¹Then Solomon assembled the elders of Israel, and all the heads of the tribes, the princes of the fathers’ households of the children of Israel, to king Solomon in Jerusalem, to bring up the ark of the covenant of Yahweh out of the city of David, which is Zion.

¹Salomo kutsui sitten luokseen Jerusalemiin Israelin vanhimmat, kaikkien israelilaisheimojen päälliköt ja sukujen päämiehet. Heidän oli määrä tuoda Herran liitonarkku Siionista, Daavidin kaupungista.

²All the men of Israel assembled themselves to king Solomon at the feast, in the month Ethanim, which is the seventh month.

²Kaikki Israelin johtomiehet kokoontuivat kuningas Salomon luo etanim-kuun, vuoden seitsemännen kuukauden, juhlien aikaan.

³All the elders of Israel came, and the priests took up the ark.

³Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet, papit nostivat arkun paikaltaan.

⁴They brought up the ark of Yahweh, and the Tent of Meeting, and all the holy vessels that were in the Tent; even these the priests and the Levites brought up.

⁴He veivät Herran arkun ja pyhäkköteltan sekä kaikki teltassa olleet pyhät esineet temppeliin. Kantajina olivat papit ja leeviläiset.

⁵King Solomon and all the congregation of Israel, who were assembled to him, were with him before the ark, sacrificing sheep and cattle, that could not be counted nor numbered for multitude.

⁵Kuningas Salomo uhrasi arkun edessä, ja hänen ympärillään oli koolla koko Israelin seurakunta. Kuningas ja kansa uhrasivat lampaita, vuohia ja nautakarjaa, eikä uhrieläinten määrää voinut lukea, ei laskea.

⁶The priests brought in the ark of the covenant of Yahweh to its place, into the oracle of the house, to the most holy place, even under the wings of the cherubim.

⁶Papit veivät Herran liitonarkun paikalleen temppelin sisäkammioon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

⁷For the cherubim spread forth their wings over the place of the ark, and the cherubim covered the ark and its poles above.

⁷Kerubien siivet olivat levällään sen paikan päällä, missä arkku oli, ja peittivät ylhäältäpäin arkun ja sen kantotangot.

⁸The poles were so long that the ends of the poles were seen from the holy place before the oracle; but they were not seen outside: and there they are to this day.

⁸Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden päät näkyivät sisäkammion edessä olevaan temppelisalin osaan, eivät kuitenkaan kauemmaksi. Ne ovat siellä vielä tänäkin päivänä.

⁹There was nothing in the ark except the two tables of stone which Moses put there at Horeb, when Yahweh made a covenant with the children of Israel, when they came out of the land of Egypt.

⁹Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses talletti sinne Horebin luona, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän ollessaan matkalla pois Egyptistä.

¹⁰It came to pass, when the priests had come out of the holy place, that the cloud filled the house of Yahweh,

¹⁰Kun papit poistuivat Herran temppelistä, pilvi täytti sen.

¹¹so that the priests could not stand to minister by reason of the cloud; for the glory of Yahweh filled the house of Yahweh.

¹¹Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin.

¹²Then Solomon said, “Yahweh has said that he would dwell in the thick darkness.

¹²Salomo lausui silloin: -- Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan.

¹³I have surely built you a house of habitation, a place for you to dwell in forever.”

¹³Minä olen rakentanut sinulle asumuksen ikuisiksi ajoiksi.

¹⁴The king turned his face about, and blessed all the assembly of Israel: and all the assembly of Israel stood.

¹⁴Kuningas kääntyi kansaan päin ja siunasi koko Israelin seurakunnan. Kaikki seisoivat,

¹⁵He said, “Blessed is Yahweh, the God of Israel, who spoke with his mouth to David your father, and has with his hand fulfilled it, saying,

¹⁵ja Salomo lausui: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Hän on omalla kädellään pannut täytäntöön lupauksen, jonka hän antoi isälleni Daavidille sanoessaan hänelle:

¹⁶‘Since the day that I brought my people Israel out of Egypt, I chose no city out of all the tribes of Israel to build a house, that my name might be there; but I chose David to be over my people Israel.’

¹⁶'Jo kauan sitten toin Israelin pois Egyptistä, mutta tähän mennessä en ollut valinnut Israelin heimojen alueilta kaupunkia, jonne rakennettaisiin temppeli nimeni asuinsijaksi. Nyt olen sen tehnyt ja olen myös valinnut Daavidin johtamaan kansaani Israelia.'

