¹Ndiri ruva rebundo rokuSharoni, Ndiri ruva rokumapani.

¹Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.

²Seruva pakati pemhinzwa, Ndizvo zvakaita mudiwa wangu pakati pavakunda.

²Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.

³Somuapuri pakati pemiti yokudondo, Ndizvo zvakaita mudiwa wangu pakati pavanakomana. Ndakagara mumumvuri wake nomufaro mukuru; Zvibereko zvake zvakanga zvichinaka pamukamwa wangu.

³Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.

⁴Akandiisa kuimba yomutambo; Mureza wake pamusoro pangu rwakanga ruri rudo.

⁴Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.

⁵Nditsigirei namazambiringa akaomeswa, ndisimbisei namaapuri; nekuti ndinorwara norudo.

⁵Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!

⁶Ruoko rwake rworuboshwe ruri pasi pomusoro wangu; Ruoko rwake rworudyi runondimbundikira.

⁶Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.

⁷Ndinokupikirai, imwi vakunda veJerusaremu, Nemharapara kana nondo dzokubundo, Kuti murege kupfutidza kana kumutsa rudo kusvikira iye ada omene.

⁷Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

⁸Inzwai inzwi romudiwa wangu! Tarirai, wouya, Achikwakuka pamakomo, Achichirika pazvikomo.

⁸Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!

⁹Mudiwa wangu akafanana nemharapara kana nomwana wenondo; Tarirai, womira seri korusvingo rwedu; Anotarira napamahwindo; Anodongorera napazvitanda zvamahwindo.

⁹Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.

¹⁰Mudiwa wangu akataura, akati kwandiri, Simuka, shamwari yangu, akanaka wangu, huya!

¹⁰Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

¹¹Nokuti, tarira, chando chaenda; Mvura yapera, yaenda;

¹¹Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.

¹²Maruva aonekwa panyika; Nguva yokurira kweshiri yasvika, Nenzwi renjiva rinonzwikwa panyika yedu.

¹²Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.

¹³Muonde woibvisa maonde awo mambishi, Uye mizambiringa yotunga maruva; Yobudisa kunhuhwira kwayo; Simuka, shamwari yangu, wakanaka wangu huya!

¹³Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

¹⁴Iwe njiva yangu, uri mumikaha yedombo, Pakadzitika pamawere; Ndione chiso chako, Ndinzwe inzwi rako; nekuti inzwi rako rakanaka, chiso chako chakanaka.

¹⁴Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

¹⁵Tibatirei makava, makava maduku, Anotadzira minda yemizambiringa; nekuti minda yedu yemizambiringa yotunga maruva.

¹⁵Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!

¹⁶Mudiwa wangu ndowangu, neni ndiri wake; Anofudza makwai ake pakati pamaruva ebundo.

¹⁶Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

¹⁷Kana zuva rotonhorera, nemimvuri yotiza, Tendeuka, mudiwa wangu, uve semharapara nomwana wenondo Pamusoro pamakomo eBheteri.

¹⁷Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!