¹Zgodbe Nehemija, sinu Hakalijevega. Zgodilo se je v mesecu Kislevu, v dvajsetem letu, ko sem bil na gradu Susanu,

¹Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus. Kun kahdentenakymmenentenä vuotena kislev-kuussa olin Susan linnassa,

²da pride Hanani, eden bratov mojih, in ž njim nekaj mož z Judovega; in poprašam jih za Jude, ki so se rešili, ki so preostali iz ujetništva, in za Jeruzalem.

²tuli veljeni Hanani sinne Juudasta muutamien muiden miesten kanssa. Kysyin heiltä Jerusalemin oloista ja niistä juutalaisista, jotka olivat päässeet palaamaan vankeudesta.

³In oni mi reko: Tisti, kar jih je preostalo iz ujetništva, so ondi v deželi v veliki stiski in v zasramovanju; in zidovje Jeruzalema je razvaljeno in vrata njegova sežgana z ognjem.

³He vastasivat: "Ne, jotka ovat päässeet palaamaan tuohon maakuntaan, elävät siellä suuressa kurjuudessa ja häpeässä. Jerusalemin muurit ovat raunioina, ja sen portit on poltettu."

⁴In ko sem zaslišal te besede, sem sedel in jokal in žaloval nekoliko dni, in postil sem se ter molil pred Bogom nebes

⁴Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten. Minä rukoilin taivaan Jumalaa:

⁵in rekel: Prosim te, o GOSPOD, Bog nebes, Bog mogočni, veliki in grozni, ki hraniš zavezo in milost tistim, ki te ljubijo in izpolnjujejo zapovedi tvoje!

⁵"Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja pelättävä Jumala! Sinä pidät liittosi voimassa ja olet uskollinen niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi.

⁶Pazijo naj, prosim, ušesa tvoja in oči tvoje naj bodo odprte, da poslušaš hlapca svojega molitev, ki jo molim pred teboj ta čas, po dne in po noči, za sinove Izraelove, hlapce tvoje, ko pripoznavam grehe sinov Izraelovih, ki smo jih zagrešili zoper tebe. Tudi mi, jaz in mojega očeta hiša, smo grešili.

⁶Avaa silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan palvelijasi rukous! Yötä päivää minä rukoilen sinua palvelijoidesi, israelilaisten, puolesta, ja tunnustan tässä synnit, joita olemme tehneet sinua vastaan. "Myös minä itse ja perhekuntani olemme tehneet syntiä.

⁷Zelo krivo smo ravnali zoper tebe in nismo držali zapovedi, ne postav, ne sodb, ki si jih zapovedal hlapcu svojemu Mojzesu.

⁷Me olemme pahoin rikkoneet sinua vastaan, sillä emme ole noudattaneet lakeja, käskyjä ja säädöksiä, jotka sinä palvelijallesi Moosekselle annoit.

⁸Spomni se, prosim, besede, ki si jo velel hlapcu svojemu Mojzesu, govoreč: Ako se izneverite, vas razkropim daleč med ljudstva;

⁸Mutta muistathan, että sanoit Moosekselle: 'Jos te luovutte minusta, minä hajotan teidät muiden kansojen sekaan.

⁹ako se pa izpreobrnete k meni in boste držali zapovedi moje ter jih izpolnjevali, čeprav bi bili razskropljenci vaši ob koncu neba, tudi odondod jih zberem in jih privedem na kraj, ki sem ga izvolil, da umestim tam ime svoje.

⁹Jos sitten kuitenkin käännytte minun puoleeni ja noudatatte käskyjäni ja elätte niiden mukaan, kokoan teidät jälleen yhteen, vaikka teidät olisi hajotettu maan ääriin, ja vien teidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.'

¹⁰Saj ti so hlapci tvoji in ljudstvo tvoje, ki si ga odrešil z veliko močjo svojo in z mogočno roko svojo.Ah, Gospod, prosim, pazi naj uho tvoje na hlapca tvojega molitev in na molitev hlapcev tvojih, ki se želé bati imena tvojega, in dodeli danes uspeh hlapcu svojemu ter mu daj usmiljenje v očeh tega moža. – Bil sem namreč kraljev točaj.

¹⁰Muistathan, että he ovat sinun palvelijoitasi, sinun kansaasi, jonka sinä olet suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi vapauttanut.

¹¹Ah, Gospod, prosim, pazi naj uho tvoje na hlapca tvojega molitev in na molitev hlapcev tvojih, ki se želé bati imena tvojega, in dodeli danes uspeh hlapcu svojemu ter mu daj usmiljenje v očeh tega moža. – Bil sem namreč kraljev točaj.

¹¹Herra, avaa korvasi kuulemaan minun rukoustani ja kaikkien niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi! Täytä nyt pyyntöni ja anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta!"