhä.

¹⁰Narediva mu, prosim, zidano zgornjo izbico in vanjo mu postavimo posteljo, mizo, stol in svečnik; in kadar pride k nam, naj vstopi.

¹⁰Emmekö voisi rakentaa hänelle pienen kattohuoneen ja viedä hänelle sinne vuoteen, pöydän ja tuolin ja lampun? Silloin hän voisi tänne poiketessaan vetäytyä sinne."

¹¹In ko je neki dan dospel k njima, stopi v zgornjo izbico in tam počiva.

¹¹Kun Elisa eräänä päivänä taas tuli taloon, hän meni kattohuoneeseen ja asettui siellä makuulle.

¹²Potem veli hlapcu svojemu Gehaziju: Pokliči to Sunamljanko! In ko jo pokliče, stopi ona predenj.

¹²Hän sanoi palvelijalleen Gehasille: "Kutsu tuo sunemilaisvaimo tänne." Gehasi huusi häntä, ja nainen tuli ja jäi seisomaan Gehasin eteen.

¹³In on mu veli: Reci ji, prosim: Glej, trudila si se za naju z vso to postrežbo; morem li kaj zate storiti? Ali naj govorim zate s kraljem ali s poveljnikom vojske? Ona odgovori: Prebivam sredi svojega ljudstva.

¹³Elisa sanoi palvelijalleen: "Kysy, mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen, kun hän on näin runsaasti osoittanut meille kunnioitusta. Kysy, onko hänellä jotakin pyydettävää kuninkaalta tai sotaväen päälliköltä." Mutta nainen sanoi: "Minähän elän täällä rauhassa omieni parissa."

¹⁴In on vpraša: Kaj torej naj se stori zanjo? Gehazi odgovori: Pač nekaj! Sina nima, in njen mož je star!

¹⁴"Mitä minä sitten voisin tehdä hänen hyväkseen?" Elisa kysyi. "Hänellä ei ole poikaa", Gehasi vastasi, "ja hänen miehensä on vanha."

¹⁵In veli: Pokliči jo! In ko jo pokliče, stopi ona med duri.

¹⁵Silloin Elisa sanoi: "Kutsu hänet sisään." Gehasi kutsui naista, ja tämä jäi ovelle seisomaan.

¹⁶In ji reče: Ko se ponovi ta čas, čez leto, boš pestovala sina! Ona reče: Nikar, gospod moj, mož Božji, ne laži dekli svoji!

¹⁶Elisa sanoi: "Tulevana vuonna tähän samaan aikaan sinulla on oma poika sylissäsi." Nainen vastasi: "Herrani, Jumalan mies, älä pidä minua pilkkanasi."

¹⁷A žena spočne in rodi sina ob tem času, ko se je ponovilo leto, kakor ji je bil rekel Elizej.

¹⁷Mutta nainen tuli raskaaksi, ja määräaikaan seuraavana vuonna hän synnytti pojan, juuri niin kuin Elisa oli hänelle sanonut.

¹⁸In ko je deček odrastel, se prigodi nekega dne, da gre ven k očetu svojemu, k ženjcem.

¹⁸Poika varttui, ja eräänä päivänä hän lähti leikkuuväen luo isäänsä tapaamaan.

¹⁹Tu reče očetu svojemu: O glava moja, glava moja! On pa veli hlapcu: Nesi ga k materi njegovi!

¹⁹Hän valitti isälleen: "Voi kuinka päähäni koskee!" Isä sanoi silloin palvelijalleen: "Kanna hänet äitinsä luo."

²⁰Ta ga vzdigne in odnese materi njegovi. Ona ga posadi na kolena svoja do opoldne, in nato je umrl.

²⁰Palvelija nosti pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet kotiin äidin luo. Poika istui keskipäivään saakka äitinsä sylissä, ja sitten hän kuoli.

²¹In ona stopi gori in ga položi na posteljo moža Božjega, zaklene in odide ven.

²¹Nainen vei hänet kattohuoneeseen Jumalan miehen vuoteelle, sulki oven perässään ja meni ulos.

²²In kliče možu svojemu in reče: Pošlji mi, prosim, enega izmed hlapcev in oslico, da pohitim do moža Božjega in se zopet vrnem.

²²Hän huusi miestään ja sanoi: "Pane joku palveluspoika tuomaan tänne aasi. Minun on nyt kiireesti mentävä Jumalan miehen luo. Tulen kyllä pian takaisin."

²³On vpraša: Čemu hočeš k njemu danes? Saj ni mlaj, ne sobota. Ona reče: Dobro bode!

²³"Miksi sinä tänään menet hänen luokseen?" mies kysyi. "Eihän nyt ole uudenkuun päivä eikä sapatti." "Ole huoleti", vaimo vastasi.

²⁴In osedla oslico in veli hlapcu svojemu: ženi hitro naprej in ne zadržuj me v ježi, razen če ti povem!

²⁴Hän satuloi aasin ja sanoi palveluspojalleen: "Taluta sinä aasia. Et saa pysähtyä kesken matkan, ellen minä käske."

²⁵Odpravi se torej in pride k možu Božjemu na goro Karmel. Ko jo zagleda mož Božji oddaleč, reče Gehaziju, hlapcu svojemu: Glej, tam je Sunamljanka!

²⁵Niin nainen lähti matkaan ja saapui Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Elisa näki jo kaukaa, että hän oli tulossa, ja sanoi palvelijalleen Gehasille: "Eikö tuo ole se sunemilainen nainen?

²⁶Sedaj pa ji teci, prosim, naproti in jo vprašaj: Se ti li godi dobro? Dobro li možu tvojemu? Dobro li je dečku? Ona odgovori: Dobro.

²⁶Mene joutuin häntä vastaan ja kysy, mitä hänelle ja hänen miehelleen ja pojalleen kuuluu." Nainen vastasi Gehasin kysymykseen: "Pelkkää hyvää."

²⁷Ko pa pride do moža Božjega na goro, se oklene nog njegovih. In Gehazi pristopi, da bi jo odrinil. Ali mož Božji veli: Pusti jo! kajti njena duša je v bridkosti, in GOSPOD mi je prikril in mi ni naznanil.

²⁷Mutta kun hän tuli vuorelle Jumalan miehen luo, hän lyyhistyi maahan ja syleili hänen jalkojaan. Gehasi tuli siihen ja aikoi työntää naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: "Anna hänen olla. Hän on murheissaan, mutta Herra on salannut minulta hänen surunsa eikä ole kertonut siitä minulle."

²⁸Tedaj reče ona: Sem li mar gospoda svojega prosila sina? Nisem li rekla, da me ne varaj?

²⁸Nainen sanoi: "Pyysinkö minä sinulta poikaa, herrani? Enkö minä sanonut, ettei sinun pidä herättää minussa turhia toiveita?"

²⁹Nato veli on Gehaziju: opaši si ledja in vzemi palico mojo v roko in pojdi tja! Ako te kdo sreča, ga ne pozdravi, in če te kdo pozdravi, ga ne zahvali, in položi mojo palico dečku na obraz!

²⁹Silloin Elisa sanoi Gehasille: "Vyötä viittasi, ota sauvani käteesi ja lähde matkaan. Jos tapaat jonkun, älä jää vaihtamaan tervehdyksiä hänen kanssaan. Kun tulet perille, aseta sauvani pojan kasvoille."

³⁰A mati dečkova reče: Kakor res živi GOSPOD in kakor živi duša tvoja, tebe jaz te ne pustim! Vstane torej in gre zanjo.

³⁰Mutta pojan äiti sanoi: "Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en lähde ilman sinua." Niin Elisa lähti naisen mukaan.

³¹Gehazi pa ju je bil prešel in položil palico dečku na obraz, a ni bilo glasu, ne čuta. Zatorej se vrne in mu pride naproti in mu pove, rekoč: Deček se ni prebudil!

³¹Gehasi ehti perille ennen heitä. Hän asetti sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei äännähtänytkään, mitään elonmerkkiä ei näkynyt. Gehasi lähti Elisaa vastaan ja kertoi, ettei poika ollut vironnut.

³²In ko pride Elizej v hišo, glej, deček leži mrtev na postelji njegovi.

³²Kun Elisa meni huoneeseensa, poika makasi vuoteella kuolleena.

³³In on stopi noter in zaklene duri pred njima obema in moli h GOSPODU.

³³Elisa sulki oven perässään, rukoili Herraa

³⁴In stopi gori in leže na dečka in položi usta svoja na njegova usta in oči svoje na njegove oči in roke svoje na njegove roke, in se razprostre nad njim, da se je ogrelo dečkovo meso.

