¹It happened, when the kingdom of Rehoboam was established, and he was strong, that he forsook the law of Yahweh, and all Israel with him.

¹Kun Rehabeamin kuninkuus oli vahvistunut ja hänen valtansa vakiintunut, hän hylkäsi Herran lain, ja koko Israel seurasi häntä.

²It happened in the fifth year of king Rehoboam, that Shishak king of Egypt came up against Jerusalem, because they had trespassed against Yahweh,

²Kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena Egyptin kuningas Sisak hyökkäsi Jerusalemia vastaan. Näin tapahtui sen vuoksi, että israelilaiset olivat luopuneet Herrasta.

³with twelve hundred chariots, and sixty thousand horsemen. The people were without number who came with him out of Egypt: the Lubim, the Sukkiim, and the Ethiopians.

³Sisakilla oli mukanaan tuhat kaksisataa sotavaunua ja kuusikymmentätuhatta vaunusoturia, ja hän toi Egyptistä myös suunnattoman joukon libyalaisia, sukkilaisia ja nubialaisia sotilaita.

⁴He took the fortified cities which pertained to Judah, and came to Jerusalem.

⁴Hän valloitti Juudan linnoitetut kaupungit ja pääsi Jerusalemiin saakka.

⁵Now Shemaiah the prophet came to Rehoboam, and to the princes of Judah, who were gathered together to Jerusalem because of Shishak, and said to them, “Thus says Yahweh, ‘You have forsaken me, therefore have I also left you in the hand of Shishak.’”

⁵Sisakin lähestyessä Juudan johtomiehet olivat kokoontuneet Jerusalemiin Rehabeamin luo. Profeetta Semaja tuli sinne ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska te olette luopuneet minusta, minä luovutan teidät Sisakin käsiin.'"

⁶Then the princes of Israel and the king humbled themselves; and they said, “Yahweh is righteous.”

⁶Silloin Israelin johtomiehet ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: "Herra antaa meille ansiomme mukaan."

⁷When Yahweh saw that they humbled themselves, the word of Yahweh came to Shemaiah, saying, “They have humbled themselves. I will not destroy them; but I will grant them some deliverance, and my wrath shall not be poured out on Jerusalem by the hand of Shishak.

⁷Kun Herra näki heidän nöyrtyneen, hän puhui Semajalle näin: "Koska he ovat nöyrtyneet, minä en tuhoa heitä. Annan heidän juuri ja juuri pelastua, en anna vihani kohdata Jerusalemia, Sisak ei sitä hävitä.

⁸Nevertheless they shall be his servants, that they may know my service, and the service of the kingdoms of the countries.”

⁸Mutta he joutuvat hänen palvelijoikseen ja saavat oppia, millaista on palvella minua ja millaista on palvella vieraiden maiden kuninkaita."

⁹So Shishak king of Egypt came up against Jerusalem, and took away the treasures of the house of Yahweh, and the treasures of the king’s house. He took it all away. He also took away the shields of gold which Solomon had made.

⁹Niin Egyptin kuningas Sisak hyökkäsi Jerusalemiin ja ryösti aarteet sekä Herran temppelistä että kuninkaan palatsista. Hän vei kaiken, myös kultaiset kilvet, jotka Salomo oli teettänyt.

¹⁰King Rehoboam made in their place shields of brass, and committed them to the hands of the captains of the guard, who kept the door of the king’s house.

¹⁰Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan pronssikilvet ja uskoi ne palatsinsa ovea vartioivan henkikaartin päälliköille.

¹¹It was so, that as often as the king entered into the house of Yahweh, the guard came and bore them, and brought them back into the guard room.

¹¹Aina kun kuningas meni Herran temppeliin, myös vartijat menivät sinne kilpiä kantaen, ja sitten he veivät kilvet taas henkikaartin huoneeseen.

¹²When he humbled himself, the wrath of Yahweh turned from him, so as not to destroy him altogether: and moreover in Judah there were good things found.

¹²Koska Rehabeam oli nöyrtynyt, Herran viha kääntyi hänestä pois eikä häntä kohdannut täydellinen tuho. Ja olihan Juudassa myös jotakin hyvää.

¹³So king Rehoboam strengthened himself in Jerusalem, and reigned: for Rehoboam was forty-one years old when he began to reign, and he reigned seventeen years in Jerusalem, the city which Yahweh had chosen out of all the tribes of Israel, to put his name there: and his mother’s name was Naamah the Ammonitess.

¹³Kuningas Rehabeamin valta Jerusalemissa vahvistui, ja hän hallitsi siellä edelleen. Kuninkaaksi tullessaan hän oli neljänkymmenenyhden vuoden ikäinen. Hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, kaupungissa, jonka Herra oli kaikkien Israelin heimojen keskeltä valinnut nimensä asuinsijaksi. Hänen äitinsä oli ammonilainen Naama.

¹⁴He did that which was evil, because he didn’t set his heart to seek Yahweh.

¹⁴Rehabeam teki sellaista, mikä on väärää, sillä hän ei palvellut Herraa koko sydämestään.

¹⁵Now the acts of Rehoboam, first and last, aren’t they written in the histories of Shemaiah the prophet and of Iddo the seer, after the way of genealogies? There were wars between Rehoboam and Jeroboam continually.

¹⁵Rehabeamin ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu profeetta Semajan ja näkijä Iddon historioissa. Niissä on myös hänen sukuluettelonsa. Kaiken aikaa Rehabeam ja Jerobeam olivat sodassa keskenään.

¹⁶Rehoboam slept with his fathers, and was buried in the city of David: and Abijah his son reigned in his place.

¹⁶Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Abia.