¹Now there was a man of Benjamin, whose name was Kish, the son of Abiel, the son of Zeror, the son of Becorath, the son of Aphiah, the son of a Benjamite, a mighty man of valor.

¹Benjaminin heimossa oli rikas ja mahtava mies, jonka nimi oli Kis. Hänen isänsä oli Abiel, Serorin poika. Serorin isä oli Bekorat ja tämän isä benjaminilainen Afiah.

²He had a son, whose name was Saul, an impressive young man; and there was not among the children of Israel a better person than he. From his shoulders and upward he was higher than any of the people.

²Hänellä oli nuori ja komea poika, jonka nimi oli Saul. Koko Israelissa ei ollut komeampaa miestä kuin Saul, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita.

³The donkeys of Kish, Saul’s father, were lost. Kish said to Saul his son, “Take now one of the servants with you, and arise, go seek the donkeys.”

³Kerran Saulin isän aasintammat lähtivät karkuteille. Kis sanoi pojalleen Saulille: "Ota mukaasi palvelija ja mene etsimään aaseja."

⁴He passed through the hill country of Ephraim, and passed through the land of Shalishah, but they didn’t find them: then they passed through the land of Shaalim, and there they weren’t there: and he passed through the land of the Benjamites, but they didn’t find them.

⁴Niin he kulkivat Efraimin vuoriston ja Salisan alueen halki, mutta eivät löytäneet aaseja. Sitten he kulkivat Saalimin alueen halki, mutta niitä ei ollut sielläkään. He jatkoivat kulkuaan koko Benjaminin maan halki eivätkä vieläkään löytäneet niitä.

⁵When they had come to the land of Zuph, Saul said to his servant who was with him, “Come, and let us return, lest my father stop caring about the donkeys, and be anxious for us.”

⁵Kun he tulivat Sufin alueelle, Saul sanoi palvelijalle: "Käännytään jo takaisin kotiin, muuten isä alkaa hätäillä meidän vuoksemme ja unohtaa aasit."

⁶He said to him, “See now, there is in this city a man of God, and he is a man who is held in honor. All that he says comes surely to pass. Now let us go there. Perhaps he can tell us concerning our journey whereon we go.”

⁶Mutta palvelija sanoi: "Kuule, tuossa kaupungissa asuu kuuluisa Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, käy toteen. Poiketaan vielä siellä. Ehkä hän pystyy neuvomaan, minnepäin meidän pitäisi mennä."

⁷Then Saul said to his servant, “But, behold, if we go, what shall we bring the man? For the bread is spent in our vessels, and there is not a present to bring to the man of God. What do we have?”

⁷Saul vastasi: "Entä mitä meillä on antaa hänelle, jos poikkeamme siellä? Leipäkin on jo loppunut pusseistamme, eikä meillä ole muutakaan, mikä kelpaisi lahjaksi Jumalan miehelle. Mitäpä meillä voisi olla?"

⁸The servant answered Saul again, and said, “Behold, I have in my hand the fourth part of a shekel of silver. I will give that to the man of God, to tell us our way.”

⁸Mutta palvelija sanoi Saulille: "Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, niin hän neuvoo, minnepäin meidän pitää mennä."

⁹(In earlier times in Israel, when a man went to inquire of God, thus he said, “Come, and let us go to the seer”; for he who is now called a prophet was before called a Seer.)

⁹Saul vastasi hänelle: "Hyvä on, lähdetään sitten." Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies asui.

¹⁰Then Saul said to his servant, “Well said. Come, let us go.” So they went to the city where the man of God was.

¹⁰Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, heitä vastaan tuli tyttöjä, jotka olivat menossa hakemaan vettä, ja he kysyivät näiltä: "Onkohan näkijä kotona?" --

¹¹As they went up the ascent to the city, they found young maidens going out to draw water, and said to them, “Is the seer here?”

¹¹Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: "Mennään näkijän luo", kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi. --

¹²They answered them, and said, “He is. Behold, he is before you. Hurry now, for he has come today into the city; for the people have a sacrifice today in the high place.

¹²Tytöt vastasivat: "On, menkää vain suoraan eteenpäin. Mutta pitäkää kiirettä! Hän on tullut tänään kaupunkiin, sillä tänä päivänä kansa viettää juhlaa uhrikukkulalla.

¹³As soon as you have come into the city, you shall immediately find him, before he goes up to the high place to eat; for the people will not eat until he come, because he blesses the sacrifice. Afterwards those who are invited eat. Now therefore go up; for at this time you shall find him.”

¹³Kun tulette kaupunkiin, voitte tavata hänet ennen kuin hän lähtee uhriaterialle. Kansahan ei voi ruveta syömään ennen kuin hän tulee siunaamaan uhrin. Vasta sitten kutsuvieraat saavat ruveta syömään. Menkää nyt kaupunkiin, niin tapaatte hänet heti."

¹⁴They went up to the city. As they came within the city, behold, Samuel came out toward them, to go up to the high place.

