¹It happened, when David and his men had come to Ziklag on the third day, that the Amalekites had made a raid on the South, and on Ziklag, and had struck Ziklag, and burned it with fire,

¹Ennen kuin Daavid ja hänen miehensä kahden päivän kuluttua saapuivat Siklagiin, olivat amalekilaiset hyökänneet Negeviin ja Siklagiin, vallanneet Siklagin ja polttaneet sen poroksi.

²and had taken captive the women and all who were therein, both small and great. They didn’t kill any, but carried them off, and went their way.

²Kaupungin naiset he olivat ottaneet vangiksi viimeistä myöten, mutta he eivät olleet tappaneet ketään vaan olivat vieneet mukanaan kaikki naiset ja lapset, suuret ja pienet.

³When David and his men came to the city, behold, it was burned with fire; and their wives, and their sons, and their daughters, were taken captive.

³Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois.

⁴Then David and the people who were with him lifted up their voice and wept, until they had no more power to weep.

⁴Silloin Daavid ja hänen sotilaansa puhkesivat itkuun ja itkivät, kunnes eivät enempää jaksaneet.

⁵David’s two wives were taken captive, Ahinoam the Jezreelitess, and Abigail the wife of Nabal the Carmelite.

⁵Myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo, oli viety vankeina pois.

⁶David was greatly distressed; for the people spoke of stoning him, because the soul of all the people was grieved, every man for his sons and for his daughters: but David strengthened himself in Yahweh his God.

⁶Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan,

⁷David said to Abiathar the priest, the son of Ahimelech, “Please bring me here the ephod.” Abiathar brought the ephod to David.

⁷ja sanoi pappi Abjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo efodi tänne." Abjatar toi efodin Daavidin luo,

⁸David inquired of Yahweh, saying, “If I pursue after this troop, shall I overtake them?” He answered him, “Pursue; for you shall surely overtake them, and shall without fail recover all.”

⁸ja Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?" Herra vastasi hänelle: "Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit."

⁹So David went, he and the six hundred men who were with him, and came to the brook Besor, where those who were left behind stayed.

⁹Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja saapuivat Besorin jokiuomalle, jonne osa heistä jäi.

¹⁰But David pursued, he and four hundred men; for two hundred stayed behind, who were so faint that they couldn’t go over the brook Besor.

¹⁰Sinne pysähtyi kaksisataa miestä, jotka olivat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet kulkea Besorin poikki. Mutta Daavid jatkoi neljänsadan miehen kanssa takaa-ajoa.

¹¹They found an Egyptian in the field, and brought him to David, and gave him bread, and he ate; and they gave him water to drink.

¹¹Arolla Daavidin miehet näkivät erään egyptiläisen ja veivät hänet Daavidin luo. He tarjosivat miehelle leipää, ja hän söi. He antoivat hänelle myös vettä juotavaksi

¹²They gave him a piece of a cake of figs, and two clusters of raisins. when he had eaten, his spirit came again to him; for he had eaten no bread, nor drunk any water, three days and three nights.

¹²ja kakun kuivattuja viikunoita ja kaksi kakkua rusinoita. Kun hän oli syönyt, hänen voimansa elpyivät; hän ei näet ollut syönyt eikä juonut mitään kolmeen vuorokauteen.

¹³David asked him, “To whom do you belong? Where are you from?” He said, “I am a young man of Egypt, servant to an Amalekite; and my master left me, because three days ago I fell sick.

¹³Daavid kysyi häneltä: "Kenen väkeä sinä olet ja mistä tulet?" Mies vastasi: "Minä olen egyptiläinen, amalekilaisen miehen orja. Sairastuin kolme päivää sitten, ja isäntäni jätti minut tänne.

¹⁴We made a raid on the South of the Cherethites, and on that which belongs to Judah, and on the South of Caleb; and we burned Ziklag with fire.”

¹⁴Me ryöstelimme kreettien, Juudan ja Kalebin heimon Negeviä ja poltimme poroksi Siklagin."

¹⁵David said to him, “Will you bring me down to this troop?” He said, “Swear to me by God that you will neither kill me, nor deliver me up into the hands of my master, and I will bring you down to this troop.”

¹⁵Daavid kysyi: "Vietkö minut sen rosvojoukon luo?" Hän sanoi: "Vanno minulle Jumalan nimessä, ettet tapa minua etkä luovuta minua isäntäni käsiin, niin vien sinut sen rosvojoukon luo."

¹⁶When he had brought him down, behold, they were spread around over all the ground, eating, drinking, and dancing, because of all the great spoil that they had taken out of the land of the Philistines, and out of the land of Judah.

¹⁶Kun mies vei Daavidin sinne, amalekilaiset olivat hajaantuneet pitkin seutua. He söivät, joivat ja juhlivat suurta saalista, jonka olivat ryöstäneet filistealaisten maasta ja Juudasta.

¹⁷David struck them from the twilight even to the evening of the next day. Not a man of them escaped from there, except four hundred young men, who rode on camels and fled.

¹⁷Daavid hyökkäsi heidän kimppuunsa seuraavana päivänä aamuhämärissä ja tappoi heitä iltaan saakka, ja heistä pelastui vain neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.

¹⁸David recovered all that the Amalekites had taken; and David rescued his two wives.

¹⁸Daavid sai haltuunsa kaiken, minkä amalekilaiset olivat vieneet, ja vapautti myös molemmat vaimonsa.

¹⁹There was nothing lacking to them, neither small nor great, neither sons nor daughters, neither spoil, nor anything that they had taken to them. David brought back all.

¹⁹Mitään ei puuttunut, ei suurta eikä pientä, ei ainoatakaan poikaa tai tytärtä eikä mitään amalekilaisten saaliina viemistä tavaroista. Daavid sai kaiken takaisin

²⁰David took all the flocks and the herds, which they drove before those other livestock, and said, “This is David’s spoil.”

²⁰ja lisäksi vielä lampaita, vuohia ja lehmiä. Hänen miehensä ajoivat karjan hänen eteensä ja sanoivat: "Tämä saalis kuuluu Daavidille."

²¹David came to the two hundred men, who were so faint that they could not follow David, whom also they had made to stay at the brook Besor; and they went forth to meet David, and to meet the people who were with him. When David came near to the people, he greeted them.

²¹Kun Daavid oli tulossa niiden kahdensadan miehen luo, jotka eivät olleet jaksaneet seurata häntä vaan olivat jääneet Besorin jokiuomalle, nämä lähtivät Daavidia ja hänen mukanaan tulevaa väkeä vastaan. Kohdatessaan miehet Daavid tervehti heitä ystävällisesti.

²²Then all the wicked men and base fellows, of those who went with David, answered and said, “Because they didn’t go with us, we will not give them anything of the spoil that we have recovered, except to every man his wife and his children, that he may lead them away, and depart.”

²²Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: "Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme. Saakoon kukin vain vaimonsa ja lapsensa. Viekööt heidät mukanaan ja menkööt tiehensä!"

²³Then David said, “You shall not do so, my brothers, with that which Yahweh has given to us, who has preserved us, and delivered the troop that came against us into our hand.

²³Daavid sanoi heille: "Veljet, noin ei saa tehdä Herran antamalle saaliille! Herra on suojellut meitä ja antanut meidän käsiimme rosvojoukon, joka kävi kimppuumme.

²⁴Who will listen to you in this matter? For as his share is who goes down to the battle, so shall his share be who tarries by the baggage: they shall share alike.”

²⁴Kuka voisi suostua tuollaiseen? Saman osan saakoon varusteita vartioiva kuin taisteluun lähtevä, yhdessä he jakakoot saaliin."

²⁵It was so from that day forward, that he made it a statute and an ordinance for Israel to this day.

²⁵Sinä päivänä Daavid teki tästä pysyvän säännön ja käytännön Israelissa, ja se on vieläkin voimassa.

²⁶When David came to Ziklag, he sent of the spoil to the elders of Judah, even to his friends, saying, “Behold, a present for you of the spoil of the enemies of Yahweh.”

²⁶Tultuaan Siklagiin Daavid lähetti osan saaliista niille Juudan vanhimmille, jotka olivat hänen ystäviään, ja käski sanoa heille: "Tässä on teille lahjaksi Herran vihollisilta saatua saalista."

²⁷He sent it to those who were in Bethel, and to those who were in Ramoth of the South, and to those who were in Jattir,

²⁷Lahjoja hän lähetti niille, jotka asuivat Betelissä, Negevin Ramotissa ja Jattirissa,

²⁸and to those who were in Aroer, and to those who were in Siphmoth, and to those who were in Eshtemoa,

²⁸Aroerissa, Sifemotissa ja Estemoassa,

²⁹and to those who were in Racal, and to those who were in the cities of the Jerahmeelites, and to those who were in the cities of the Kenites,

²⁹Rakalissa, jerahmeelilaisten ja keniläisten kaupungeissa,

³⁰and to those who were in Hormah, and to those who were in Borashan, and to those who were in Athach,

³⁰Hormassa, Bor-Asanissa, Atakissa

³¹and to those who were in Hebron, and to all the places where David himself and his men used to stay.

³¹ja Hebronissa, sekä kaikkialle, missä hän oli miehineen kulkenut.