¹Zvino Rehobhoamu wakaenda Shekemu, nekuti vaIsiraeri vose vakanga vaungana paShekemu kuzomuita mambo.

¹Rehabeam lähti Sikemiin, minne koko Israel oli tullut julistaakseen hänet kuninkaaksi.

²Zvino Jerobhoamu mwanakomana waNebhati, wakati achizvinzwa (nokuti wakange achiri Egipita kwaakanga atizira nokuda kwaSoromoni, Jerobhoamu akagara Egipita,

²Jerobeam, Nebatin poika, sai kuulla tästä. Hän oli vielä Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa.

³vakatuma nhume kundomudana;) Jerobhoamu neungano yose yavaIsiraeri vakasvika vakataura naRehobhoamu, vakati,

³Nyt hän sai kutsun palata. Jerobeam ja koko Israel tulivat Rehabeamin puheille ja sanoivat:

⁴Baba venyu vakatitakudza joko rinogozha; naizvozvo zvino imwi chirerutsai basa rababa venyu rakanga richigozha; nejoko ravo rinorema ravakaisa pamusoro pedu, tigokushumirai.

⁴"Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. Jos sen teet, me olemme sinun palvelijoitasi."

⁵Iye akati kwavari, Chimboendai henyu, mugare mazuva matatu, mugodzokera kwandiri. Vanhu vakaenda.

⁵Rehabeam sanoi heille: "Menkää nyt pois ja tulkaa kahden päivän päästä uudelleen." Väkijoukko lähti pois.

⁶Ipapo mambo Rehobhoamu akarangana navakuru, vaimira pamberi paSoromoni baba vake, vachiri vapenyu akati, Mungandipa zano reiko, randingapindura vanhu ava naro?

⁶Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?"

⁷Ivo vakataura kwaari vakati, Kana mukatenda kuva muranda wavanhu ava nhasi, mukavashumira, mukavapindura nokutaura mashoko akanaka kwavari, ipapo vachava varanda venyu nokusingaperi.

⁷He vastasivat hänelle: "Jos sinä tänä päivänä olet kansan palvelija ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin kansa on kaikkina tulevina päivinä sinun palvelijasi."

⁸Asi iye wakaramba zano ravakuru ravakanga vamupa, akarangana namajaya ezero rake, aimira pamberi pake.

⁸Mutta Rehabeam ei välittänyt neuvosta, jonka vanhimmat hänelle antoivat. Hän kysyi neuvoa nuorilta, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan ja kuuluivat nyt hänen hoviväkeensä.

⁹Akati kwavari, Imi mungandipa zano reiko, ratingapindura naro vanhu ava vakataura neni, vachiti, Rerusai joko rakaiswa pamusoro pedu nababa venyu?

⁹"Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?" hän kysyi heiltä. "Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi."

¹⁰Zvino majaya ezero rake akataura kwaari achiti, Iti kuvanhu ava vakataura newe vachiti, Baba venyu vakatitakudza joko rinogozha, asi imwi chitirerusirai iro, utaure kwavari uti, Mumwe wangu muduku mukobvu kupfuura chiuno chababa vangu.

¹⁰Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: "Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset.

¹¹Zvino, baba vangu zvavakakutakudzai joko rinorema, ini ndichawedzera pajoko renyu, baba vangu vaikurovai neshamhu; asi ini ndichakurovai nezvinyavada.

¹¹Isäni pani niskaanne painavan ikeen, mutta minä vielä lisään sen painoa. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskalla."

¹²Naizvozvo Jerobhoamu navanhu vose vakasvika kunaRehobhoamu nomusi wetatu, sezvavakanga varairwa namambo, achiti, Dzokeraizve kwandiri nomusi wetatu.

¹²Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt.

¹³Mambo akapindura vanhu nehasha, akarasha zano ravakuru, ravakanga vamupa;

¹³Kuningas vastasi kansalle kovin sanoin. Hän hylkäsi neuvon, jonka oli vanhimmilta saanut,

¹⁴akataura kwavari sezvaakanga apiwa zano namaj aya, akati, Baba vangu vakakutakudzai joko rinorema, asi ini ndichawedzera pajoko renyu; baba vangu vaikurovai neshamhu, asi ini ndichakurovai nezvinyavada.

¹⁴ja puhui kansalle nuorten neuvon mukaisesti. Hän sanoi: "Isäni teki teidän ikeestänne raskaan, mutta minä teen sen vielä raskaammaksi. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä opetan teitä piikkiruoskalla."

¹⁵Naizvozvo mambo haana kuteerera vanhu; nekuti chinhu icho chakanga chabva kuna Jehovha, kuti Jehovha asimbise shoko rake, raakataura naAhija muShiro kuna Jerobhoamu mwanakomana waNebhati.

¹⁵Kuningas ei kuunnellut kansaa. Herra ohjasi hänet tekemään näin pannakseen täytäntöön sanansa, jotka hän silolaisen Ahian suulla oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle.

¹⁶Zvino vaIsiraeri vose vakati vachiona kuti mambo haana kuvateerera, vanhu vakapindura mambo vakati, Tinomugove weiko kuna Dhavhidhi? Uye hatine nhaka kumwanakomana waJese; endai kumatende enyu, vaIsiraeri; iwe Dhavhidhi, chitarira hako imba yako. Naizvozvo vaIsiraeri vakaenda kumatende avo.

¹⁶Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin: -- Mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa? Vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku! Niin israelilaiset palasivat kotiinsa.

¹⁷Asi kana vari vana vaIsiraeri, vakanga vagere mumaguta aJudha, Rehobhoamu wakange ari mambo wavo.

¹⁷Rehabeamista tuli vain niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

¹⁸Zvino mambo Rehobhoamu akatuma Adhoramu mutariri wavanhu vechibharo, vaIsiraeri vose vakamutaka namabwe, akafa. Ipapo mambo Rehobhoamu akakurumidza kukwira ngoro yake, akatizira Jerusaremu.

¹⁸Kun kuningas Rehabeam lähetti verotöiden valvojan Adoniramin israelilaisten luo, he kivittivät tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.

¹⁹Saizvozvo vaIsiraeri vakamukira imba yaDhavhidhi kusvikira zuva ranhasi.

¹⁹Israel hylkäsi Daavidin kuningassuvun ja on pysynyt siitä erillään tähän päivään saakka.

²⁰Zvino vaIsiraeri vose vakati vachinzwa kuti Jerobhoamu wadzoka, vakatuma nhume kuzomudanira kuungano, vakamuita mambo wavaIsiraeri vose; hakuna wakatevera imba yaDhavhidhi, asi rudzi rwaJudha chete.

²⁰Kun israelilaiset kautta maan saivat tietää, että Jerobeam oli palannut, he kutsuivat hänet kansankokoukseen. Siellä he julistivat hänet Israelin kuninkaaksi. Ainoastaan Juudan heimo pysyi uskollisena Daavidin suvulle.

²¹Zvino Rehobhoamu wakati achisvika Jerusaremu, akaunganidza vose veimba yaJudha, novorudzi rwaBhenjamini, varume vakatsaurwa vaiva nezviuru zvine zana namakumi masere, vaigona kurwa, kuzorwa neimba yaIsiraeri, kuti vadzoserezve ushe kuna Rehobhoamu mwanakomana waSoromoni.

²¹Rehabeam tuli Jerusalemiin ja kutsui koolle koko Juudan väen ja Benjaminin heimon, satakahdeksankymmentätuhatta nuorta soturia. Heidän oli määrä lähteä sotaan Israelin valtakuntaa vastaan ja palauttaa sen kuninkuus Rehabeamille, Salomon pojalle.