¹⁴He lähtivät kaupunkiin, mutta kun he olivat ehtineet portille, Samuel oli jo menossa uhrikukkulalle ja tuli heitä vastaan.

¹⁵Now Yahweh had revealed to Samuel a day before Saul came, saying,

¹⁵Päivää ennen Saulin tuloa Herra oli ilmoittanut Samuelille näin:

¹⁶“Tomorrow about this time I will send you a man out of the land of Benjamin, and you shall anoint him to be prince over my people Israel; and he shall save my people out of the hand of the Philistines: for I have looked on my people, because their cry has come to me.”

¹⁶"Huomenna tähän aikaan lähetän luoksesi erään benjaminilaisen miehen, ja sinun tulee voidella hänet kansani Israelin hallitsijaksi. Hän pelastaa kansani filistealaisten käsistä, sillä minä olen nähnyt kansani hädän ja kuullut sen avunhuudot."

¹⁷When Samuel saw Saul, Yahweh said to him, “Behold, the man of whom I spoke to you! this same shall have authority over my people.”

¹⁷Kun Samuel nyt näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: "Tuossa on se mies, josta sinulle puhuin. Hän saa johtaa kansaani."

¹⁸Then Saul drew near to Samuel in the gate, and said, “Please tell me where the seer’s house is.”

¹⁸Saul meni porttikäytävässä Samuelin luo ja kysyi häneltä: "Voitko sanoa minulle, missä näkijä asuu?"

¹⁹Samuel answered Saul, and said, “I am the seer. Go up before me to the high place, for you shall eat with me today. In the morning I will let you go, and will tell you all that is in your heart.

¹⁹Samuel vastasi: "Minä olen se näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle, niin te saatte syödä tänään minun kanssani. Aamulla saat jatkaa matkaasi, ja silloin myös vastaan kysymyksiin, jotka askarruttavat mieltäsi.

²⁰As for your donkeys who were lost three days ago, don’t set your mind on them; for they are found. For whom is all that is desirable in Israel? Is it not for you, and for all your father’s house?”

²⁰Älä ole enää huolissasi aasiesi takia, jotka ovat olleet kolme päivää kateissa, sillä ne ovat löytyneet. Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikkein paras, ellei sinulle ja sinun suvullesi!"

²¹Saul answered, “Am I not a Benjamite, of the smallest of the tribes of Israel? And my family the least of all the families of the tribe of Benjamin? Why then do you speak to me like this?”

²¹Mutta Saul sanoi: "Minähän olen benjaminilainen. Kuulun Israelin pienimpään heimoon, ja sukuni on mitättömin Benjaminin heimon suvuista. Miksi sinä minulle tällaista puhut?"

²²Samuel took Saul and his servant, and brought them into the guest room, and made them sit in the best place among those who were invited, who were about thirty persons.

²²Samuel vei Saulin ja hänen palvelijansa uhrikukkulan majaan ja asetti heidät istumaan parhaille paikoille kutsuvieraiden joukkoon, joita oli noin kolmekymmentä.

²³Samuel said to the cook, “Bring the portion which I gave you, of which I said to you, ‘Set it aside.’”

²³Sitten Samuel sanoi keittäjälle: "Tuo nyt se uhrilihan pala, jonka annoin sinulle ja käskin panna erilleen."

²⁴The cook took up the thigh, and that which was on it, and set it before Saul. Samuel said, “Behold, that which has been reserved! Set it before yourself and eat; because for the appointed time has it been kept for you, for I said, ‘I have invited the people.’” So Saul ate with Samuel that day.

²⁴Keittäjä otti esille reisipalan ja rasvahännän ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: "Siinä on nyt edessäsi se pala, jota on pidetty erillään. Syö! Se on varattu sinulle tässä juhlassa, johon olen kutsunut kansan." Niin Saul söi sinä päivänä Samuelin kanssa.

²⁵When they had come down from the high place into the city, he talked with Saul on the housetop.

²⁵Sitten he palasivat uhrikukkulalta kaupunkiin. Saulille tehtiin vuode kattotasanteelle, ja hän nukkui siellä.

²⁶They arose early: and it happened about the spring of the day, that Samuel called to Saul on the housetop, saying, “Get up, that I may send you away.” Saul arose, and they went out both of them, he and Samuel, abroad.

²⁶Aamunkoitteessa Samuel huusi Saulille ylös katolle: "Nouse! Minä lähden saattamaan sinua." Saul nousi, ja he menivät yhdessä ulos.

²⁷As they were going down at the end of the city, Samuel said to Saul, “Tell the servant pass on before us” (and he passed on), “but stand still first, that I may cause you to hear the word of God.”

²⁷Kun he olivat tulleet kaupungin laidalle, Samuel sanoi Saulille: "Käske palvelijasi mennä edeltä." Palvelijan mentyä Samuel jatkoi: "Pysähdy hetkeksi, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan."