1They continued three years without war between Syria and Israel.
1Kolme vuotta kesti rauhaa; sinä aikana Syyria ja Israel eivät olleet sodassa keskenään.
2It happened in the third year, that Jehoshaphat the king of Judah came down to the king of Israel.
2Kolmantena vuotena Juudan kuningas Josafat lähti Israelin kuninkaan Ahabin luo.
3The king of Israel said to his servants, “You know that Ramoth Gilead is ours, and we are still, and don’t take it out of the hand of the king of Syria?”
3Israelin kuningas oli sanonut miehilleen: "Niin kuin tiedätte, Ramot- Gilead kuuluu oikeastaan meille. Mutta tässä me vain istumme kädet ristissä emmekä ota sitä Syyrian kuninkaan käsistä."
4He said to Jehoshaphat, “Will you go with me to battle to Ramoth Gilead?” Jehoshaphat said to the king of Israel, “I am as you are, my people as your people, my horses as your horses.”
4Nyt hän sanoi Josafatille: "Lähdetkö kanssani sotaan Ramot-Gileadiin?" Josafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin."
5Jehoshaphat said to the king of Israel, “Please inquire first for the word of Yahweh.”
5Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: "Kysy sentään ensin Herran mieltä."
6Then the king of Israel gathered the prophets together, about four hundred men, and said to them, “Shall I go against Ramoth Gilead to battle, or shall I forbear?” They said, “Go up; for the Lord will deliver it into the hand of the king.”
6Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: "Tuleeko minun lähteä sotaan Ramot- Gileadia vastaan vai ei?" He vastasivat: "Lähde matkaan! Herra antaa kaupungin sinun käsiisi."
7But Jehoshaphat said, “Isn’t there here a prophet of Yahweh, that we may inquire of him?”
7Josafat kysyi: "Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?"
8The king of Israel said to Jehoshaphat, “There is yet one man by whom we may inquire of Yahweh, Micaiah the son of Imlah; but I hate him; for he does not prophesy good concerning me, but evil.” Jehoshaphat said, “Don’t let the king say so.”
8Israelin kuningas vastasi Josafatille: "Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." "Noin ei kuningas saisi puhua", sanoi Josafat.
9Then the king of Israel called an officer, and said, “Quickly get Micaiah the son of Imlah.”
9Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: "Toimita oitis tänne Miika, Jimlan poika."
10Now the king of Israel and Jehoshaphat the king of Judah were sitting each on his throne, arrayed in their robes, in an open place at the entrance of the gate of Samaria; and all the prophets were prophesying before them.
10Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään.
11Zedekiah the son of Chenaanah made him horns of iron, and said, “Thus says Yahweh, ‘With these you shall push the Syrians, until they are consumed.’”
11Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.'"
12All the prophets prophesied so, saying, “Go up to Ramoth Gilead, and prosper; for Yahweh will deliver it into the hand of the king.”
12Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: "Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi."
13The messenger who went to call Micaiah spoke to him, saying, “See now, the prophets declare good to the king with one mouth. Please let your word be like the word of one of them, and speak good.”
13Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: "Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää."
14Micaiah said, “As Yahweh lives, what Yahweh says to me, that I will speak.”
14Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo."
15When he had come to the king, the king said to him, “Micaiah, shall we go to Ramoth Gilead to battle, or shall we forbear?” He answered him, “Go up and prosper; and Yahweh will deliver it into the hand of the king.”
15Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: "Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?" Miika vastasi hänelle: "Lähde vain. Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi."
16The king said to him, “How many times do I have to adjure you that you speak to me nothing but the truth in the name of Yahweh?”
16Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä."
17He said, “I saw all Israel scattered on the mountains, as sheep that have no shepherd. Yahweh said, ‘These have no master. Let them each return to his house in peace.’”
17Silloin Miika sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'"
18The king of Israel said to Jehoshaphat, “Didn’t I tell you that he would not prophesy good concerning me, but evil?”
18Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa."
19Micaiah said, “Therefore hear the word of Yahweh. I saw Yahweh sitting on his throne, and all the army of heaven standing by him on his right hand and on his left.
19Miika sanoi vielä: "Kuule siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen ympärillään hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.
20Yahweh said, ‘Who shall entice Ahab, that he may go up and fall at Ramoth Gilead?’ One said one thing; and another said another.
20Ja Herra sanoi: 'Kuka eksyttäisi Ahabin, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?' Yksi vastasi yhtä, toinen toista,
21A spirit came out and stood before Yahweh, and said, ‘I will entice him.’
21kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä eksytän hänet.' 'Millä tavoin?' kysyi Herra.
22Yahweh said to him, ‘How?’ He said, ‘I will go out and will be a lying spirit in the mouth of all his prophets.’ He said, ‘You will entice him, and will also prevail. Go out and do so.’
22Henki vastasi: 'Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.'
23Now therefore, behold, Yahweh has put a lying spirit in the mouth of all these your prophets; and Yahweh has spoken evil concerning you.”
23Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!"
24Then Zedekiah the son of Chenaanah came near, and struck Micaiah on the cheek, and said, “Which way did the Spirit of Yahweh go from me to speak to you?”
24Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?"
25Micaiah said, “Behold, you will see on that day, when you go into an inner room to hide yourself.”
25Miika vastasi: "Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa."
26The king of Israel said, “Take Micaiah, and carry him back to Amon the governor of the city, and to Joash the king’s son.
26Israelin kuningas sanoi silloin: "Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo.
27Say, ‘Thus says the king, “Put this fellow in the prison, and feed him with bread of affliction and with water of affliction, until I come in peace.”’”
27Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin."
28Micaiah said, “If you return at all in peace, Yahweh has not spoken by me.” He said, “Listen, all you people!”
28Miika sanoi siihen: "Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani." Ja vielä hän sanoi: "Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!"
29So the king of Israel and Jehoshaphat the king of Judah went up to Ramoth Gilead.
29Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin.
30The king of Israel said to Jehoshaphat, “I will disguise myself, and go into the battle; but you put on your robes.” The king of Israel disguised himself, and went into the battle.
30Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi." Hän vaihtoi vaatteita ja tuli taistelukentälle.
31Now the king of Syria had commanded the thirty-two captains of his chariots, saying, Fight neither with small nor great, except only with the king of Israel.
31Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa kolmellekymmenellekahdelle päällikölle käskyn: "Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen."
32It happened, when the captains of the chariots saw Jehoshaphat, that they said, “Surely that is the king of Israel!” and they turned aside to fight against him. Jehoshaphat cried out.
32Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas." Niinpä he suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohden. Silloin Josafat huusi apua.
33It happened, when the captains of the chariots saw that it was not the king of Israel, that they turned back from pursuing him.
33Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.
34A certain man drew his bow at random, and struck the king of Israel between the joints of the armor. Therefore he said to the driver of his chariot, “Turn your hand, and carry me out of the battle; for I am severely wounded.”
34Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Ahabia, Israelin kuningasta, haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: "Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut."
35The battle increased that day. The king was propped up in his chariot facing the Syrians, and died at evening. The blood ran out of the wound into the bottom of the chariot.
35Mutta taistelu riehui kiivaana, ja niin kuningas joutui olemaan koko päivän vaunuissaan taistelukentällä. Illalla hän kuoli, sillä hänen verensä oli vuotanut kuiviin vaunujen pohjalle.
36A cry went throughout the army about the going down of the sun, saying, “Every man to his city, and every man to his country!”
36Auringonlaskun aikaan kulki rintamassa huuto: "Joka mies palatkoon omaan maahansa ja kaupunkiinsa."
37So the king died, and was brought to Samaria; and they buried the king in Samaria.
37Näin kuningas kuoli. Hänen ruumiinsa vietiin Samarian kaupunkiin, ja hänet haudattiin sinne.
38They washed the chariot by the pool of Samaria; and the dogs licked up his blood where the prostitutes washed themselves; according to the word of Yahweh which he spoke.
38Vaunut huuhdeltiin Samarian kaupungin ulkopuolella vesialtaalla, missä portot peseytyivät, ja koirat nuolivat hänen verensä, niin kuin Herra oli sanonut.
39Now the rest of the acts of Ahab, and all that he did, and the ivory house which he built, and all the cities that he built, aren’t they written in the book of the chronicles of the kings of Israel?
39Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Ahabista ja hänen teoistaan, norsunluupalatsista ja kaikista hänen kaupungeistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan.
40So Ahab slept with his fathers; and Ahaziah his son reigned in his place.
40Ahab meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja.
41Jehoshaphat the son of Asa began to reign over Judah in the fourth year of Ahab king of Israel.
41Josafatista, Asan pojasta, tuli Juudan kuningas Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä hallitusvuotena.
42Jehoshaphat was thirty-five years old when he began to reign; and he reigned twenty-five years in Jerusalem. His mother’s name was Azubah the daughter of Shilhi.
42Josafat oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli Asuba, Silhin tytär.
43He walked in all the way of Asa his father; He didn’t turn aside from it, doing that which was right in the eyes of Yahweh: however the high places were not taken away; the people still sacrificed and burnt incense in the high places.
43Josafat kulki kaikessa isänsä Asan tietä, hän ei siltä poikennut vaan teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. (H22:44)Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu, vaan kansa teurasti ja poltti edelleenkin uhreja kukkuloilla.
44Jehoshaphat made peace with the king of Israel.
44(H22:45)Josafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.
45Now the rest of the acts of Jehoshaphat, and his might that he showed, and how he warred, aren’t they written in the book of the chronicles of the kings of Judah?
45(H22:46)Kaikki muu, mitä Josafatista, hänen saavutuksistaan ja sodistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan.
46The remnant of the sodomites, that remained in the days of his father Asa, he put away out of the land.
46(H22:47)Hän hävitti maasta viimeisetkin haureutta harjoittavat pyhäkköpalvelijat, jotka hänen isänsä Asan ajoilta olivat jääneet jäljelle.
47There was no king in Edom: a deputy was king.
47(H22:48)Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra.
48Jehoshaphat made ships of Tarshish to go to Ophir for gold: but they didn’t go; for the ships were broken at Ezion Geber.
48(H22:49)Josafat teetti Tarsisin-laivoja tuodakseen niillä Ofirista kultaa, mutta matkasta ei tullut mitään, sillä laivat hajosivat jo Esjon- Geberissä.
49Then Ahaziah the son of Ahab said to Jehoshaphat, “Let my servants go with your servants in the ships.” But Jehoshaphat would not.
49(H22:50)Ahasja, Ahabin poika, sanoi silloin Josafatille: "Minun mieheni voisivat purjehtia yhdessä sinun väkesi kanssa." Tähän Josafat ei kuitenkaan suostunut.
50Jehoshaphat slept with his fathers, and was buried with his fathers in the city of David his father; Jehoram his son reigned in his place.
50(H22:51)Josafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joram.
51Ahaziah the son of Ahab began to reign over Israel in Samaria in the seventeenth year of Jehoshaphat king of Judah, and he reigned two years over Israel.
51Ahasja, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin seitsemäntenätoista hallitusvuotena. Hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.
52He did that which was evil in the sight of Yahweh, and walked in the way of his father, and in the way of his mother, and in the way of Jeroboam the son of Nebat, in which he made Israel to sin.
52Ahasja teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kulki samaa tietä kuin isänsä ja äitinsä ja Jerobeam, Nebatin poika, joka oli johdattanut Israelin synnintekoon.
53He served Baal, and worshiped him, and provoked to anger Yahweh, the God of Israel, according to all that his father had done.
53Hän palveli ja kumarsi Baalia. Näin hän vihastutti Herran, Israelin