¹The word of Samuel came to all Israel. Now Israel went out against the Philistines to battle, and encamped beside Ebenezer: and the Philistines encamped in Aphek.

¹Sitten israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja pystyttivät leirinsä Eben- Eserin tienoille. Vihollisen sotajoukko oli leiriytynyt Afekiin.

²The Philistines put themselves in array against Israel: and when they joined battle, Israel was struck before the Philistines; and they killed of the army in the field about four thousand men.

²Kun filistealaiset olivat järjestäneet joukkonsa israelilaisia vastaan, puhkesi kiivas taistelu. Filistealaiset löivät israelilaiset, ja näitä kaatui taistelukentälle noin neljätuhatta.

³When the people had come into the camp, the elders of Israel said, “Why has Yahweh struck us today before the Philistines? Let us get the ark of the covenant of Yahweh out of Shiloh to us, that it may come among us, and save us out of the hand of our enemies.”

³Kun sotaväki oli palannut leiriinsä, Israelin johtajat sanoivat: "Miksi Herra antoi tänään filistealaisten voittaa meidät? Meidän täytyy noutaa Silosta Herran liitonarkku. Kun se on mukanamme, se pelastaa meidät vihollistemme vallasta."

⁴So the people sent to Shiloh; and they brought from there the ark of the covenant of Yahweh of Armies, who sits above the cherubim: and the two sons of Eli, Hophni and Phinehas, were there with the ark of the covenant of God.

⁴Niin he lähettivät miehiä Siloon, ja nämä toivat sieltä Herran Sebaotin liitonarkun, hänen, jonka istuinta kerubit kannattavat. Jumalan liitonarkun mukana seurasivat Eelin pojat Hofni ja Pinehas.

⁵When the ark of the covenant of Yahweh came into the camp, all Israel shouted with a great shout, so that the earth rang again.

⁵Kun Herran liitonarkku saapui leiriin, israelilaiset kohottivat sellaisen riemuhuudon, että maa järisi.

⁶When the Philistines heard the noise of the shout, they said, “What does the noise of this great shout in the camp of the Hebrews mean?” They understood that the ark of Yahweh had come into the camp.

⁶Filistealaisetkin kuulivat huudon ja sanoivat: "Mikä valtava riemuhuuto heprealaisten leiristä kuuluu?" Saatuaan tietää, että Herran arkku oli tullut leiriin,

⁷The Philistines were afraid, for they said, “God has come into the camp.” They said, “Woe to us! For there has not been such a thing before.

⁷filistealaiset pelästyivät, sillä he uskoivat, että leiriin oli tullut jumalia. He huusivat: "Voi meitä! Tällaista ei ole ikinä ennen sattunut.

⁸Woe to us! Who shall deliver us out of the hand of these mighty gods? These are the gods that struck the Egyptians with all kinds of plagues in the wilderness.

⁸Voi meitä! Kuka pelastaa meidät noiden mahtavien jumalien käsistä? Nehän ovat samoja jumalia, jotka löivät egyptiläisiä autiomaassa niin monilla onnettomuuksilla!

⁹Be strong, and behave like men, O you Philistines, that you not be servants to the Hebrews, as they have been to you. Strengthen yourselves like men, and fight!”

⁹Filistealaiset, pysykää nyt lujina ja olkaa miehiä! Muuten te saatte palvella orjina heprealaisia samoin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa!"

¹⁰The Philistines fought, and Israel was struck, and they fled every man to his tent: and there was a very great slaughter; for there fell of Israel thirty thousand footmen.

¹⁰Sitten filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset jäivät häviölle ja pakenivat teltoilleen. Tappio oli hyvin raskas, kolmekymmentätuhatta israelilaista sotilasta kaatui.

¹¹The ark of God was taken; and the two sons of Eli, Hophni and Phinehas, were slain.

¹¹Jumalan arkku jäi vihollisen haltuun, ja Eelin pojat Hofni ja Pinehas saivat surmansa.

¹²There ran a man of Benjamin out of the army, and came to Shiloh the same day, with his clothes torn, and with earth on his head.

¹²Eräs Benjaminin heimon mies juoksi vielä samana päivänä taistelukentältä Siloon saakka. Hän oli repäissyt pukunsa rikki ja sirotellut multaa hiuksiinsa.

¹³When he came, behold, Eli was sitting on his seat by the road watching; for his heart trembled for the ark of God. When the man came into the city, and told it, all the city cried out.

¹³Hänen tullessaan Eeli istui tuolilla portin pielessä odottamassa tietoja, sillä hänen sydämensä vapisi Jumalan arkun takia. Kun mies kertoi uutisensa kaupungissa, siellä nousi suuri hätähuuto.

¹⁴When Eli heard the noise of the crying, he said, “What does the noise of this tumult mean?” The man hurried, and came and told Eli.

¹⁴Sen kuultuaan Eeli kysyi: "Miksi kansa huutaa?" Silloin mies riensi Eelin luo kertomaan sanomansa hänelle.

¹⁵Now Eli was ninety-eight years old; and his eyes were set, so that he could not see.

¹⁵Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan, ja hänen silmänsä olivat himmenneet, niin ettei hän enää nähnyt.

¹⁶The man said to Eli, “I am he who came out of the army, and I fled today out of the army.” He said, “How did the matter go, my son?”

¹⁶Mies sanoi Eelille: "Minä tulen taistelukentältä, lähdin tänään sieltä pakoon." Eeli kysyi: "Poikani, mitä on tapahtunut?"

¹⁷He who brought the news answered, “Israel has fled before the Philistines, and there has been also a great slaughter among the people. Your two sons also, Hophni and Phinehas, are dead, and the ark of God has been captured.”

¹⁷Sanantuoja vastasi: "Israelin joukot pakenivat filistealaisten tieltä, ja tappiot ovat suuret. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, saivat surmansa, ja Jumalan arkku jäi vihollisen käsiin."

¹⁸It happened, when he made mention of the ark of God, that Eli fell from off his seat backward by the side of the gate; and his neck broke, and he died; for he was an old man, and heavy. He had judged Israel forty years.

¹⁸Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia.

¹⁹His daughter-in-law, Phinehas’ wife, was with child, near to be delivered. When she heard the news that the ark of God was taken, and that her father-in-law and her husband were dead, she bowed herself and gave birth; for her pains came on her.

¹⁹Eelin miniä, Pinehasin vaimo, odotti lasta ja oli viimeisillään. Kun hän sai kuulla, että Jumalan arkku oli jäänyt vihollisen saaliiksi ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, hän lyyhistyi maahan ankarissa synnytystuskissa.

²⁰About the time of her death the women who stood by her said to her, “Don’t be afraid; for you have given birth to a son.” But she didn’t answer, neither did she regard it.

²⁰Kun hän oli jo kuolemaisillaan, paikalla olevat naiset sanoivat: "Ei hätää, olet saanut pojan." Mutta hän ei vastannut eikä välittänyt heidän puheistaan.

²¹She named the child Ichabod, “Ichabod” means “no glory.” saying, “The glory has departed from Israel”; because the ark of God was taken, and because of her father-in-law and her husband.

²¹Pojalle hän antoi nimen Ikabod sanoen: "Mennyttä on Israelin kunnia" -- tällä hän tarkoitti sekä Jumalan arkun että appensa ja miehensä menetystä.

²²She said, “The glory has departed from Israel; for the ark of God is taken.”

²²Siksi hän sanoi: "Mennyttä on Israelin kunnia, sillä Jumalan arkku on viety."