¹⁷“Now it was in the heart of David my father to build a house for the name of Yahweh, the God of Israel.

¹⁷"Isäni Daavid halusi kaikesta sydämestään rakentaa Herralle, Israelin Jumalalle, temppelin.

¹⁸But Yahweh said to David my father, ‘Whereas it was in your heart to build a house for my name, you did well that it was in your heart.

¹⁸Mutta Herra sanoi hänelle: 'Minun temppelini rakentaminen on ollut sydäntäsi lähellä, ja olet tehnyt hyvin, kun olet sitä ajatellut.

¹⁹Nevertheless, you shall not build the house; but your son who shall come forth out of your body, he shall build the house for my name.’

¹⁹Sinä et kuitenkaan ole sitä temppeliä rakentava. Sen saa minulle rakentaa poikasi, sinun omien kupeittesi hedelmä.'

²⁰Yahweh has established his word that he spoke; for I have risen up in the place of David my father, and I sit on the throne of Israel, as Yahweh promised, and have built the house for the name of Yahweh, the God of Israel.

²⁰"Nyt Herra on täyttänyt antamansa lupauksen. Minä olen astunut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on sanonut. Ja minä olen rakentanut Herralle, Israelin Jumalalle, temppelin.

²¹There I have set a place for the ark, in which is the covenant of Yahweh, which he made with our fathers, when he brought them out of the land of Egypt.”

²¹Sinne olen tehnyt paikan Herran arkulle ja sen liiton tauluille, jonka hän teki isiemme kanssa tuodessaan heidät pois Egyptin maasta."

²²Solomon stood before the altar of Yahweh in the presence of all the assembly of Israel, and spread forth his hands toward heaven;

²²Salomo seisoi Herran alttarin äärellä koko Israelin seurakunnan edessä. Hän kohotti kätensä taivasta kohti

²³and he said, “Yahweh, the God of Israel, there is no God like you, in heaven above, or on earth beneath; who keep covenant and loving kindness with your servants, who walk before you with all their heart;

²³ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun kaltaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä. Sinä pidät voimassa liiton ja osoitat rakkautta palvelijoillesi, jotka vilpittömin sydämin elävät tahtosi mukaan.

²⁴who have kept with your servant David my father that which you promised him. Yes, you spoke with your mouth, and have fulfilled it with your hand, as it is this day.

²⁴Sinä olet pannut täytäntöön sen, minkä lupasit isälleni Daavidille. Minkä suusi puhui, sen kätesi teki. Niin on nyt tapahtunut.

²⁵Now therefore, may Yahweh, the God of Israel, keep with your servant David my father that which you have promised him, saying, ‘There shall not fail you a man in my sight to sit on the throne of Israel, if only your children take heed to their way, to walk before me as you have walked before me.’

²⁵Herra, Israelin Jumala, täytäthän vielä senkin, minkä lupasit palvelijallesi, isälleni Daavidille, kun sanoit hänelle: 'Aina on Israelin valtaistuimella oleva sinun sukuusi kuuluva mies, jos poikasi pysyvät sillä oikealla tiellä, jota sinä olet silmieni alla vaeltanut.'

²⁶“Now therefore, God of Israel, please let your word be verified, which you spoke to your servant David my father.

²⁶Herra, Israelin Jumala! Käyköön toteen myös tämä lupaus, jonka lausuit palvelijallesi Daavidille, isälleni.

²⁷But will God in very deed dwell on the earth? Behold, heaven and the heaven of heavens can’t contain you; how much less this house that I have built!

²⁷"Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat -- miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!

²⁸Yet have respect for the prayer of your servant, and for his supplication, Yahweh my God, to listen to the cry and to the prayer which your servant prays before you this day;

²⁸Herra, minun Jumalani! Käänny kuitenkin palvelijasi puoleen ja kuule nöyrä pyyntöni, kun nyt hartaasti rukoilen sinun edessäsi.

²⁹that your eyes may be open toward this house night and day, even toward the place of which you have said, ‘My name shall be there;’ to listen to the prayer which your servant shall pray toward this place.

²⁹Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

³⁰Listen to the supplication of your servant, and of your people Israel, when they shall pray toward this place. Yes, hear in heaven, your dwelling place; and when you hear, forgive.

³⁰Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyynnöt, kun me käännymme tätä paikkaa kohti ja rukoilemme sinua. Kuule ne asuinsijaasi taivaaseen, kuule ja anna anteeksi!

³¹“If a man sins against his neighbor, and an oath is laid on him to cause him to swear, and he comes and swear before your altar in this house;

³¹"Jos joku tekee syntiä toista vastaan ja tämä kiroaa hänet, niin että hänen on kirouksen alaisena tultava tähän temppeliin alttarisi eteen vannomaan puhdistusvala,

³²then hear in heaven, and do, and judge your servants, condemning the wicked, to bring his way on his own head, and justifying the righteous, to give him according to his righteousness.

³²niin kuule kaikki tämä taivaaseen ja ratkaise palvelijoittesi asia. Osoita syyllinen syylliseksi ja anna hänelle rangaistus hänen tekonsa mukaan, todista syytön syyttömäksi ja anna hänelle hyvitys hänen syyttömyytensä mukaisesti.

³³“When your people Israel are struck down before the enemy, because they have sinned against you; if they turn again to you, and confess your name, and pray and make supplication to you in this house:

³³"Jos kansasi Israel vihollista vastaan taistellessaan kärsii tappion, koska on tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sitten taas kääntyy puoleesi, ylistää sinun nimeäsi ja hartaasti anoo sinulta armoa tässä temppelissä,

³⁴then hear in heaven, and forgive the sin of your people Israel, and bring them again to the land which you gave to their fathers.

³⁴niin kuule se taivaaseen. Anna kansallesi Israelille anteeksi sen synnit ja tuo se takaisin tähän maahan, jonka olet isillemme antanut.

³⁵“When the sky is shut up, and there is no rain, because they have sinned against you; if they pray toward this place, and confess your name, and turn from their sin, when you afflict them:

³⁵"Jos taivas pysyy kiinni eikä anna sadetta, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he sitten sinun näin kurittaessasi heitä rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, ylistävät nimeäsi ja luopuvat synnistään,

³⁶then hear in heaven, and forgive the sin of your servants, and of your people Israel, when you teach them the good way in which they should walk; and send rain on your land, which you have given to your people for an inheritance.

³⁶niin kuule se taivaaseen. Anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti, sinä, joka osoitat hyvän tien heidän kuljettavakseen. Anna sadetta maalle, jonka kansasi on saanut sinulta perintömaaksi.

³⁷“If there is famine in the land, if there is pestilence, if there is blight, mildew, locust or caterpillar; if their enemy besieges them in the land of their cities; whatever plague, whatever sickness there is;

³⁷"Jos maahan tulee nälänhätä tai rutto, jos tauti kuivettaa ja kellastaa viljan, jos tulee heinäsirkkoja tai toukkia, jos vihollinen ahdistaa rajoilla kansaasi tai tulee jokin muu vitsaus tai tauti,

³⁸whatever prayer and supplication is made by any man, or by all your people Israel, who shall each know the plague of his own heart, and spread forth his hands toward this house:

³⁸niin kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous, yhtä lailla yksityisten ihmisten kuin koko kansasi Israelin armonanominen, kun palvelijasi onnettomuutensa ahdistamina kohottavat kätensä tätä temppeliä kohti.

³⁹then hear in heaven, your dwelling place, and forgive, and do, and render to every man according to all his ways, whose heart you know; (for you, even you only, know the hearts of all the children of men;)

³⁹Anna silloin heille anteeksi, auta heitä ja anna jokaiselle hänen ansionsa mukaan, sillä sinä tunnet heidän sydämensä, sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämen.

⁴⁰that they may fear you all the days that they live in the land which you gave to our fathers.

⁴⁰Näin he pysyvät koko elinaikansa sinun palvelijoinasi tässä maassa, jonka sinä olet isillemme antanut.

⁴¹“Moreover concerning the foreigner, who is not of your people Israel, when he shall come out of a far country for your name’s sake

⁴¹"Myös voi tulla muukalaisia kaukaisesta maasta. He eivät ole sinun kansaasi,

⁴²(for they shall hear of your great name, and of your mighty hand, and of your outstretched arm); when he shall come and pray toward this house;

⁴²mutta he ovat kuulleet suuresta nimestäsi ja voimakkaasta ja pelottavasta kädestäsi, jonka olet kohottanut. Kun muukalainen tulee ja rukoilee tähän temppeliin päin kääntyneenä,

⁴³hear in heaven, your dwelling place, and do according to all that the foreigner calls to you for; that all the peoples of the earth may know your name, to fear you, as do your people Israel, and that they may know that this house which I have built is called by your name.

⁴³niin kuule se asuinsijaasi taivaaseen ja tee niin kuin hän sinulta pyytää. Silloin kaikki maailman kansat oppivat tuntemaan nimesi, kunnioittavat sinua kansasi Israelin tavoin ja tietävät, että tämä rakentamani temppeli on pyhitetty sinun nimellesi.

⁴⁴“If your people go out to battle against their enemy, by whatever way you shall send them, and they pray to Yahweh toward the city which you have chosen, and toward the house which I have built for your name;

⁴⁴"Jos kansasi lähtee sinun osoittamallesi tielle sotaan vihollista vastaan ja siellä rukoilee sinua ja kääntyy kohti valitsemaasi kaupunkia ja temppeliä, jonka minä olen sinulle rakentanut,

⁴⁵then hear in heaven their prayer and their supplication, and maintain their cause.

⁴⁵niin kuule taivaaseen sen pyynnöt ja rukoukset ja anna sen menestyä.

⁴⁶If they sin against you (for there is no man who doesn’t sin), and you are angry with them, and deliver them to the enemy, so that they carry them away captive to the land of the enemy, far off or near;

⁴⁶"Jos he tekevät syntiä sinua vastaan -- eihän ole ihmistä, joka ei tee syntiä -- ja sinä vihastut heihin ja jätät heidät vihollisten armoille, niin että nämä vievät heidät vangeikseen omaan maahansa, lähelle tai kauas,

⁴⁷yet if they shall repent in the land where they are carried captive, and turn again, and make supplication to you in the land of those who carried them captive, saying, ‘We have sinned, and have done perversely; we have dealt wickedly;’

⁴⁷ja jos he sitten siinä maassa, jonne heidät on viety, tekevät parannuksen, kääntyvät puoleesi ja vangitsijoittensa maassa anovat sinulta armoa sanoen: 'Olemme tehneet väärin, olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan',

⁴⁸if they return to you with all their heart and with all their soul in the land of their enemies, who carried them captive, and pray to you toward their land, which you gave to their fathers, the city which you have chosen, and the house which I have built for your name:

⁴⁸ja jos he vankeina vihollistensa maassa koko sydämestään ja sielustaan kääntyvät puoleesi ja rukoilevat sinua suunnaten kasvonsa kohti omaa maataan, sitä, jonka sinä annoit heidän isilleen, kohti kaupunkia, jonka sinä valitsit, ja temppeliä, jonka minä olen sinulle rakentanut,

⁴⁹then hear their prayer and their supplication in heaven, your dwelling place, and maintain their cause;

⁴⁹niin kuule asuinsijaasi taivaaseen heidän pyyntönsä ja rukouksensa ja anna heille oikeutta.

⁵⁰and forgive your people who have sinned against you, and all their transgressions in which they have transgressed against you; and give them compassion before those who carried them captive, that they may have compassion on them

⁵⁰Anna kansallesi sen synnit anteeksi, millä tavoin se onkin sinua vastaan rikkonut, ja salli sen päästä vangitsijoittensa armoihin, niin että he säälivät sitä.

⁵¹(for they are your people, and your inheritance, which you brought out of Egypt, from the midst of the furnace of iron);

⁵¹Onhan se sinun oma kansasi, jonka toit pois Egyptin sulatusuunista.

⁵²that your eyes may be open to the supplication of your servant, and to the supplication of your people Israel, to listen to them whenever they cry to you.

⁵²"Olkoot korvasi avoimet palvelijasi ja kansasi Israelin hartaille pyynnöille! Kuule heitä aina kun he huutavat sinua avuksi!

⁵³For you separated them from among all the peoples of the earth, to be your inheritance, as you spoke by Moses your servant, when you brought our fathers out of Egypt, Lord Yahweh.”

⁵³Sinähän heidät erotit omaksi kansaksesi kaikkien maailman kansojen joukosta, kun toit isämme pois Egyptistä, niin kuin olit luvannut palvelijallesi Moosekselle. Herra, minun Jumalani!"

⁵⁴It was so, that when Solomon had made an end of praying all this prayer and supplication to Yahweh, he arose from before the altar of Yahweh, from kneeling on his knees with his hands spread forth toward heaven.

⁵⁴Kun Salomo oli päättänyt hartaan rukouksensa, hän nousi Herran alttarin edestä, missä oli ollut polvillaan kädet taivasta kohti.

⁵⁵He stood, and blessed all the assembly of Israel with a loud voice, saying,

⁵⁵Hän nousi seisomaan ja siunasi voimakkaalla äänellä koko Israelin seurakunnan.

