¹David said in his heart, “I shall now perish one day by the hand of Saul. There is nothing better for me than that I should escape into the land of the Philistines; and Saul will despair of me, to seek me any more in all the borders of Israel. So shall I escape out of his hand.”

¹Daavid ajatteli mielessään: "Joskus saan kuitenkin surmani Saulin kädestä. Minun ei auta muu kuin hankkiutua turvaan filistealaisten maahan. Silloin Saul näkee, että minua on turha etsiä ympäri Israelia, ja minä olen vihdoin häneltä turvassa."

²David arose, and passed over, he and the six hundred men who were with him, to Achish the son of Maoch, king of Gath.

²Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja siirtyivät Maokin pojan Akisin luo, joka oli Gatin kuningas.

³David lived with Achish at Gath, he and his men, every man with his household, even David with his two wives, Ahinoam the Jezreelitess, and Abigail the Carmelitess, Nabal’s wife.

³Daavid ja hänen miehensä jäivät asumaan Akisin luo Gatiin. Heillä oli kaikilla perheensä mukanaan, ja Daavidin mukana olivat hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo.

⁴It was told Saul that David was fled to Gath: and he sought no more again for him.

⁴Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän luopui takaa-ajosta.

⁵David said to Achish, “If now I have found favor in your eyes, let them give me a place in one of the cities in the country, that I may dwell there. For why should your servant dwell in the royal city with you?”

⁵Daavid sanoi Akisille: "Jos olen ansainnut sinun suosiosi, anna minulle jostakin pikkukaupungista paikka, johon voin asettua asumaan. Palvelijasi on turha asua sinun luonasi kuninkaan kaupungissa."

⁶Then Achish gave him Ziklag that day: why Ziklag pertains to the kings of Judah to this day.

⁶Silloin Akis antoi hänelle Siklagin, ja sen tähden Siklag on tähän päivään saakka ollut Juudan kuninkaiden omaisuutta.

⁷The number of the days that David lived in the country of the Philistines was a full year and four months.

⁷Daavid viipyi filistealaisten maassa vuoden ja neljä kuukautta.

⁸David and his men went up, and made a raid on the Geshurites, and the Girzites, and the Amalekites; for those were the inhabitants of the land, who were of old, as you go to Shur, even to the land of Egypt.

⁸Daavid ja hänen miehensä tekivät retkiä gesurilaisten, girsiläisten ja amalekilaisten kimppuun. Nämä kansat asuivat seudulla, joka ulottuu Telemistä Suriin ja Egyptiin saakka.

⁹David struck the land, and saved neither man nor woman alive, and took away the sheep, and the cattle, and the donkeys, and the camels, and the clothing; and he returned, and came to Achish.

⁹Hävittäessään noita seutuja Daavid ei jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista, mutta lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, aasit, kamelit ja vaatteet hän otti aina mukaansa, ja sitten hän palasi kotiin ja meni Akisin luo.

¹⁰Achish said, “Against whom have you made a raid today?” David said, “Against the South of Judah, against the South of the Jerahmeelites, and against the South of the Kenites.”

¹⁰Aina kun Akis kysyi: "Missäpäin olette nyt ryöstelleet?", Daavid vastasi: "Juudan Negevissä" tai "jerahmeelilaisten Negevissä" tai "keniläisten Negevissä".

¹¹David saved neither man nor woman alive, to bring them to Gath, saying, “Lest they should tell of us, saying, ‘David this, and this has been his way all the time he has lived in the country of the Philistines.’”

¹¹Daavid ei koskaan jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista Gatiin tuotavaksi, sillä hän ajatteli: "He vielä paljastaisivat meidät ja kertoisivat, mitä minä olen tehnyt." Näin Daavid menetteli koko ajan asuessaan filistealaisten maassa.

¹²Achish believed David, saying, “He has made his people Israel utterly to abhor him. Therefore he shall be my servant forever.”

¹²Akis uskoi Daavidia ja ajatteli: "Hänellä on nyt Israelissa niin paha maine, että hän joutuu loppuikänsä pysymään minun palveluksessani."