¹Zvino Jehovha akatuma Natani kuna Dhavhidhi. Akasvika kwaari, akati kwaari, Kwakanga kuna varume vaviri muguta rimwe; mumwe wakange akafuma, asi mumwe wakange ari murombo.

¹Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: "Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä.

²Mufumi wakange ana makwai nemombe zhinji kwazvo;

²Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä,

³asi murombo wakange asine chinhu, asi gwayana rimwe duku resheshe, raakanga atenga, akarirera; rikakura kwaari pamwechete navana vake, rikadya zvokudya zvake, nokumwira pamukombe wake, nokuvata pachifuva chake, rikafanana nomukunda wake.

³mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär.

⁴Zvino mufambi wakati achisvika kumufumi, iye akaramba kutora chipfuwo kumakwai ake kana kumombe dzake, kuti achigadzirire mufambi wakange asvika kwaari, asi wakatora gwayana romurombo, akarigadzirira munhu wakange asvika kwaari.

⁴Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian."

⁵Ipapo kutsamwa kwaDhavhidhi kwakamukira munhu uyu kwazvo, akati kuna Natani, NaJehovha mupenyu, munhu wakaita kudai, anofanira kufa.

⁵Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: "Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma.

⁶Uye anofanira kuripira gwayana iro namana, zvaakaita izvozvo, uye zvaakanga asine nyasha.

⁶Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä."

⁷Natani akati kuna Dhavhidhi, Ndiwe munhu uyo! Zvanzi naJehovha Mwari walsiraeri, Ndakakuzodza iwe kuti uve mambo waIsiraeri, ndikakurwira paruoko rwaSauro,

⁷Silloin Natan sanoi Daavidille: "Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä.

⁸ndikakupa imba yatenzi vako, navakadzi vatenzi vako pachipfuva chako, ndikakupa imba yaIsiraeri neyaJudha; uye dai izvo zvisina kuringana, ndaikuwedzera zvokuti nezvokuti.

⁸Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin.

⁹Wazvidzireiko shoko raJehovha, ukaita zvakaipa pamberi pake? Wauraya Uriya muHiti nomunondo, ukatora mukadzi wake kuti ave mukadzi wako, ukamuurayisa nomunondo wavaAmoni.

⁹Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi.

¹⁰Naizvozvo zvino munondo haungabvi paimba yako nokusingaperi; nekuti wakandizvidza, ukatora mukadzi waUriya muHiti kuti ave mukadzi wako.

¹⁰Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.'

¹¹Zvanzi naJehovha, Ndichakumutsira zvakaipa zvichabva mumba mako, ndichatora vakadzi vako pamberi pako ndichavapa waugere naye, iye uchavata navakadzi vako masikati machena.

¹¹Herra sanoo näin: 'Minä nostan omasta perheestäsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessä otan sinulta omat vaimosi ja annan heidät toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää.

¹²Nekuti iwe wakazviita pakavanda, asi ini ndichazviita pamberi pavaIsiraeri vose, ari masikati machena.

¹²Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.'"

¹³Ipapo Dhavhidhi akati kuna Natani, Ndatadzira Jehovha. Natani akati kuna Dhavhidhi, Jehovha wakangamwirawo zvivi zvako; haungafi.

¹³Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.

¹⁴Kunyange zvakadaro, zvawakabatsira kwazvo vavengi vaJehovha kumumhura nechinhu ichi chawaita, uyo mwana wawaberekerwa, zvirokwazvo uchafa.

¹⁴Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee."

¹⁵Natani akabva, akaenda kumba kwake.

¹⁵Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Urian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin.

¹⁶Naizvozvo Dhavhidhi akanyengeterera mwana kuna Jehovha, akatsanya, akapinda, akavata pasi usiku hwose.

¹⁶Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä maaten paljaalla lattialla.

¹⁷Vakuru veimba yake vakasimuka, vakaenda kwaari, vakada kumumutsa pasi; asi iye wakaramba, akasadyawo zvokudya navo.

¹⁷Hovin vanhimmat tulivat hänen luokseen ja yrittivät saada hänet nousemaan, mutta hän ei suostunut eikä myöskään syönyt mitään heidän kanssaan.

¹⁸Zvino nezuva rechinomwe mwana akafa. Varanda vaDhavhidhi vakatya kumuudza kuti mwana wafa, nekuti vakati, Tarirai, mwana achiri mupenyu, takataura naye, akasateerera manzwi edu; zvino uchatambudzika seiko, kana tikamuudza kuti mwana wafa.

¹⁸Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Palvelijat eivät uskaltaneet kertoa Daavidille lapsen kuolemasta, sillä he ajattelivat: "Kun me puhuimme hänelle pojan vielä eläessä, hän ei kuunnellut meitä. Kuinka me nyt voisimme sanoa hänelle, että poika on kuollut? Hän voi tehdä jotakin epätoivoista."

