¹Now king David was old and stricken in years; and they covered him with clothes, but he couldn’t keep warm.

¹Kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi, ja vaikka häntä kuinka peiteltiin, hänen ei ollut lämmin.

²Therefore his servants said to him, “Let there be sought for my lord the king a young virgin. Let her stand before the king, and cherish him; and let her lie in your bosom, that my lord the king may keep warm.”

²Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Sinulle, herramme ja kuninkaamme, pitäisi etsiä tyttö, neitsyt, joka olisi luonasi ja hoitaisi sinua. Kun hän makaa sylissäsi, sinulla, herramme ja kuninkaamme, on lämmin."

³So they sought for a beautiful young lady throughout all the borders of Israel, and found Abishag the Shunammite, and brought her to the king.

³He etsivät kaunista tyttöä kautta koko Israelin ja löysivät sunemilaisen Abisagin. He toivat hänet kuninkaan luo.

⁴The young lady was very beautiful; and she cherished the king, and ministered to him; but the king didn’t know her intimately.

⁴Tyttö oli hyvin kaunis, ja hän alkoi hoitaa ja palvella kuningasta. Mutta kuningas ei yhtynyt häneen.

⁵Then Adonijah the son of Haggith exalted himself, saying, “I will be king.” Then he prepared him chariots and horsemen, and fifty men to run before him.

⁵Adonia, Haggitin poika, havitteli suuria ja ajatteli: "Minusta tulee kuningas." Hän hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen.

⁶His father had not displeased him at any time in saying, “Why have you done so?” and he was also a very handsome man; and he was born after Absalom.

⁶Hänen isänsä ei milloinkaan ollut moittinut häntä sanoen: "Miksi teit noin?" Adonia oli myös hyvin komea, ja hän oli syntynyt Absalomista seuraavana.

⁷He conferred with Joab the son of Zeruiah, and with Abiathar the priest: and they following Adonijah helped him.

⁷Hän haki tukea Joabilta, Serujan pojalta, ja pappi Abjatarilta, ja nämä lupasivat hänelle kannatuksensa.

⁸But Zadok the priest, and Benaiah the son of Jehoiada, and Nathan the prophet, and Shimei, and Rei, and the mighty men who belonged to David, were not with Adonijah.

⁸Sitä vastoin pappi Sadok ja Benaja, Jojadan poika, eivät olleet hänen puolellaan, ei myöskään profeetta Natan, ei Simei, Rei eikä Daavidin henkivartiosto.

⁹Adonijah killed sheep and cattle and fatlings by the stone of Zoheleth, which is beside En Rogel; and he called all his brothers, the king’s sons, and all the men of Judah, the king’s servants:

⁹Adonia järjesti uhrijuhlan ja teurasti vuohia ja lampaita sekä juottovasikoita ja muuta karjaa Soheletin kiven luona lähellä Rogelin lähdettä. Hän kutsui sinne kaikki veljensä, kuninkaan pojat, sekä kaikki Juudan miehet, jotka olivat kuninkaan palveluksessa.

¹⁰but Nathan the prophet, and Benaiah, and the mighty men, and Solomon his brother, he didn’t call.

¹⁰Mutta profeetta Natania, Benajaa, henkivartiostoa ja veljeään Salomoa hän ei kutsunut.

¹¹Then Nathan spoke to Bathsheba the mother of Solomon, saying, “Haven’t you heard that Adonijah the son of Haggith reigns, and David our lord doesn’t know it?

¹¹Silloin Natan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: "Olet kai kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on herramme Daavidin tietämättä julistautunut kuninkaaksi?

¹²Now therefore come, please let me give you counsel, that you may save your own life, and the life of your son Solomon.

¹²Kuuntele nyt neuvoani, että pelastaisit henkesi ja poikasi Salomon hengen.

¹³Go in to king David, and tell him, ‘Didn’t you, my lord, king, swear to your handmaid, saying, Assuredly Solomon your son shall reign after me, and he shall sit on my throne? Why then does Adonijah reign?’

¹³Mene kuningas Daavidin luo ja sano hänelle: 'Etkö sinä, herrani ja kuninkaani, ole vannonut minulle, palvelijattarellesi, että pojastani Salomosta tulee kuningas sinun jälkeesi ja hän saa istua valtaistuimellasi? Miksi sitten Adoniasta on tullut kuningas?'

¹⁴Behold, while you yet talk there with the king, I also will come in after you, and confirm your words.”