²²Asi shoko raMwari rakasvika kuna Shemaya munhu waMwari richiti,

²²Mutta Semajalle, Jumalan miehelle, tuli Herran sana:

²³Taura naRehobhoamu mwanakomana waSoromoni, mambo wavaJudha, nokuimba yose yaJudha neyaBhenjamini, nokuna vamwe vanhu, uti,

²³"Vie Rehabeamille, Salomon pojalle ja Juudan kuninkaalle, sekä Juudan ja Benjaminin heimoille ja muulle kansalle tämä viesti:

²⁴Zvanzi naJehovha, Hamufaniri kukwira kundorwa nehama dzenyu ivo vana vaIsiraeri; mumwe nomumwe ngaadzokere kumba kwake, nekuti chinhu ichi chinobva kwandiri. Naizvozvo vakateerera shoko raJehovha, vakadzoka, vakaenda havo, sezvavakaudzwa naJehovha.

²⁴Näin sanoo Herra: 'Älkää lähtekö sotimaan veljiänne israelilaisia vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani.'" He tottelivat Herran sanaa ja palasivat kotiin, niin kuin Herra oli heitä käskenyt.

²⁵Ipapo Jerobhoamu wakavaka Shekemu panyika yamakomo yaEfuremu, akagaramo; akabvapo, akandovaka Penueri.

²⁵Jerobeam varusti Efraimin vuoristossa olevan Sikemin ja asettui sinne. Sitten hän muutti Penueliin ja varusti sen.

²⁶Jerobhoamu akati mumoyo make, Zvino ushe huchadzokerazve kuimba yaDhavhidhi.

²⁶Mutta Jerobeam ajatteli: "Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan.

²⁷Kana vanhu ava vakakwira kundobayira zvibayiro zvavo mumba maJehovha paJerusaremu, ipapo moyo yavanhu ava ichadzokera kunashe wavo, iye Rehobhoamu mambo waJudha; vachandiuraya, vakadzokera kuna Rehobhoamu mambo waJudha.

²⁷Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo."

²⁸Naizvozvo mambo akarangana navakuru, akaumba mhuru mbiri dzendarama, akati kwavari, Kukwira Jerusaremu kwava kure; tarirai, vaIsiraeri, vamwari venyu vakakubudisai panyika yeEgipita.

²⁸Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: "Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!"

²⁹Akagadza imwe paBheteri, imwe akaiisa paDhani.

²⁹Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin.

³⁰Chinhu ichi chikava chivi, nekuti vanhu vakandonamata kwadziri idzo mbiri, kusvikira paDhani.

³⁰Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa.

³¹Akavakawo dzimba pamatunhu akakwirira, akatora vamwe pakati pavanhu akavaita vapristi, vasati vari vavana vaRevhi.

³¹Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä.

³²Zvino Jerobhoamu akaraira mutambo pamwedzi worusere, nezuva regumi namashanu romwedzi, wakange wakafanana nomutambo waiva kuvaJudha; akabayira paaritari; akaitawo saizvozvo paBheteri, akabayira mhuru dzaakaumba; akagadzawo paBheteri vapristi vamatunhu akakwirira aakaita.

³²Hän julisti juhlapäiväksi kahdeksannen kuun viidennentoista päivän, ja sitä juhlittiin niin kuin samaa juhlapäivää Juudassa. Hän nousi silloin Betelissä alttarille ja uhrasi sonnipatsaille, jotka oli itse tehnyt. Hän uskoi toimitukset Betelin uhrikukkulapapeille, jotka hän oli asettanut virkaan.

³³Akandobayira paaritari yaakavaka paBheteri nezuva regumi namashanu romwedzi worusere, iwo mwedzi waakafunga hake mumoyo make; akaraira vana valsiraeri mutambo, akandobayira paaritari, akapisa zvinonhuhwira.

³³Hän nousi Betelissä alttarille kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä, itse keksimänään juhlapäivänä. Silloin hän järjesti kansalle juhlan ja nousi alttarille uhraamaan.