⁵⁶“Blessed be Yahweh, who has given rest to his people Israel, according to all that he promised. There has not failed one word of all his good promise, which he promised by Moses his servant.

⁵⁶Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka lupauksensa mukaisesti on antanut kansalleen Israelille turvallisen asuinsijan. Yksikään hänen lupauksistaan, jotka hänen palvelijansa Mooses välitti kansalle, ei ole jäänyt täyttymättä.

⁵⁷May Yahweh our God be with us, as he was with our fathers. Let him not leave us, nor forsake us;

⁵⁷Olkoon Herra, meidän Jumalamme, kanssamme niin kuin hän on ollut isiemme kanssa! Älköön hän jättäkö meitä, älköön hylätkö meitä,

⁵⁸that he may incline our hearts to him, to walk in all his ways, and to keep his commandments, and his statutes, and his ordinances, which he commanded our fathers.

⁵⁸vaan kääntäköön sydämemme puoleensa, niin että me aina vaellamme hänen teitään ja noudatamme hänen määräyksiään, säädöksiään ja lakejaan, jotka hän on antanut isillemme.

⁵⁹Let these my words, with which I have made supplication before Yahweh, be near to Yahweh our God day and night, that he may maintain the cause of his servant, and the cause of his people Israel, as every day shall require;

⁵⁹Ja pysyköön tämä harras rukoukseni päivin ja öin lähellä Herraa, niin että hän antaa palvelijalleen ja kansalleen Israelille kaiken, mitä he kunakin päivänä tarvitsevat.

⁶⁰that all the peoples of the earth may know that Yahweh, he is God. There is none else.

⁶⁰Silloin kaikki maailman kansat oppivat tietämään, että vain Herra on Jumala, ei kukaan muu.

⁶¹“Let your heart therefore be perfect with Yahweh our God, to walk in his statutes, and to keep his commandments, as at this day.”

⁶¹Olkoon sydämenne vilpitön Herraa, Jumalaanne, kohtaan. Eläkää hänen säädöstensä mukaisesti ja noudattakaa vastedeskin hänen määräyksiään."

⁶²The king, and all Israel with him, offered sacrifice before Yahweh.

⁶²Kuningas ja hänen kanssaan koko Israel uhrasivat sitten teurasuhreja Herran edessä.

⁶³Solomon offered for the sacrifice of peace offerings, which he offered to Yahweh, two and twenty thousand head of cattle, and one hundred twenty thousand sheep. So the king and all the children of Israel dedicated the house of Yahweh.

⁶³Salomo uhrasi Herralle yhteysuhrina kaksikymmentäkaksituhatta nautaa ja satakaksikymmentätuhatta lammasta. Näin kuningas ja kaikki israelilaiset vihkivät Herran temppelin.

⁶⁴The same day the king made the middle of the court holy that was before the house of Yahweh; for there he offered the burnt offering, and the meal offering, and the fat of the peace offerings, because the bronze altar that was before Yahweh was too little to receive the burnt offering, and the meal offering, and the fat of the peace offerings.

⁶⁴Kuningas pyhitti tuona päivänä Herran temppelin esipihan keskiosan, jossa hän uhrasi polttouhrin ja ruokauhrin sekä yhteysuhrin rasvat, koska Herran edessä oleva pronssialttari oli polttouhria, ruokauhria ja yhteysuhrin rasvoja varten liian pieni.

⁶⁵So Solomon held the feast at that time, and all Israel with him, a great assembly, from the entrance of Hamath to the brook of Egypt, before Yahweh our God, seven days and seven days, even fourteen days.

⁶⁵Näin Salomo noina päivinä vietti juhlaa yhdessä koko Israelin kanssa. Herran, meidän Jumalamme, eteen oli tullut hyvin suuri joukko väkeä, pohjoisesta aina Lebo-Hamatista ja etelästä Egyptin rajapurolta saakka. He olivat siellä seitsemän ja vielä seitsemän päivää, neljätoista päivää kaikkiaan.

⁶⁶On the eighth day he sent the people away; and they blessed the king, and went to their tents joyful and glad of heart for all the goodness that Yahweh had shown to David his servant, and to Israel his people.

⁶⁶Kahdeksantena päivänä Salomo hyvästeli kansan. Israelilaiset toivottivat kuninkaalle siunausta ja lähtivät kotiinsa tyytyväisinä ja iloisina kaikesta siitä hyvyydestä, jota Herra oli palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille osoittanut.