¹Zvino zvakaitika kuti Isaka ava mutana, meso ake owonera madzedzerere, asingachaoni, wakadana Esau mwa­nakomana wake mukuru, ndokuti kwaari: Mwana wangu! Iye ndokuti kwaari: Tarirai ndiri pano.

¹Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mitä, isä?"

²Akabva ati: Tarira zvino ndakwegura; handizivi zuva rekufa kwangu.

²Iisak sanoi: "Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla.

³Naizvozvo ikozvino, tora hako zvombo zvako, goba rako, neuta hwako, ugobuda kusango undivhimire nyama yemhuka,

³Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa.

⁴Ugondigadzirira chikafu chinonaka, sechandinoda, ugondivigira kuti ndi­dye, kuti mweya wangu ukuropafadze ndisati ndafa.

⁴Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen."

⁵Zvino Rabheka wakanzwa Isaka paakataura naEsau mwanakomana wake. Esau ndokuenda kusango kunovhima nyama yemhuka kuti auye nayo.

⁵Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten,

⁶Rabheka ndoku­taura naJakove mwanakomana wake achiti: Tarira, ndanzwa baba vako va­chitaura naEsau, mukoma wako, vachiti:

⁶Rebekka sanoi pojalleen Jaakobil- le: "Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle:

⁷Nditorere nyama yemhuka, ugondigadzirira chikafu chinoanaka kuti ndidye, ndigokuro­pafadza pamberi paJehovha ndisati ndafa.

⁷'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.'

⁸Naizvozvo ikozvino mwanakomana wangu, teerera inzwi rangu kune zvandinokuraira.

⁸Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken.

⁹Chidoenda ikozvino kuboka rezvipfuwo, unditorere kubva ipapo mbudzana mbiri dzakanaka dzembudzi, zvino ndichadzigadzira chikafu chinonaka chababa vako, sechavanoda;

⁹Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa.

¹⁰ugoenda nacho kuna baba vako vadye, uye kuti vakuropafadze rufu rwavo rasati rwasvika.

¹⁰Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaan- sa."

¹¹Jakove ndokuti kuna Rabheka mai vake: Tarirai, Esau mukoma wa­ngu, murume une mvere, asi ini ndiri murume wakatsetseka.

¹¹Jaakob sanoi silloin äidilleen: "Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä.

¹²Zvimwe baba vangu vachandipurudzira, ndokuva pameso avo­seunovadadira, uye ndichazviuyisira rushambwa pachinzvimbo chekuro­pafadzwa.

¹²Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta."

¹³Mai vake ndokuti kwaari: Rushambwa rwako ngarwuve pamusoro pangu, mwanakomana wangu; teerera chete inzwi rangu, ugoenda unonditorera.

¹³Hänen äitinsä sanoi: "Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet."

¹⁴Zvino wakaenda, akadzi­tora, akadziuisa kuna mai vake; mai vake ndokugadzira chikafu chinonaka sechaidika­mwa nababa vake.

¹⁴Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa.

¹⁵Zvino Rabheka wakatora nguvo dzakanaka dzaEsau mwa­nakomana wake mukuru, dzaaiva nadzo mumba, ndokudzifukidza Jakove mwana­komana wake muduku;

¹⁵Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin.

¹⁶zvino zvikumba zvembudzana wakaisa pamaoko ake, nepakatsetseka pemutsipa wake.

¹⁶Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja nis- kansa.

¹⁷Zvino wakapa chikafu chinonaka nechingwa zvaakange agadzirira muruoko rwaJakove mwana­komana wake.

¹⁷Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.

¹⁸Iye ndokuenda kuna baba vake akati: Baba vangu! Ivo ndokuti: Ndiri pano; ndiwe ani mwanakomana wangu?

¹⁸Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isä!" Iisak vastasi: "Niin, poika, kuka sinä olet?"

¹⁹Jakove ndokuti kuna baba vake: Ndini Esau dangwe renyu; ndaita sezvamandi­udza; mukai henyu mugare, mudye zvenyama yangu yemhuka, kuti mweya wenyu undiropafadze.

¹⁹Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut."

²⁰Isaka ndokuti kumwanakomana wake: Sei waiwana nekukurumidza zvakadai mwanakomana wangu? Iye ndokuti: Nekuti Jehovha Mwari wenyu waiuisa pamberi pangu.

²⁰Iisak kysyi: "Miten löysit saaliin näin pian, poikani?" Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni."

²¹Isaka ndokuti kuna Jakove: Swedera hako kuti ndikupurudzire, mwanakomana wangu, ndizive kuti uri mwanakomana wangu Esau amene, kana kwete.

²¹Iisak sanoi: "Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et."

²²Jakove ndokuswedera kuna Isaka baba vake; ivo vakamupurudzira vakati: Inzwi inzwi raJakove, asi maoko maoko aEsau.

²²Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet."

²³Asi haana kumu­ziva nekuti maoko ake akanga ane mvere semaoko emukuru wake Esau; naizvozvo wakamuropafadza.

²³Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin.

²⁴Ndokuti: Ndiwe mwa­nakomana wangu Esau chaiye here? Iye ndokuti: Ndini.

²⁴Iisak kysyi vielä: "Oletko sinä todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen."

²⁵Zvino akati: Iswededze kwandiri kuti ndidye zvenyama yemhuka yemwana­komana wangu, kuti mweya wangu ukuropa­fadze. Iye ndokuswededza kwaari, zvino akadya; ndokumuvigira waini, ndokumwa.

²⁵Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siu- naan sinut." Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja vii- niä, ja hän söi ja joi.

²⁶Zvino baba vake Isaka vakati kwaari: Chiswedera, unditsvode, mwanakomana wangu.

²⁶Sitten Iisak sanoi: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."

²⁷Zvino wakaswedera, akamutsvoda; ndoku­nzwa munhuwi wenguvo dzake, ndokumuro­pafadzwa, zvino akati: Tarira, munhuwi wemwanakomana wangu, semunhuwi wesango Jehovha raakaropafadza.

²⁷Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: -- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut.

²⁸Naizvozvo Mwari ngaakupe zvedova rekumatenga, nekukora kwenyika, nezviyo zvakawanda newaini itsva.

²⁸Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin.

²⁹Vanhu ngavakushumire, nemarudzi ngaakufugamire. Iva ishe wehama dzako, nevanakomana vamai vako ngavakufugamire. vanokupa rushambwa ngavapiwe rushambwa, uye vanokuropafadza ngavaropafadzwe.

²⁹Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.

³⁰Zvino zvakaitika Isaka paakangopedza kuropa­fadza Jakove, Jakove achangobuda pamberi palsaka baba vake, Esau mu­koma wake wakasvika achibva paku­vhima kwake.

³⁰Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsäs- tämästä.

³¹Naiye wakagadzira chikafu chinonaka, akauya nacho kuna baba vake; akati kuna baba vake: Baba vangu ngavamuke, vadye zvenyama yemhuka yemwanakomana wavo, kuti mweya we­nyu undiropafadze.

³¹Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: "Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut."

³²Zvino Isaka baba vake vakati: Ndiwe ani? Iye ndokuti: Ndini mwa­nakomana wenyu, dangwe renyu Esau.

³²Hänen isänsä Iisak kysyi: "Kuka sinä olet?" Esau vastasi: "Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi."

³³Isaka ndokubvunda nekubvunda kukurusa, akati: Ko ndiani wavhima nyama yemhuka, akauya nayo kwandiri, ndikadya zvayo zvose usati wasvika? Zvino ndamuropa­fadza, hongu ucharo­pafadzwa.

³³Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: "Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy."

³⁴Zvino Esau wakati achinzwa mashoko ababa vake, akachema nekuchema ku­kuru kunorwadza zvikurusa, ndokuti kuna baba vake: Ndiropafadzei, iniwo, baba vangu!

³⁴Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isä!"

³⁵Zvino akati: Munin'ina wako wauya nekunyengedzera, akatora ropafadzo yako.

³⁵Silloin Iisak sanoi: "Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen."

³⁶Zvino akati: Imhaka yekuti vakatumidza zita rake Jakove here, ­kuti zvino wandinyengedzera kaviri aka; udangwe hwangu wakatora, zvino tarira, ikozvino wanditorera ropafadzo yangu. Ndokuti: Hamuna kundichengeterawo ropafadzo here?

³⁶Esau sanoi: "Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!" Esau kysyi vielä: "Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?"

³⁷Isaka ndokupindura ndokuti kuna Esau: Tarira, ndamuita ishe wako, nehama dzake dzose ndapa kwaari vave varanda vake; ndamusimbisa nezviyo newaini; zvino chii chandingakuitira, mwanakomana wangu?

³⁷Iisak vastasi: "Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"

³⁸Esau ndokuti kuna baba vake: Mu­nongova neropafadzo imwe yoga here, baba vangu? Ndiropafadzei i­niwo, baba vangu. Esau ndokusimudza inzwi rake ndokuchema.

³⁸Silloin Esau sanoi isälleen: "Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!" Ja Esau itki katkerasti.

³⁹Zvino Isaka baba vake ndokupindura akati kwaari: Tarira, ugaro hwako huchava kure nekukora kwenyika,uye kure nedova rekudenga rinobva kumusoro.

³⁹Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: -- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta.

⁴⁰Uye nemunondo wako uchararama, uye uchashumira munin'ina wako. Asi zvichaitika pauchapukunyuka, kuti uchavhuna joko rake ribve pamutsipa wako.

⁴⁰Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.

⁴¹Zvino Esau wakavenga Jakove nekuda kweropafadzo baba vake yavakamuropafadza nayo. Esau ndokuti mumoyo make: Mazuva ekuchema baba vangu aswedera, zvino ndichauraya munin'ina wangu Jakove.

⁴¹Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: "Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin."

⁴²Zvino mashoko awa aEsau mwanakomana wake mukuru akaudzwa Rabheka, ndokutuma kunodana Jako­bho, mwanakomana wake muduku, ndokuti kwaari: Tarira, Esau mukoma wako unozvivaraidza pamusoro pako kuti akuuraye.

⁴²Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luok- seen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut.

⁴³Naizvozvo ikozvino, mwanakomana wa­ngu, teerera inzwi rangu; simuka utizire kuna Rabhani hanzvadzi yangu kuHarani,

⁴³Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin.

⁴⁴ugare naye mazuva mashoma, kusvikira shungu dzemukoma wako dzaserera,

⁴⁴Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu.

⁴⁵kusvikira kutsamwa kwemukoma wako kwaserera kubva kwauri, uye akangamwe zvawamuitira; Ipapo ndichatuma kuzokutora kubva ikoko; nemhaka yei ndicharasikirwa nemwi muri vaviri nemusi mu­mwe?

⁴⁵Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?"

⁴⁶Rabheka ndokuti kuna Isaka: Ndanetswa neupenyu hwangu nekuda kwevakunda vaHeti; kana Jakove akatora mukadzi ku­vakunda vaHeti, sevava, kuvakunda venyika ino, ndichararamirei?

⁴⁶Iisakille Rebekka sanoi: "Minä olen kuollakseni kyllästynyt noihin heettiläisnaisiin! Jos Jaakobkin vielä ottaa tästä maasta heettiläisen vaimon, jonkun samanlaisen kuin nuo, niin mitä minun enää kannattaa elää?"