¹⁹Asi Dhavhidhi wakati achiona kuti varanda vake vanoita zeve-zeve, Dhavhidhi akaziva kuti mwana wafa; Dhavhidhi akati kuvaranda vake, Mwana wafa here? Ivo vakati, Wafa.

¹⁹Huomatessaan palvelijoidensa kuiskailevan keskenään Daavid ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Hän kysyi heiltä: "Onko lapsi kuollut?" He vastasivat: "On."

²⁰Ipapo Dhavhidhi akasimuka pasi, akashamba, akazora mafuta, akafuka dzimwe nguvo, akapinda mumba maJehovha, akanamata; ipapo akaenda kumba kwake, akakumbira zvokudya, vakamupa, akadya.

²⁰Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensä ja vaihtoi vaatteensa. Sitten hän meni pyhäkköön ja kumartui maahan rukoilemaan. Kotiin palattuaan hän pyysi syötävää, ja hänelle tuotiin ruokaa ja hän söi.

²¹Ipapo varanda vake vakati kwaari, Ndokudiniko? Achiri mupenyu makatsanya, mukachema mwana, asi zvino mwana wakati afa, mukasimuka mukadya zvokudya.

²¹Palvelijat kysyivät: "Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja rupeat syömään."

²²Iye akati, Mwana achiri mupenyu ndakatsanya, ndikachema, nekuti ndakati, Ndianiko ungaziva, zvimwe Mwari ungandinzwira tsitsi, mwana akararama hake?

²²Hän vastasi: "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'

²³Asi zvino wafa hake, ndichazvinyimireiko zvokudya? Ndingamudzosazve here? Ini ndichaenda kwaari, asi iye haangadzokeri kwandiri.

²³Miksi nyt enää paastoaisin, kun hän on kuollut? Voinko saada hänet takaisin elämään? Minä menen aikanaan hänen luokseen, mutta hän ei voi palata minun luokseni."

²⁴Dhavhidhi akanyaradza mukadzi wake Bhatishebha, akapinda kwaari, akavata naye, iye akabereka mwanakomana, akamutumidza zita rinonzi Soromoni. Iye akadikamwa naJehovha.

²⁴Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa. Hän meni tämän luo ja makasi hänen kanssaan, ja vaimo synnytti pojan, joka sai nimekseen Salomo. Herra rakasti poikaa

²⁵Jehovha akatuma shoko nomuromo waNatani muporofita, akamutumidza zita rinonzi Jedhidhia, nokuda kwaJehovha.

²⁵ja lähetti profeetta Natanin tuomaan sanan, että pojalle oli Herran vuoksi annettava nimi Jedidja.

²⁶Zvino Joabhu akandorwa naRabha, guta ravana vaAmoni, akakunda muzinda.

²⁶Joab hyökkäsi ammonilaisten pääkaupungin Rabban kimppuun ja valtasi kuninkaan alakaupungin.

²⁷Joabhu akatuma nhume kuna Dhavhidhi, akati, Ndandorwa neRabha, ndikakunda guta remvura.

²⁷Hän lähetti Daavidin luo sananviejiä ja käski sanoa: "Olen hyökännyt Rabbaan ja vallannut jo Vesikaupungin.

²⁸Naizvozvo zvino, unganidzai vanhu vakasara, mudzike matende enyu paguta, murikunde, ini ndirege kuzokunda guta, rikatumidzwa zita rangu.

²⁸Kokoa nyt loput sotaväestä, pystytä tänne leirisi ja valloita kaupunki, ennen kuin minä valtaan sen ja saan sen nimiini."

²⁹Dhavhidhi akaunganidza vanhu vose, vakaenda Rabha, vakarwa naro, vakarikunda.

²⁹Daavid keräsi koko väkensä ja lähti Rabbaan, ja hän hyökkäsi kaupunkia vastaan ja valtasi sen.

³⁰Akabvisa korona yamambo wavo pamusoro wake; iyo yakasvika tarenda rimwe rendarama pakurema kwayo, uye yakanga ina mabwe anokosha, ikaiswa pamusoro waDhavhidhi. Akapamba zvizhinji kwazvo paguta iro.

³⁰Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista.

³¹Akabudisawo vanhu vakanga varimo, akavabatisa namajeko, nembambo dzamatare, namasanhu amatare, akavasevenzesa pakuita zvitinha; akaita saizvozvo namaguta ose avana vaAmoni. Dhavhidhi navanhu vose vakadzokera Jerusaremu.

³¹Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset tekemään tiiliä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin.