¹Now the Philistines gathered together their armies to battle; and they were gathered together at Socoh, which belongs to Judah, and encamped between Socoh and Azekah, in Ephesdammim.

¹Filistealaiset kokosivat taas joukkonsa ryhtyäkseen sotaan. He kerääntyivät Juudan Sokoon ja pystyttivät leirinsä Sokon ja Asekan välimaastoon Efes-Dammimiin.

²Saul and the men of Israel were gathered together, and encamped in the valley of Elah, and set the battle in array against the Philistines.

²Myös israelilaiset kokoontuivat Saulin johdolla yhteen, pystyttivät leirinsä Elanlaaksoon ja järjestäytyivät taisteluun filistealaisia vastaan.

³The Philistines stood on the mountain on the one side, and Israel stood on the mountain on the other side: and there was a valley between them.

³Filistealaiset pysyttelivät vuorella, israelilaiset olivat toisella vuorella heitä vastapäätä, ja heidän välissään oli laakso.

⁴There went out a champion out of the camp of the Philistines, named Goliath, of Gath, whose height was six cubits and a span.

⁴Filistealaisten leiristä astui esiin kaksintaistelija. Hän oli nimeltään Goljat, kotoisin Gatista, ja hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan mittainen.

⁵He had a helmet of brass on his head, and he was clad with a coat of mail; and the weight of the coat was five thousand shekels of brass.

⁵Päässään hänellä oli pronssikypärä ja yllään pronssinen suomuhaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä.

⁶He had brass shin armor on his legs, and a javelin of brass between his shoulders.

⁶Jalkojensa suojana hänellä oli pronssiset säärykset ja olallaan tappara.

⁷The staff of his spear was like a weaver’s beam; and his spear’s head weighed six hundred shekels of iron: and his shield bearer went before him.

⁷Hänen keihäänsä varsi oli kuin kangaspuiden tukki, ja sen rautakärki painoi kuusisataa sekeliä. Hänen edellään kulki kilvenkantaja.

⁸He stood and cried to the armies of Israel, and said to them, “Why have you come out to set your battle in array? Am I not a Philistine, and you servants to Saul? Choose a man for yourselves, and let him come down to me.

⁸Goljat seisahtui ja huusi israelilaisten riveihin päin: "Miksi te kaikki ryhtyisitte taisteluun? Tässä teillä on filistealainen! Te olette Saulin miehiä, valitkaa siis joukostanne yksi, joka tulee tänne minua vastaan.

⁹If he be able to fight with me, and kill me, then will we be your servants; but if I prevail against him, and kill him, then you will be our servants, and serve us.”

⁹Jos hän voittaa minut taistelussa ja tappaa minut, meistä tulee teidän orjianne, mutta jos minä voitan ja tapan hänet, teistä tulee meidän orjiamme ja te joudutte palvelemaan meitä."

¹⁰The Philistine said, “I defy the armies of Israel this day! Give me a man, that we may fight together!”

¹⁰Sitten filistealainen sanoi: "Minä olen nyt häpäissyt Israelin joukot. Lähettäkää jo mies tänne, niin että pääsemme taistelemaan!"

¹¹When Saul and all Israel heard those words of the Philistine, they were dismayed, and greatly afraid.

¹¹Kun Saul ja israelilaiset kuulivat filistealaisen sanat, he säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan.

¹²Now David was the son of that Ephrathite of Bethlehem Judah, whose name was Jesse; and he had eight sons: and the man was an old man in the days of Saul, stricken among men.

¹²Daavid oli Juudan Betlehemissä asuvan efratilaisen miehen poika. Miehen nimi oli Iisai, ja hänellä oli kahdeksan poikaa. Saulin aikana Iisai oli jo hyvin iäkäs.

¹³The three eldest sons of Jesse had gone after Saul to the battle: and the names of his three sons who went to the battle were Eliab the firstborn, and next to him Abinadab, and the third Shammah.

¹³Iisain kolme vanhinta poikaa olivat lähteneet Saulin kanssa sotaan. Sotaretkelle lähteneistä pojista vanhin oli nimeltään Eliab, toinen Abinadab ja kolmas Samma.

¹⁴David was the youngest; and the three eldest followed Saul.

¹⁴Daavid oli pojista nuorin. Kolme vanhinta olivat lähteneet Saulin mukaan,

¹⁵Now David went back and forth from Saul to feed his father’s sheep at Bethlehem.

¹⁵mutta Daavid palasi aina välillä Saulin luota Betlehemiin paimentamaan isänsä lampaita.

¹⁶The Philistine drew near morning and evening, and presented himself forty days.

¹⁶Filistealainen astui samalla tavoin esiin joka aamu ja ilta neljänkymmenen päivän ajan.

¹⁷Jesse said to David his son, “Now take for your brothers an ephah 1 ephah is about 22 litres or about 2/3 of a bushel of this parched grain, and these ten loaves, and carry them quickly to the camp to your brothers;

¹⁷Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin.

¹⁸and bring these ten cheeses to the captain of their thousand, and see how your brothers are doing, and bring back news.”

¹⁸Vie myös heidän päällikölleen nämä kymmenen juustoa. Ota selville, miten veljesi voivat, ja tuo heiltä jokin merkki käynnistäsi.

¹⁹Now Saul, and they, and all the men of Israel, were in the valley of Elah, fighting with the Philistines.

¹⁹He ovat Saulin ja koko Israelin sotaväen kanssa Elanlaaksossa taistelemassa filistealaisia vastaan."

²⁰David rose up early in the morning, and left the sheep with a keeper, and took, and went, as Jesse had commanded him; and he came to the place of the wagons, as the army which was going forth to the fight shouted for the battle.

²⁰(H17:20-21)Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat toisten huostaan ja lähti matkaan, kuten Iisai oli käskenyt.

²¹Israel and the Philistines put the battle in array, army against army.

²¹(H17:20-21)Kun hän saapui leirin keskelle, israelilaiset ja filistealaiset järjestäytyivät taisteluun toisiaan vastaan ja sotilaat riensivät sotahuutoa huutaen taistelurintamaan.

²²David left his baggage in the hand of the keeper of the baggage, and ran to the army, and came and greeted his brothers.

²²Daavid jätti kantamuksensa kuormaston vartijan haltuun, juoksi rivistöjen luo ja meni tervehtimään veljiään.

²³As he talked with them, behold, there came up the champion, the Philistine of Gath, Goliath by name, out of the ranks of the Philistines, and spoke according to the same words: and David heard them.

²³Hänen puhellessaan heidän kanssaan astui filistealaisten riveistä esille gatilainen kaksintaistelija, joka tunnettiin nimellä Goljat Filistealainen. Goljat lausui samat sanat kuin aikaisemminkin, ja Daavid kuuli mitä hän sanoi.

²⁴All the men of Israel, when they saw the man, fled from him, and were terrified.

²⁴Kun israelilaiset näkivät taistelijan, he vetäytyivät kauhuissaan taaksepäin

²⁵The men of Israel said, “Have you seen this man who has come up? He has surely come up to defy Israel. It shall be, that the man who kills him, the king will enrich him with great riches, and will give him his daughter, and make his father’s house free in Israel.”

²⁵ja sanoivat toisilleen: "Katsokaa, nyt se mies tulee! Taas hän astuu esiin pilkkaamaan israelilaisia. Jos joku pystyy tappamaan tuon miehen, kuningas tekee hänestä upporikkaan, antaa hänelle tyttärensä ja nostaa koko hänen sukunsakin Israelin etuoikeutettujen joukkoon."

²⁶David spoke to the men who stood by him, saying, “What shall be done to the man who kills this Philistine, and takes away the reproach from Israel? For who is this uncircumcised Philistine, that he should defy the armies of the living God?”

²⁶Daavid sanoi silloin lähellä seisoville miehille: "Mitä se siis saa, joka tappaa tuon filistealaisen ja pelastaa Israelin häpeästä? Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen oikein on, kun hän uskaltaa pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?"

²⁷The people answered him in this way, saying, “So shall it be done to the man who kills him.”

²⁷Sotilaat kertoivat hänelle samaan tapaan kuin aikaisemminkin, mitä se mies saisi, joka tappaisi Goljatin.

²⁸Eliab his eldest brother heard when he spoke to the men; and Eliab’s anger was kindled against David, and he said, “Why have you come down? With whom have you left those few sheep in the wilderness? I know your pride, and the naughtiness of your heart; for you have come down that you might see the battle.”

²⁸Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: "Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut."

²⁹David said, “What have I now done? Is there not a cause?”

²⁹Daavid sanoi: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?"

³⁰He turned away from him toward another, and spoke like that again; and the people answered him again the same way.

³⁰Sitten hän kääntyi erään toisen miehen puoleen ja teki saman kysymyksen, ja sotilaat vastasivat hänelle samoin kuin aikaisemminkin.

³¹When the words were heard which David spoke, they rehearsed them before Saul; and he sent for him.

³¹Mutta Daavidin puheet pantiin merkille ja ne kerrottiin Saulille, ja Saul lähetti hakemaan hänet luokseen.

³²David said to Saul, “Let no man’s heart fail because of him. Your servant will go and fight with this Philistine.”

³²Daavid sanoi Saulille: "Kuninkaan ei pidä menettää rohkeuttaan! Minä, sinun palvelijasi, menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa."

³³Saul said to David, “You are not able to go against this Philistine to fight with him; for you are but a youth, and he a man of war from his youth.”

³³Saul sanoi Daavidille: "Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti."

³⁴David said to Saul, “Your servant was keeping his father’s sheep; and when a lion or a bear came, and took a lamb out of the flock,

³⁴Mutta Daavid vastasi: "Minä, sinun palvelijasi, olen paimentanut isäni lampaita. Kun leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumastani,

³⁵I went out after him, and struck him, and rescued it out of his mouth. When he arose against me, I caught him by his beard, and struck him, and killed him.

³⁵minä lähdin sen perään ja löin sitä ja tempasin lampaan sen kidasta. Kun se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta ja hakkasin sen hengiltä.

³⁶Your servant struck both the lion and the bear. This uncircumcised Philistine shall be as one of them, since he has defied the armies of the living God.”

³⁶Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä."

³⁷David said, “Yahweh who delivered me out of the paw of the lion, and out of the paw of the bear, he will deliver me out of the hand of this Philistine.” Saul said to David, “Go; and Yahweh shall be with you.”

³⁷Daavid sanoi vielä: "Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!"

³⁸Saul dressed David with his clothing. He put a helmet of brass on his head, and he clad him with a coat of mail.

³⁸Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan.

³⁹David strapped his sword on his clothing, and he tried to move; for he had not tested it. David said to Saul, “I can’t go with these; for I have not tested them.” David took them off.

³⁹Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään.

⁴⁰He took his staff in his hand, and chose for himself five smooth stones out of the brook, and put them in the shepherd’s bag which he had, even in his wallet. His sling was in his hand; and he drew near to the Philistine.

⁴⁰Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista.

⁴¹The Philistine came on and drew near to David; and the man who bore the shield went before him.

⁴¹Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja.

⁴²When the Philistine looked about, and saw David, he disdained him; for he was but a youth, and ruddy, and withal of a fair face.

⁴²Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi.

⁴³The Philistine said to David, “Am I a dog, that you come to me with sticks?” The Philistine cursed David by his gods.

⁴³Hän huusi Daavidille: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?" Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen

⁴⁴The Philistine said to David, “Come to me, and I will give your flesh to the birds of the sky, and to the animals of the field.”

⁴⁴ja sanoi: "Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!"

⁴⁵Then David said to the Philistine, “You come to me with a sword, and with a spear, and with a javelin: but I come to you in the name of Yahweh of Armies, the God of the armies of Israel, whom you have defied.

⁴⁵Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.

⁴⁶Today, Yahweh will deliver you into my hand. I will strike you, and take your head from off you. I will give the dead bodies of the army of the Philistines this day to the birds of the sky, and to the wild animals of the earth; that all the earth may know that there is a God in Israel,

⁴⁶Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala,

⁴⁷and that all this assembly may know that Yahweh doesn’t save with sword and spear: for the battle is Yahweh’s, and he will give you into our hand.”

⁴⁷ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."

⁴⁸It happened, when the Philistine arose, and came and drew near to meet David, that David hurried, and ran toward the army to meet the Philistine.

⁴⁸Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan,

⁴⁹David put his hand in his bag, took a stone, and slung it, and struck the Philistine in his forehead; and the stone sank into his forehead, and he fell on his face to the earth.

⁴⁹pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan.

⁵⁰So David prevailed over the Philistine with a sling and with a stone, and struck the Philistine, and killed him; but there was no sword in the hand of David.

⁵⁰Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.

⁵¹Then David ran, and stood over the Philistine, and took his sword, and drew it out of its sheath, and killed him, and cut off his head therewith. When the Philistines saw that their champion was dead, they fled.

⁵¹Daavid juoksi filistealaisen luo, tarttui hänen miekkaansa ja veti sen tupesta, iski hänet kuoliaaksi ja hakkasi häneltä miekalla pään poikki. Nähdessään sankarinsa kuolleen filistealaiset lähtivät pakoon.

⁵²The men of Israel and of Judah arose, and shouted, and pursued the Philistines, until you come to Gai, and to the gates of Ekron. The wounded of the Philistines fell down by the way to Shaaraim, even to Gath, and to Ekron.

⁵²Silloin Israelin ja Juudan miehet kohottivat riemuhuudon ja lähtivät takaa- ajoon. He seurasivat filistealaisia aina Gatiin ja Ekronin porteille asti, ja ruumiita virui pitkin Saaraimin tietä Gatiin ja Ekroniin saakka.

⁵³The children of Israel returned from chasing after the Philistines, and they plundered their camp.

⁵³Sitten israelilaiset lopettivat rajun takaa- ajonsa ja palasivat ryöstämään filistealaisten leiriä.

⁵⁴David took the head of the Philistine, and brought it to Jerusalem; but he put his armor in his tent.

⁵⁴Daavid otti Goljatin pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta Goljatin varusteet hän jätti telttaansa.

⁵⁵When Saul saw David go forth against the Philistine, he said to Abner, the captain of the army, “Abner, whose son is this youth?” Abner said, “As your soul lives, O king, I can’t tell.”

⁵⁵Kun Saul oli nähnyt Daavidin lähtevän filistealaista vastaan, hän kysyi Abnerilta, sotaväen päälliköltä: "Abner, kenen poika tuo nuori mies on?" Abner vastasi: "En totta tosiaan tiedä."

⁵⁶The king said, “Inquire whose son the young man is!”

⁵⁶Kuningas sanoi: "Mene sitten kysymään, kenen poika tuo reipas nuorukainen on!"

⁵⁷As David returned from the slaughter of the Philistine, Abner took him, and brought him before Saul with the head of the Philistine in his hand.

⁵⁷Kun Daavid tuli takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet mukaansa ja vei Saulin eteen; kädessään Daavidilla oli filistealaisen pää.

⁵⁸Saul said to him, “Whose son are you, you young man?” David answered, “I am the son of your servant Jesse the Bethlehemite.”

⁵⁸Saul kysyi häneltä: "Nuori mies, kenen poika sinä olet?" Daavid vastasi: "Olen palvelijasi Iisain poika Betlehemistä."