¹Ben Hadad the king of Syria gathered all his army together; and there were thirty-two kings with him, and horses and chariots: and he went up and besieged Samaria, and fought against it.

¹Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi suuren sotajoukon. Kolmekymmentäkaksi kuningasta oli hänen kanssaan, kun hän vaunujoukkoineen lähti hyökkäykseen, piiritti Samarian kaupungin ja yritti vallata sen.

²He sent messengers to Ahab king of Israel, into the city, and said to him, “Thus says Ben Hadad,

²Hän lähetti miehiään kaupunkiin Israelin kuninkaan Ahabin luo

³‘Your silver and your gold is mine. Your wives also and your children, even the best, are mine.’”

³sanomaan hänelle: "Näin sanoo Ben-Hadad: 'Sinun hopeasi ja kultasi ovat minun, samoin vaimoistasi ja lapsistasi parhaimmat.'"

⁴The king of Israel answered, “It is according to your saying, my lord, O king. I am yours, and all that I have.”

⁴Israelin kuningas vastasi hänelle: "Tapahtukoon niin kuin käsket, herrani ja kuninkaani. Minä olen sinun, niin myös kaikki, mitä minulla on."

⁵The messengers came again, and said, “Ben Hadad says, ‘I sent indeed to you, saying, “You shall deliver me your silver, and your gold, and your wives, and your children;

⁵Sananviejät tulivat uudelleen ja toivat viestin: "Näin sanoo Ben-Hadad: 'Minä lähetin sinulle sanan, käskin sinun luovuttaa minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja poikasi.

⁶but I will send my servants to you tomorrow about this time, and they shall search your house, and the houses of your servants; and it shall be, that whatever is pleasant in your eyes, they shall put it in their hand, and take it away.”’”

⁶Huomenna tähän aikaan minä lähetän miehiäni luoksesi. He tutkivat niin sinun kuin alaistesi talot ja ottavat haltuunsa ja vievät pois kaiken arvokkaan.'"

⁷Then the king of Israel called all the elders of the land, and said, “Please notice how this man seeks mischief; for he sent to me for my wives, and for my children, and for my silver, and for my gold; and I didn’t deny him.”

⁷Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat koolle ja sanoi: "Ymmärrätte varmasti, että tuolla miehellä on paha mielessä. Kun hän ensin lähetti minulle sanan, hän vaati vaimojani ja poikiani sekä hopeaani ja kultaani, enkä minä kieltänyt niitä häneltä."

⁸All the elders and all the people said to him, “Don’t listen, neither consent.”

⁸Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: "Älä kuuntele häntä äläkä suostu."

⁹Therefore he said to the messengers of Ben Hadad, “Tell my lord the king, ‘All that you sent for to your servant at the first I will do; but this thing I cannot do.’” The messengers departed, and brought him back the message.

⁹Niinpä hän vastasi Ben-Hadadin sananviejille: "Sanokaa herralleni ja kuninkaalleni näin: 'Kaikkeen siihen, mitä palvelijaltasi ensin vaadit, minä olen valmis, mutta tähän en voi suostua.'" Sananviejät veivät tämän vastauksen Ben- Hadadille.

¹⁰Ben Hadad sent to him, and said, “The gods do so to me, and more also, if the dust of Samaria shall suffice for handfuls for all the people who follow me.”

¹⁰Ben-Hadad lähetti Ahabille uuden viestin: "Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, jos Samariasta jää jäljelle edes niin paljon tuhkaa, että se täyttää sotilaitteni kourat."

¹¹The king of Israel answered, “Tell him, ‘Don’t let him who puts on his armor brag like he who takes it off.’”

¹¹Mutta Israelin kuningas käski sananviejiä sanomaan hänelle: "Älä vielä silloin kersku, kun panet miekkaa vyöllesi, kersku sitten kun sen riisut."

¹²It happened, when Ben Hadad heard this message, as he was drinking, he and the kings, in the pavilions, that he said to his servants, “Prepare to attack!” They prepared to attack the city.

¹²Kun tämä sana vietiin Ben-Hadadille, hän oli kuninkaidensa kanssa lehväkatoksen alla juomassa. Viestin kuullessaan hän huusi miehilleen: "Hyökkäykseen!" Rynnäkköä alettiin heti valmistella.

¹³Behold, a prophet came near to Ahab king of Israel, and said, “Thus says Yahweh, ‘Have you seen all this great multitude? Behold, I will deliver it into your hand this day; and you shall know that I am Yahweh.’”

¹³Silloin muuan profeetta tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Näetkö koko tuon väenpaljouden? Tänä päivänä minä annan sen sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.'"

¹⁴Ahab said, “By whom?” He said, “Thus says Yahweh, ‘By the young men of the princes of the provinces.’” Then he said, “Who shall begin the battle?” He answered, “You.”

¹⁴"Miten se olisi mahdollista?" kysyi Ahab. Profeetta vastasi: "Näin sanoo Herra: 'Sen tekevät maaherrojen lähettämät nuoret soturit.'" Kuningas kysyi vielä: "Kuka aloittaa taistelun?" "Sinä", vastasi profeetta.

¹⁵Then he mustered the young men of the princes of the provinces, and they were two hundred and thirty-two. After them, he mustered all the people, even all the children of Israel, being seven thousand.

¹⁵Ahab katsasti maaherrojen lähettämät nuorukaiset, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi. Heidän jälkeensä hän tarkasti koko Israelin sotaväen, ja sitä oli seitsemäntuhatta miestä.

¹⁶They went out at noon. But Ben Hadad was drinking himself drunk in the pavilions, he and the kings, the thirty-two kings who helped him.

¹⁶Miehet lähtivät kaupungista hyökkäykseen keskipäivän aikaan. Ben-Hadad oli lehväkatoksen alla, ja hän ja ne kolmekymmentäkaksi kuningasta, jotka olivat hänen apunaan, olivat juoneet itsensä juovuksiin.

¹⁷The young men of the princes of the provinces went out first; and Ben Hadad sent out, and they told him, saying, “Men are coming out from Samaria.”

¹⁷Maaherrojen nuoret soturit lähtivät ensimmäisinä hyökkäykseen. Ben-Hadad lähetti katsomaan, mitä oli tekeillä, ja hänelle kerrottiin, että Samarian kaupungista oli lähtenyt miehiä liikeelle.

¹⁸He said, “If they have come out for peace, take them alive; or if they have come out for war, take them alive.”

¹⁸Hän sanoi: "Jos he ovat lähteneet sieltä rauhallisin aikein, ottakaa heidät kiinni elävinä, ja vangitkaa heidät elävinä siinäkin tapauksessa, että heillä olisi taistelu mielessä."

¹⁹So these went out of the city, the young men of the princes of the provinces, and the army which followed them.

¹⁹Mutta kun maaherrojen nuoret soturit ja heitä seuraavat sotilaat hyökkäsivät kaupungista,

²⁰They each killed his man. The Syrians fled, and Israel pursued them. Ben Hadad the king of Syria escaped on a horse with horsemen.

²⁰he löivät kukin vastustajansa hengiltä. Syyrian joukot lähtivät pakosalle, ja israelilaiset ajoivat niitä takaa. Ben-Hadad, Syyrian kuningas, pääsi ratsain pakoon muutamien miestensä kanssa.

²¹The king of Israel went out, and struck the horses and chariots, and killed the Syrians with a great slaughter.

²¹Israelin kuningaskin lähti hyökkäykseen. Hän löi vaunujoukot ja tuotti syyrialaisille suuren tappion.

²²The prophet came near to the king of Israel, and said to him, “Go, strengthen yourself, and mark, and see what you do; for at the return of the year the king of Syria will come up against you.”

²²Profeetta tuli silloin Israelin kuninkaan luo ja sanoi hänelle: "Palaa nyt kaupunkiin ja ala vahvistaa varustuksiasi. Mieti tarkoin, mitä sinun pitää tehdä, sillä vuoden päästä tähän samaan aikaan Syyrian kuningas hyökkää jälleen maahasi."

²³The servants of the king of Syria said to him, “Their god is a god of the hills; therefore they were stronger than we. But let us fight against them in the plain, and surely we shall be stronger than they.

²³Syyrian miehet sanoivat kuninkaalleen: "Israelilaisten jumala on vuorten jumala. Sen vuoksi he voittivat meidät. Jos taistelemme heitä vastaan tasangolla, voitamme heidät varmasti.

²⁴Do this thing: take the kings away, every man out of his place, and put captains in their place.

²⁴Tee nyt näin: Pane kaikki kuninkaat pois tehtävistään ja aseta omat käskynhaltijasi heidän sijaansa.

²⁵Muster an army, like the army that you have lost, horse for horse, and chariot for chariot. We will fight against them in the plain, and surely we will be stronger than them.” He listened to their voice, and did so.

²⁵Kokoa sitten samansuuruinen sotajoukko kuin se, jonka menetit, ja hanki yhtä paljon hevosia ja sotavaunuja. Kun käymme taisteluun tasangolla, voitto on varmasti meidän." Kuningas teki niin kuin he olivat neuvoneet.

²⁶It happened at the return of the year, that Ben Hadad mustered the Syrians, and went up to Aphek, to fight against Israel.

²⁶Vuoden päästä samaan aikaan Ben-Hadad katsasti Syyrian joukot ja marssi Afekiin ryhtyäkseen taisteluun Israelia vastaan.

²⁷The children of Israel were mustered, and were provisioned, and went against them. The children of Israel encamped before them like two little flocks of young goats; but the Syrians filled the country.

²⁷Israelin joukot katsastettiin ja varustettiin sotaan, ja ne menivät syyrialaisia vastaan. Israelilaiset leiriytyivät vihollista vastapäätä. Heidän joukkonsa olivat kuin kaksi pientä vuohilaumaa, kun taas Syyrian armeija täytti koko tienoon.

²⁸A man of God came near and spoke to the king of Israel, and said, “Thus says Yahweh, ‘Because the Syrians have said, “Yahweh is a god of the hills, but he is not a god of the valleys”; therefore I will deliver all this great multitude into your hand, and you shall know that I am Yahweh.’”

²⁸Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.'"

²⁹They encamped one over against the other seven days. So it was, that in the seventh day the battle was joined; and the children of Israel killed one hundred thousand footmen of the Syrians in one day.

²⁹Joukot pysyivät leireissään toisiaan vastapäätä seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat sen yhden päivän aikana satatuhatta syyrialaista jalkamiestä.

³⁰But the rest fled to Aphek, into the city; and the wall fell on twenty-seven thousand men who were left. Ben Hadad fled, and came into the city, into an inner room.

³⁰Hengissä säilyneet pakenivat Afekiin, mutta kaupunginmuuri sortui ja kaksikymmentäseitsemäntuhatta sotilasta jäi sen alle. Myös Ben-Hadad tuli pakomatkallaan kaupunkiin ja etsi huoneesta toiseen piilopaikkaa.

³¹His servants said to him, “See now, we have heard that the kings of the house of Israel are merciful kings. Please let us put sackcloth on our bodies, and ropes on our heads, and go out to the king of Israel. Maybe he will save your life.”

³¹Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita. Jospa pukeutuisimme säkkikankaaseen, panisimme nuoran kaulaamme ja menisimme Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän antaa sinun elää."

³²So they put sackcloth on their bodies and ropes on their heads, and came to the king of Israel, and said, “Your servant Ben Hadad says, ‘Please let me live.’” He said, “Is he still alive? He is my brother.”

³²Miehet pukeutuivat säkkikankaaseen, panivat nuoran kaulaansa ja menivät Israelin kuninkaan luo. He sanoivat hänelle: "Palvelijasi Ben-Hadad anoo, että jättäisit hänet henkiin." Kuningas sanoi: "Onko hän vielä elossa? Hän on minun veljeni."

³³Now the men observed diligently, and hurried to take this phrase; and they said, “Your brother Ben Hadad.” Then he said, “Go, bring him.” Then Ben Hadad came out to him; and he caused him to come up into the chariot.

³³Tämä oli miesten mielestä hyvä merkki. He tarttuivat kiireesti kuninkaan sanoihin ja vastasivat: "Niin, Ben-Hadad on sinun veljesi!" Ahab sanoi: "Hakekaa hänet tänne." Niin Ben-Hadad tuli kaupungista Ahabin luo, ja Ahab antoi hänen nousta vaunuihinsa.

³⁴Ben Hadad said to him, “The cities which my father took from your father I will restore. You shall make streets for yourself in Damascus, as my father made in Samaria.” “I,” said Ahab, “will let you go with this covenant.” So he made a covenant with him, and let him go.

³⁴Ben-Hadad sanoi hänelle: "Minä annan sinulle takaisin kaupungit, jotka isäni otti sinun isältäsi. Voit myös perustaa Damaskokseen itsellesi samanlaisia kauppapaikkoja kuin isäni perusti Samarian kaupunkiin." "Tuolla sopimuksella päästän sinut menemään", vastasi Ahab. Hän solmi Ben-Hadadin kanssa rauhansopimuksen ja antoi hänen lähteä.

³⁵A certain man of the sons of the prophets said to his fellow by the word of Yahweh, “Please strike me!” The man refused to strike him.

³⁵Eräs profeetanoppilas sanoi Herran käskystä toiselle: "Lyö minua." Mies kuitenkin kieltäytyi lyömästä häntä.

³⁶Then he said to him, “Because you have not obeyed the voice of Yahweh, behold, as soon as you are departed from me, a lion shall kill you.” As soon as he was departed from him, a lion found him, and killed him.

³⁶Silloin profeetanoppilas sanoi hänelle: "Sinä et totellut Herran käskyä. Kun nyt lähdet luotani, sinun kimppuusi hyökkää leijona, ja se ottaa sinut hengiltä." Mies lähti, ja leijona tuli häntä vastaan ja tappoi hänet.

³⁷Then he found another man, and said, “Please strike me.” The man struck him, smiting and wounding him.

³⁷Profeetanoppilas tapasi toisen miehen ja sanoi: "Lyö minua." Mies löi ja haavoitti häntä.

³⁸So the prophet departed, and waited for the king by the way, and disguised himself with his headband over his eyes.

³⁸Hän jäi sitten tielle odottamaan kuningasta. Jottei häntä olisi tunnettu, hän pani siteen silmilleen.

³⁹As the king passed by, he cried to the king; and he said, “Your servant went out into the midst of the battle; and behold, a man turned aside, and brought a man to me, and said, ‘Guard this man! If by any means he be missing, then your life shall be for his life, or else you shall pay a talent of silver.’

³⁹Kun kuningas oli menossa siitä ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: "Minä, palvelijasi, olin mukana taistelussa. Siellä eräs sotilas erkani rivistöstä ja toi minun luokseni miehen. Hän sanoi: 'Vartioi tätä miestä! Jos hän pääsee karkaamaan, vastaat siitä hengelläsi tai maksat talentin hopeaa.'

⁴⁰As your servant was busy here and there, he was gone.” The king of Israel said to him, “So your judgment shall be; you yourself have decided it.”

⁴⁰Minulla oli kuitenkin kaikenlaista tekemistä, ja yhtäkkiä vankia ei ollutkaan missään." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Olkoon rangaistuksesi se, minkä itse sanoit."

⁴¹He hurried, and took the headband away from his eyes; and the king of Israel recognized that he was of the prophets.

⁴¹Silloin hän tempasi siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet profeetaksi.

⁴²He said to him, “Thus says Yahweh, ‘Because you have let go out of your hand the man whom I had devoted to destruction, therefore your life shall go for his life, and your people for his people.’”

⁴²Hän julisti kuninkaalle: "Näin sanoo Herra: 'Sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin määrännyt tuhon omaksi. Niinpä sinun henkesi menee hänen henkensä edestä ja kansasi hänen kansansa edestä.'"

⁴³The king of Israel went to his house sullen and angry, and came to Samaria.

⁴³Synkkänä ja raivoissaan Israelin kuningas lähti kotimatkalle ja palasi Samariaan.