¹Tisti čas se je čitalo pred ušesi ljudstva v knjigi Mojzesovi, in se je našlo pisano v njej, da ne sme Amonec in Moabec priti v zbor Božji vekomaj,

¹Kansalle luettiin tuona aikana Mooseksen lain kirjaa. Silloin huomattiin määräys, ettei ammonilaisia eikä moabilaisia saa milloinkaan päästää Jumalan seurakuntaan,

²zato ker niso prišli naproti sinovom Izraelovim s kruhom in z vodo, temuč so zoper nje najeli Balaama, da bi jih proklel; toda naš Bog je kletev preobrnil v blagoslov.

²koska nämä kansat eivät aikoinaan suostuneet antamaan israelilaisille vettä ja leipää, vaan palkkasivat Bileamin kiroamaan heidät. Meidän Jumalamme tosin käänsi tämän kirouksen siunaukseksi.

³In ko so slišali postavo, so ločili izmed Izraela vse mešano ljudstvo.

³Lain määräyksen kuultuaan israelilaiset erottivat pois joukostaan kaikki, joissa oli muukalaista verta.

⁴Pred tem pa je duhovnik Eliasib, ki je bil postavljen nad shrambami hiše našega Boga, ker je bil po rodu zvezan s Tobijem,

⁴Tätä ennen oli pappi Eljasib asetettu meidän Jumalamme temppelin varastokammioiden valvojaksi. Hän oli Tobian sukulainen

⁵pripravil njemu veliko shrambo, kamor so bili poprej polagali jedilne daritve, kadilo in posode in desetine žita, vina in olja, po zapovedi pristojne levitom, pevcem in vratarjem, tudi dari povzdignjenja za duhovnike.

⁵ja oli järjestänyt tämän käyttöön suuren huoneen, jossa oli aikaisemmin säilytetty ruokauhreja, suitsukkeita, temppelin astioita, vilja-, viini- ja öljykymmenyksiä sekä leeviläisten, laulajien ja portinvartijoiden osuuksia ja papeille kuuluvia antimia.

⁶Ali ob vsem tem nisem bil v Jeruzalemu. Zakaj v dvaintridesetem letu Artakserksa, kralja babilonskega, sem šel h kralju; in čez nekoliko dni sem si izprosil dopust od kralja,

⁶Tämän tapahtuessa minä en ollut Jerusalemissa, sillä Babylonian kuninkaan Artakserkseen kolmantenakymmenentenäkahdentena hallitusvuotena olin palannut hänen luokseen. Jonkin ajan kuluttua sain kuninkaalta luvan

⁷in ko sem dospel v Jeruzalem, sem opazil zlo, ki ga je bil storil Eliasib Tobiju na voljo s tem, da mu je pripravil shrambo na dvorišču hiše Božje.

⁷lähteä jälleen Jerusalemiin. Kun näin, millaisen synnin Eljasib oli tehnyt järjestäessään Tobialle huoneen Jumalan temppelin alueelta,

⁸In bilo mi je silno žal, in sem pometal vse stvari hiše Tobijeve iz shrambe.

⁸suutuin kovasti ja heitin kaikki Tobian tavarat ulos huoneesta.

⁹Nato sem ukazal, in očistili so shrambe, in sem zopet vanje znosil posode hiše Božje, jedilne daritve in kadilo.

⁹Sitten käskin puhdistaa huoneen ja siirrätin sinne takaisin Jumalan temppelin astiat, ruokauhrit ja suitsukkeet.

¹⁰In zvedel sem, da niso dajali levitom njih deležev, in da so se zato umeknili leviti in pevci, ki so opravljali posel, vsak na svojo njivo.

¹⁰Sain myös tietää, että leeviläisille ei ollut luovutettu heidän osuuksiaan ja että temppelipalvelusta toimittavat leeviläiset ja laulajat olivat sen vuoksi siirtyneet maatiloilleen.

¹¹Tedaj sem okaral načelnike in sem dejal: Zakaj je zapuščena hiša Božja? In sklical sem one ter jih postavil na njih mesto.

¹¹Vaadin johtomiehet tilille ja kysyin: "Miksi ette ole huolehtineet Jumalan temppelistä?" Sitten kokosin leeviläiset ja laulajat takaisin ja panin heidät jälleen hoitamaan tehtäviään.

¹²Tedaj je prinesel ves Juda desetino žita in vina in olja v založne shrambe.

¹²Kaikki Juudan asukkaat toivat taas varastohuoneisiin kymmenykset viljasta, viinistä ja öljystä.

¹³In za paznike nad zalogami sem postavil Selemija duhovnika in Zadoka pismouka in izmed levitov Pedaja in njim v pomoč Hanana, sina Zakurja, sinu Matanija; zakaj oni so bili šteti za zveste, in bilo jim je poverjeno, da delijo svojim bratom.

¹³Varastohuoneiden valvojiksi määräsin pappi Selemjan, kirjuri Sadokin ja leeviläisen Pedajan sekä heidän avukseen Hananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan. Kaikkia heitä pidettiin luotettavina miehinä, ja heidän tehtävänään oli myös jakaa osuudet toisille leeviläisille.

¹⁴Spominjaj se mi tega, o Bog moj, in ne izbriši mojih del usmiljenja, ki sem jih storil pri Boga svojega hiši in za postrežbo pri njej.

¹⁴Muista minua tämän vuoksi, Jumalani! Älä unohda, miten uskollisesti olen tehnyt työtä sinun temppelisi ja sen jumalanpalveluksen hyväksi!

¹⁵Tisti čas sem videl v Judeji, da so nekateri ob soboti tlačili tlačilnice in spravljali snopovje in ž njimi obkladali osle, pa tudi z vinom, z grozdjem in s smokvami in z vsakršnimi tovori, ki so jih prinašali v Jeruzalem ob sobotnem dnevi. In posvaril sem jih tisti dan, ko so prodajali živež.

¹⁵Samoihin aikoihin näin joidenkin Juudan asukkaiden polkevan sapattina viinikuurnassa rypäleitä. Monet myös kuljettivat sapatinpäivänä aasien selässä Jerusalemiin viljakuormia ja toivat sinne viiniä, rypäleitä, viikunoita ja kaikenlaista muuta tavaraa. Minä varoitin heitä myymästä siellä tavaroitaan.

¹⁶Tudi so prebivali v mestu Tirci, ki so prinašali ribe in različno blago ter prodajali ob sobotah sinovom Judovim in v Jeruzalemu.

¹⁶Eräät Jerusalemissa asuvat tyroslaiset toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät sitä sapattina juutalaisille.

¹⁷Tedaj sem okaral plemenitnike Judove in jim dejal: Kakšna je to huda razvada, ki jo imate, da oskrunjate sobotni dan?

¹⁷Minä moitin Juudan ylimyksiä ja sanoin: "Kuinka uskallatte tehdä tällaista syntiä, että häpäisette sapatinpäivän?

¹⁸Niso li vaši očetje delali tudi tako, in ni li spravil Bog naš vseh teh nesreč nad nas in nad to mesto? In vi pripravljate še več srda nad Izraela s tem, da oskrunjate soboto!

¹⁸Niin tekivät teidän isännekin, ja siksi Jumala on antanut meille ja meidän kaupungillemme kaikki nämä onnettomuudet. Hänen vihansa kohtaa Israelia entistä ankarampana, kun te ette pidä sapatinpäivää pyhänä."

¹⁹In ko se je začelo mračiti med vrati Jeruzalema pred soboto, velel sem, naj zapro duri, in naročil, da jih smejo odpreti šele po soboti; in nekatere svoje hlapce sem postavil, da bi se ne prinesla nobena butara v mesto ob sobotnem dnevi.

¹⁹Kun Jerusalemin porteilla alkoi sapatin aattona hämärtää, käskin sulkea portit ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatti oli päättynyt. Asetin omia palvelijoitani porteille valvomaan, ettei mitään tavaroita tuotaisi sapattina kaupunkiin.

²⁰Tedaj so kramarji in prodajalci raznovrstnega blaga ostali čez noč zunaj pred Jeruzalemom, enkrat ali dvakrat.

²⁰Kaupustelijat ja tavaroiden myyjät yöpyivät pari kertaa Jerusalemin muurien ulkopuolella,

²¹In okaral sem jih in jim dejal: Zakaj ostajate čez noč okoli obzidja? Ako še enkrat to storite, položim na vas roko! Od tega časa niso več prišli v soboto.

²¹mutta minä varoitin heitä: "Miksi te vietätte yönne muurin juurella? Jos vielä kerran teette niin, käsken vangita teidät." Sen koommin he eivät tulleet sapattina.

²²In ukazal sem levitom, naj se očistijo in pridejo stražit vrata, da bi se sobotni dan posvečeval. Tudi tega se mi spominjaj, o Bog moj, in prizanesi mi po veliki milosti svoji!

²²Määräsin nyt, että leeviläisten oli puhdistauduttava ja mentävä vartioimaan portteja, jotta sapatinpäivä pidettäisiin pyhänä. Muista minua myös tämän vuoksi, Jumalani! Ole minulle armollinen suuren laupeutesi tähden!

²³Tudi sem videl v tistem času Jude, ki so se poročili z ženami iz Asdoda, Amona in Moaba;

²³Noihin aikoihin näin myös, että monet juutalaiset olivat ottaneet vaimoikseen asdodilaisia, ammonilaisia ja moabilaisia naisia.

²⁴in njih otroci so polovico govorili asdotski in niso znali po judovsko, temuč govorili so po jeziku tega ali onega ljudstva.

²⁴Puolet heidän lapsistaan puhui asdodin kieltä tai jonkin muun kansan kieltä eikä osannut juudan kieltä.

²⁵In sem jih karal in klel ter nekatere izmed njih sem tepel in jim ruval lase, in velel sem jim priseči pri Bogu, da ne bodo dajali hčer svojih njih sinovom, ne jemali njih hčer sinom svojim ali sami sebi.

²⁵Minä moitin ja soimasin näitä miehiä, muutamia jopa löin ja revin parrasta. Vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne vaimoiksi muukalaisten pojille älkääkä ottako pojillenne tai itsellenne vaimoiksi muukalaisten tyttäriä!

²⁶Ni li grešil zaradi tujk Salomon, kralj Izraelov? In vendar mu ni bilo med mnogimi narodi enakega kralja, in ljub je bil svojemu Bogu, in Bog ga je postavil za kralja vsemu Izraelu: a celo njega so zapeljale tuje žene v greh!

²⁶Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Hänen vertaistaan kuningasta ei ollut muilla kansoilla. Jumala rakasti häntä ja asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi, mutta muukalaisnaiset houkuttivat hänetkin tekemään syntiä.

²⁷In naj li poslušamo vas, ki delate tako veliko zlo in nezvesto ravnate zoper Boga svojega, ko se poročate z drugorodnimi ženami?

²⁷Pitääkö nyt teistäkin kuulla, että olette tehneet tämän saman suuren rikkomuksen, hylänneet Jumalamme ja ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia?"

²⁸In eden izmed sinov Jojada, sinu Eliasibovega, velikega duhovnika se je bil posvačil s Sanbalatom Horončanom; zato sem ga odgnal od sebe.

²⁸Ylipappi Eljasibin pojan Jojadan pojista yksi oli horonilaisen Sanballatin vävy. Hänet minä ajoin pois luotani.

²⁹Spominjaj se jih, o Bog moj, da so onečistili duhovništvo in zavezo duhovništva in levitov!

²⁹Älä unohda, Jumalani, miten he ovat tahranneet pappisviran ja pappien ja leeviläisten kanssa tekemäsi liiton!

³⁰Tako sem jih očistil vsega tujega in postavil službena opravila duhovnikov in levitov, vsakega k svojemu poslu,in sem oskrbel, da se prinašajo drva ob določenih časih in prvine. Spominjaj se me, o Bog moj, meni v dobro!

³⁰Näin puhdistin kansani kaikesta vierasmaisesta. Järjestin myös pappien ja leeviläisten tehtävät ja palvelusvuorot

³¹in sem oskrbel, da se prinašajo drva ob določenih časih in prvine. Spominjaj se me, o Bog moj, meni v dobro!

³¹ja ilmoitin määräajat, jolloin polttopuut ja uutislahjat oli toimitettava temppeliin. Jumalani, lue tämä minun hyväkseni!