¹Munhu akazvarwa nomukadzi anamazuva mashoma, azere nokutambudzika.

¹Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

²Anobuda seruva, ndokusvava; Anotizawo somumvuri, haagari.

²Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.

³Ko munotarira munhu akadai nameso enyu, Muchinditonga here?

³Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!

⁴Ndianiko angabudisa chinhu chakanaka pane chakaipa? Hakuna.

⁴Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!

⁵Mazuva ake zvaakatarwa, mwedzi yake yakaverengwa nemi, Makamutarira miganho yaasingatenderwi kudarika;

⁵Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.

⁶Regai kumucherekedza, azorore, Kusvikira apedza zuva rake somubatiri.

⁶Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

⁷nekuti kana muti uchinge watemwa, kune tariro kuti uchabudazve, Uye kuti davi rawo nyoro haringaperi.

⁷Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.

⁸Kunyange mudzi wawo ukakwegurira muvhu, Nehunde yawo ikafa pasi;

⁸Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,

⁹Kunyange zvakadaro uchabukira kana wanzwa kunhuhwira kwemvura, Ndokubudisa matavi somuti muduku.

⁹jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.

¹⁰Asi munhu anofa, akaparara hake; Zvirokwazvo munhu anorega kufema, zvino aripiko?

¹⁰Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

¹¹Mvura inopera pagungwa, Uye rwizi runopera nokupwa;

¹¹Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.

¹²Saizvozvo munhu anovata pasi, akasamukazve; Havazomukizve kusvikira denga rapera, Havangamutswi pahope dzavo.

¹²Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.

¹³Dai muchindivanza henyu paSheori, Muchindichengeta pakavanda, kusvikira hasha dzenyu dzapfuura, Munditemere nguva yakatarwa, yamungandirangarira nayo.

¹³Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!

¹⁴Kana munhu achinge afa, angararamazve here? Ndaimira hangu mazuva ose okutambudzika kwangu, Kusvikira kusunungurwa kwangu kuchisvika.

¹⁴Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

¹⁵Maizodana, ini ndikakupindurai; Maishuva basa ramaoko enyu.

¹⁵Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.

¹⁶Asi zvino munoverenga nhambwe dzangu;

¹⁶Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

¹⁷Kudarika kwangu kwakasungirwa muhombodo, Munosunga zvakaipa zvangu.

¹⁷Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.

¹⁸Gomo kana richiwa zvirokwazvo rinopfupfunyuka, Uye dombo rinobviswa panzvimbo yaro;

¹⁸Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,

¹⁹Mvura inochera mabwe; Kuyerera kwayo kunokukura guruva renyika;. imwi munoparadza tariro yomunhu.

¹⁹niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.

²⁰Munomukunda nokusingaperi, iye akapfuura hake; Munoshandura chiso chake, ndokumudzinga.

²⁰Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.

²¹Vana vake vanokudzwa iye asingazvizivi; Vanoderedzwa, asi iye haaoni vachiitirwa izvozvo.

²¹Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.

²²Asi kana ari iye, nyama yake inorwadziwa, Mweya wake unochema mukati make.

²²Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.