¹⁴Ja kun sinä vielä olet siellä kuninkaan puheilla, minä tulen sinne ja vahvistan sinun sanasi."

¹⁵Bathsheba went in to the king into the room. The king was very old; and Abishag the Shunammite was ministering to the king.

¹⁵Niin Batseba meni kuninkaan luo makuuhuoneeseen. Kuningas oli jo hyvin vanha, ja hänellä oli hoitajanaan sunemilainen Abisag.

¹⁶Bathsheba bowed, and showed respect to the king. The king said, “What would you like?”

¹⁶Batseba kumartui kasvoilleen kuninkaan eteen. Kuningas kysyi: "Mitä asiaa sinulla on?"

¹⁷She said to him, “My lord, you swore by Yahweh “Yahweh” is God’s proper Name, sometimes rendered “LORD” (all caps) in other translations. your God The Hebrew word rendered “God” is “Elohim.” to your handmaid, ‘Assuredly Solomon your son shall reign after me, and he shall sit on my throne.’

¹⁷Batseba sanoi hänelle: "Herrani, sinä olet itse vannonut minulle, palvelijattarellesi, Herran, Jumalasi kautta: 'Totisesti, pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni ja hän saa istua valtaistuimellani.'

¹⁸Now, behold, Adonijah reigns; and you, my lord the king, don’t know it.

¹⁸Mutta nyt on Adoniasta tullut kuningas sinun tietämättäsi, herrani ja kuninkaani.

¹⁹He has slain cattle and fatlings and sheep in abundance, and has called all the sons of the king, and Abiathar the priest, and Joab the captain of the army; but he hasn’t called Solomon your servant.

¹⁹Hän on teurastanut uhriksi suuret määrät sonneja, juottovasikoita, vuohia ja lampaita ja kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat ja pappi Abjatarin ja Joabin, sotaväen päällikön. Mutta palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut.

²⁰You, my lord the king, the eyes of all Israel are on you, that you should tell them who shall sit on the throne of my lord the king after him.

²⁰Nyt, herrani ja kuninkaani, koko Israel katsoo sinuun ja odottaa sinun ilmoittavan, kuka sinun jälkeesi saa istua valtaistuimellasi.

²¹Otherwise it will happen, when my lord the king shall sleep with his fathers, that I and my son Solomon shall be counted offenders.”

²¹Muutoin käy niin, että kun herrani ja kuninkaani on mennyt lepoon isiensä luo, minua ja poikaani Salomoa kohdellaan rikollisina."

²²Behold, while she yet talked with the king, Nathan the prophet came in.

²²Kun Batseba vielä puhui kuninkaan kanssa, profeetta Natan saapui,

²³They told the king, saying, “Behold, Nathan the prophet!” When he had come in before the king, he bowed himself before the king with his face to the ground.

²³ja hänet ilmoitettiin kuninkaalle. Natan tuli kuninkaan luo, kumartui kasvoilleen hänen eteensä

²⁴Nathan said, “My lord, king, have you said, ‘Adonijah shall reign after me, and he shall sit on my throne?’

²⁴ja sanoi: "Herrani ja kuninkaani! Oletko sinä itse sanonut, että Adoniasta tulee kuningas sinun jälkeesi ja hän saa istua valtaistuimellasi?

²⁵For he is gone down this day, and has slain cattle and fatlings and sheep in abundance, and has called all the king’s sons, and the captains of the army, and Abiathar the priest. Behold, they are eating and drinking before him, and say, ‘Long live king Adonijah!’

²⁵Hän on näet tänään lähtenyt kaupungista ja teurastanut uhriksi suuret määrät sonneja, juottovasikoita, vuohia ja lampaita sekä kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat ja sotaväen päällikön ja pappi Abjatarin. Nämä syövät ja juovat hänen kanssaan ja huutavat: 'Eläköön kuningas Adonia!'

²⁶But he hasn’t called me, even me your servant, and Zadok the priest, and Benaiah the son of Jehoiada, and your servant Solomon.

²⁶Mutta minua, sinun palvelijaasi, ja pappi Sadokia ja Benajaa, Jojadan poikaa, sekä palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut.

²⁷Is this thing done by my lord the king, and you haven’t shown to your servants who should sit on the throne of my lord the king after him?”