³⁴ja asettui sitten makaamaan pojan päälle. Hän pani suunsa pojan suulle, silmänsä hänen silmilleen ja kämmenensä hänen kämmenilleen, ja kun hän painautui poikaa vasten, tämän ruumis lämpeni.

³⁵Potem se vzdigne in hodi po hiši sem in tja, in zopet stopi gori in se razprostre nad njim. In deček kihne sedemkrat, potem odpre oči.

³⁵Sitten hän nousi seisaalleen ja käveli huoneessa kerran edestakaisin. Kun hän uudestaan asettui pojan päälle, poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi silmänsä.

³⁶On pa pokliče Gehazija in veli: Pokliči to Sunamljanko! Pokliče jo torej, in ko pride noter k njemu, reče: Vzemi sina svojega!

³⁶Elisa huusi silloin Gehasia ja sanoi: "Kutsu pojan äiti tänne." Gehasi kutsui naista, ja nainen tuli profeetan luo. "Ota poikasi", sanoi Elisa.

³⁷Tedaj pristopi ona in mu pade pred noge in se prikloni do tal, nato vzame sina in odide.

³⁷Nainen polvistui hänen eteensä ja kumarsi maahan asti. Sitten hän nosti pojan syliinsä ja meni ulos.

³⁸Elizej pa pride zopet v Gilgal. In bila je lakota v deželi, in proroški sinovi so sedeli pred njim; in veli svojemu hlapcu: Pristavi velik lonec in skuhaj jed iz zelenjadi proroškim sinovom.

³⁸Elisan palatessa Gilgaliin sillä seudulla oli nälänhätä. Kun profeetanoppilaat olivat koolla Elisan luona, hän sanoi palvelijalleen: "Pane iso pata tulelle ja keitä oppilaille ruokaa."

³⁹In eden gre na polje nabirat zelišč in najde nekaj kakor trto in nabere ž nje divjih buček polno oblačilo svoje; in ko se vrne, jih zreže v lonec za jed; niso namreč tega poznali.

³⁹Muuan oppilas lähti niitylle malvoja keräämään. Hän löysi villin köynnöskasvin ja keräsi siitä villikurpitsoita niin paljon kuin sai vaatteissaan kulkemaan. Takaisin tultuaan hän paloitteli kurpitsat pataan, sillä kukaan ei osannut epäillä niitä.

⁴⁰In nalijejo možem, da bi jedli. In ko so jedli od te jedi, zavpijejo in reko: O mož Božji, smrt je v loncu! In niso mogli jesti.

⁴⁰Mutta kun keittoa annettiin miehille ja he maistoivat sitä, he huusivat: "Jumalan mies, padassa on kuolema!" Syömisestä ei tullut mitään.

⁴¹On pa veli: Prinesite sem moke! In vrže moke v lonec in reče: Izlij ljudstvu, da bi jedli! In ni bilo nič hudega v loncu.

⁴¹Elisa sanoi silloin: "Antakaa minulle jauhoja." Hän heitti jauhot pataan ja sanoi: "Jakakaa nyt kaikille." Niin he söivät, eikä padassa enää ollut mitään myrkyllistä.

⁴²In pride mož iz Baal-salisa in prinese možu Božjemu od prvin svojih: dvajset ječmenovih kruhov in svežega klasja v vreči svoji. On pa veli: Daj ljudstvu, da bi jedli!

⁴²Baal-Salisasta tuli mies, joka toi uutisleipää Jumalan miehelle. Hän toi kaksikymmentä ohraleipää, ja pussissa hänellä oli uutta viljaa. Elisa sanoi palvelijalleen: "Anna nämä väelle ateriaksi."

⁴³Njegov strežnik pa reče: Kaj? ali naj to dam sto možem? Pa on veli: Daj ljudstvu, da bi jedli! zakaj tako pravi GOSPOD: jedli bodo, in še preostane.Postavi torej prednje, in jedli so in je še ostalo po besedi GOSPODOVI.

⁴³"Kuinka minä voin jakaa tästä sadalle miehelle?" palvelija kysyi. Elisa vastasi: "Jaa ne heille syötäväksi, sillä näin sanoo Herra: 'Ruoka riittää, ja sitä jää ylikin.'"

⁴⁴Postavi torej prednje, in jedli so in je še ostalo po besedi GOSPODOVI.

⁴⁴Palvelija jakoi väelle ruoan, ja he söivät, ja siitä jäi ylikin, niin kuin Herra oli sanonut.