¹Shure kwaizvozvo Jobho wakashamisa muromo wake, akatuka zuva rake.

¹Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän

²Jobho akapindura akati,

²ja sanoi:

³Zuva randakaberekwa naro ngarirove, Nousiku uhwo hwavakati, Mwana womukomana agamuchirwa.

³-- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.

⁴Zuva iro ngarive rima; Mwari ari kumusoro ngaarege kurirangarira, Nechiedza ngachirege kurivhenekera.

⁴Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.

⁵Rima nomumvuri worufu ngazviritore rive razvo; Gore ngarigare pamusoro paro; Zvose zvinosvibisa zuva ngazvirivhunduse.

⁵Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.

⁶Kana huri vusiku uhwo, ngahubatwe nerima guru; Ngahurege kufara pakati pamazuva egore; Ngahurege kurahwa pakati pemwedzi.

⁶Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.

⁷Usiku uhwo ngahuve ngomwa; inzwi romufaro ngarirege kupinda mahuri.

⁷Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.

⁸Vanotuka zuva iro ngavavutukewo, Ivo vanogona kumutsa shato huru.

⁸Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.

⁹Nyeredzi dzamambakwedza ahwo ngadzisvibe; Ngahumirire chiedza, asi huchishaiwe; Ngaurege kuona fungiro dzameso amangwanani;

⁹Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

¹⁰Zvahusina kupfiga mikova yemimba yamai vangu, Kana kuvanza kutambudzika pameso angu.

¹⁰Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.

¹¹Ndakaregereiko kufa ndichiri mumimba? Ndakaregerei kuparara ndichibuda mudumbu,

¹¹Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

¹²Mabvi akandigamuchirireiko? Kana mazamu, kuti ndimwe?

¹²Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?

¹³nekuti ndingadai zvino ndakatandavara, ndinyerere; Ndingadai ndivete; ipapo ndingadai ndazorora;

¹³Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.

¹⁴Pamwechete namadzimambo namakurukota enyika Vakazvivakira matongo;

¹⁴Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

¹⁵Kana namachinda, aiva nendarama, Akazadza dzimba dzawo nesirivha;

¹⁵Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

¹⁶Kana ndingadai ndisina kuvapo somwana akaponiwa nguva isina kusvika; Savacheche vasina kutongoona chiedza.

¹⁶Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

¹⁷Vakaipa vanorega kutambudza kwavo ipapo; Vakaneta vanozorora ipapo.

¹⁷Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

¹⁸Vasungwa vanorugare pamwechete ipapo; Havanzwi inzwi romutariri.

¹⁸siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

¹⁹Vaduku navakuru varipo; Uye muranda akasununguka panatenzi wake.

¹⁹Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.

²⁰Munhu ari panjodzi anopirweiko chiedza, Noupenyu kuno ane shungu pamoyo;

²⁰Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

²¹Avo vanoshuva rufu, asi haruuyi; Vanoruchera kupfuura fuma yakavanzwa pasi;

²¹He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

²²Vanopembera kwazvo, Nokufara, kana vachiwana hwiro?

²²Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.

²³Munhu, akadzimira nzira yake, anopirweiko upenyu, Iye akadzivirirwa norumhanda naMwari?

²³Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?

²⁴Nekuti ndinogomera ndisati ndadya, Kuvuvura kwangu kunodururwa semvura.

²⁴Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.

²⁵Nekuti chinhu chandaitya chandiwira, Nechandinoteta chandivinga.

²⁵Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

²⁶Handina mufaro, kana kunyarara, kana kuzorora; Asi njodzi inongosiuya.

²⁶Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.