²⁷Onko tämä tapahtunut herrani ja kuninkaani tahdosta, ilman että olet antanut meidän, palvelijoittesi, tietää, kuka on istuva valtaistuimella sinun jälkeesi?"

²⁸Then king David answered, “Call to me Bathsheba.” She came into the king’s presence, and stood before the king.

²⁸Kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa Batseba vielä tänne." Hän tuli kuninkaan eteen ja jäi siihen seisomaan.

²⁹The king swore, and said, “As Yahweh lives, who has redeemed my soul out of all adversity,

²⁹Ja kuningas vannoi hänelle: "Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on auttanut minut kaikista vaikeuksista,

³⁰most certainly as I swore to you by Yahweh, the God of Israel, saying, ‘Assuredly Solomon your son shall reign after me, and he shall sit on my throne in my place;’ most certainly so will I do this day.”

³⁰minä toteutan nyt sen, minkä olen sinulle Herran, Israelin Jumalan, nimeen vannonut. Totisesti, pojastasi Salomosta tulee kuningas ja hän saa istua minun jälkeeni valtaistuimella."

³¹Then Bathsheba bowed with her face to the earth, and showed respect to the king, and said, “Let my lord king David live forever!”

³¹Batseba heittäytyi maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Ikuisesti eläköön herrani, kuningas Daavid!"

³²King David said, “Call to me Zadok the priest, Nathan the prophet, and Benaiah the son of Jehoiada.” They came before the king.

³²Kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa tänne pappi Sadok ja profeetta Natan sekä Benaja, Jojadan poika." Kun nämä olivat tulleet hänen eteensä,

³³The king said to them, “Take with you the servants of your lord, and cause Solomon my son to ride on my own mule, and bring him down to Gihon.

³³hän sanoi heille: "Ottakaa henkivartiosto mukaanne ja antakaa pojalleni Salomolle muulini ratsuksi ja viekää hänet Gihonin lähteelle.

³⁴Let Zadok the priest and Nathan the prophet anoint him there king over Israel. Blow the trumpet, and say, ‘Long live king Solomon!’

³⁴Siellä pappi Sadok ja profeetta Natan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa sitten torveen ja huutakaa: 'Eläköön kuningas Salomo!'

³⁵Then you shall come up after him, and he shall come and sit on my throne; for he shall be king in my place. I have appointed him to be prince over Israel and over Judah.”

³⁵Saattakaa hänet takaisin kaupunkiin. Ja kun hän tulee tänne, istuutukoon valtaistuimelleni ja hallitkoon kuninkaana. Hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan hallitsijaksi."

³⁶Benaiah the son of Jehoiada answered the king, and said, “Amen. May Yahweh, the God of my lord the king, say so.

³⁶Benaja, Jojadan poika, vastasi kuninkaalle: "Aamen, niin tapahtukoon! Ja vahvistakoon tämän myös Herra, sinun Jumalasi.

³⁷As Yahweh has been with my lord the king, even so may he be with Solomon, and make his throne greater than the throne of my lord king David.”

³⁷Niin kuin hän on ollut sinun kanssasi, niin olkoon hän myös Salomon kanssa ja antakoon hänelle valtaa vielä enemmän kuin herrallani kuningas Daavidilla on ollut."

³⁸So Zadok the priest, and Nathan the prophet, and Benaiah the son of Jehoiada, and the Cherethites and the Pelethites, went down, and caused Solomon to ride on king David’s mule, and brought him to Gihon.

³⁸Niin pappi Sadok ja profeetta Natan sekä Benaja, Jojadan poika, lähtivät kreettien ja pleettien kanssa matkaan. He nostivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja veivät hänet Gihonin lähteelle.

³⁹Zadok the priest took the horn of oil out of the Tent, and anointed Solomon. They blew the trumpet; and all the people said, “Long live king Solomon!”

³⁹Pappi Sadok oli pyhäkköteltasta ottanut mukaansa öljysarven, ja hän voiteli Salomon kuninkaaksi. Torvet soivat, ja kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!"

⁴⁰All the people came up after him, and the people piped with pipes, and rejoiced with great joy, so that the earth shook with their sound.

⁴⁰Kaikki tulivat hänen perässään ylös kaupunkiin, ja he soittivat huiluja ja riemuitsivat, niin että maa oli haljeta heidän huudostaan.

⁴¹Adonijah and all the guests who were with him heard it as they had made an end of eating. When Joab heard the sound of the trumpet, he said, “Why is this noise of the city being in an uproar?”

⁴¹Adonia ja kaikki hänen kutsuvieraansa kuulivat tämän. He olivat juuri päässeet syömästä, kun Joab kuuli torven äänen ja sanoi: "Mitä kaupungissa noin melutaan?"

⁴²While he yet spoke, behold, Jonathan the son of Abiathar the priest came: and Adonijah said, “Come in; for you are a worthy man, and bring good news.”

⁴²Hänen vielä puhuessaan tuli paikalle Jonatan, pappi Abjatarin poika. Adonia sanoi hänelle: "Tule tänne. Sinä olet kunnon mies ja tuot varmasti hyviä uutisia."

⁴³Jonathan answered Adonijah, “Most certainly our lord king David has made Solomon king.

⁴³Jonatan vastasi: "Kunpa toisinkin! Mutta nyt herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomosta kuninkaan.

⁴⁴The king has sent with him Zadok the priest, Nathan the prophet, Benaiah the son of Jehoiada, and the Cherethites and the Pelethites; and they have caused him to ride on the king’s mule.

⁴⁴Kuningas lähetti hänen luokseen pappi Sadokin ja profeetta Natanin ja Benajan, Jojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he antoivat hänelle ratsuksi kuninkaan muulin.

⁴⁵Zadok the priest and Nathan the prophet have anointed him king in Gihon. They have come up from there rejoicing, so that the city rang again. This is the noise that you have heard.

⁴⁵Pappi Sadok ja profeetta Natan voitelivat hänet Gihonin lähteellä kuninkaaksi, ja he tulivat sieltä riemusaatossa takaisin ja kaupungissa on ilo ylimmillään. Se on se ääni, jonka te kuulitte.

⁴⁶Also, Solomon sits on the throne of the kingdom.

⁴⁶Salomo istuutui jo kuninkaan valtaistuimellekin.

⁴⁷Moreover the king’s servants came to bless our lord king David, saying, ‘May your God make the name of Solomon better than your name, and make his throne greater than your throne;’ and the king bowed himself on the bed.

⁴⁷Ja kuninkaan miehet tulivat tervehtimään herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoivat: 'Jumala tehköön Salomon nimestä sinunkin nimeäsi maineikkaamman ja levittäköön hänen valtansa vielä laajemmalle kuin sinun!' Sitten kuningas kumartui vuoteellaan rukoilemaan

⁴⁸Also thus said the king, ‘Blessed be Yahweh, the God of Israel, who has given one to sit on my throne this day, my eyes even seeing it.’”

⁴⁸ja sanoi näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänään on asettanut valtaistuimelleni minun seuraajani ja sallinut minun vielä omin silmin nähdä sen.'"

⁴⁹All the guests of Adonijah were afraid, and rose up, and each man went his way.

⁴⁹Adonian kutsuvieraat valtasi pelko. He nousivat paikaltaan ja lähtivät päätä pahkaa tiehensä.

⁵⁰Adonijah feared because of Solomon; and he arose, and went, and caught hold on the horns of the altar.

⁵⁰Adoniakin alkoi pelätä, mitä Salomo tekisi. Hän juoksi alttarin luo ja tarttui sen sarviin.

⁵¹It was told Solomon, saying, “Behold, Adonijah fears king Solomon; for, behold, he has laid hold on the horns of the altar, saying, ‘Let king Solomon swear to me first that he will not kill his servant with the sword.’”

⁵¹Salomolle kerrottiin: "Adonia pelkää sinua, niin että pitää kiinni alttarin sarvista ja sanoo: 'Vannokoon kuningas Salomo nyt minulle, ettei hän surmaa palvelijaansa.'"

⁵²Solomon said, “If he shows himself a worthy man, not a hair of him shall fall to the earth; but if wickedness be found in him, he shall die.”

⁵²Salomo sanoi: "Jos hän käyttäytyy kuin kunnon mies, häneltä ei katkaista hiuskarvaakaan. Mutta jos hänen havaitaan olevan pahoissa aikeissa, silloin hän kuolee."

⁵³So king Solomon sent, and they brought him down from the altar. He came and bowed down to king Solomon; and Solomon said to him, “Go to your house.”

⁵³Kuningas Salomo lähetti hakemaan hänet, ja hänet vedettiin alas alttarilta. Adonia tuli ja heittäytyi maahan kuningas Salomon eteen, ja Salomo sanoi hänelle: "Voit mennä kotiisi."