¹David numbered the people who were with him, and set captains of thousands and captains of hundreds over them.

¹Daavid järjesti sotaväkensä ja asetti päälliköt tuhannen miehen ja sadan miehen joukoille.

²David sent forth the people, a third part under the hand of Joab, and a third part under the hand of Abishai the son of Zeruiah, Joab’s brother, and a third part under the hand of Ittai the Gittite. The king said to the people, “I will surely go forth with you myself also.”

²Hän lähetti väen liikkeelle; yhtä kolmasosaa johti Joab, toista Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi sotilailleen: "Minäkin lähden teidän mukaanne."

³But the people said, “You shall not go forth; for if we flee away, they will not care for us; neither if half of us die, will they care for us. But you are worth ten thousand of us. Therefore now it is better that you are ready to help us out of the city.”

³Mutta miehet vastasivat: "Älä lähde! Jos me muut joudumme pakenemaan, sillä ei ole väliä, ja vaikka meistä kaatuisi puolet, silläkään ei olisi väliä. Mutta sinä vastaat kymmentätuhatta meikäläistä. Siksi on parempi, että jäät kaupunkiin. Ehkä voit auttaa meitä täältä käsin."

⁴The king said to them, “I will do what seems best to you.” The king stood beside the gate, and all the people went out by hundreds and by thousands.

⁴Kuningas sanoi heille: "Minä teen niin kuin tahdotte." Hän jäi seisomaan portin viereen, ja joukot lähtivät marssimaan kaupungista sadan ja tuhannen miehen osastoina.

⁵The king commanded Joab and Abishai and Ittai, saying, “Deal gently for my sake with the young man, even with Absalom.” All the people heard when the king commanded all the captains concerning Absalom.

⁵Mutta Joabille, Abisaille ja Ittaille kuningas antoi käskyn: "Kohdelkaa minun vuokseni varoen sitä poikaa." Koko sotaväki kuuli, että kuningas antoi päälliköilleen tämän Absalomia koskevan määräyksen.

⁶So the people went out into the field against Israel: and the battle was in the forest of Ephraim.

⁶Sotaväki lähti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsässä syntyi taistelu.

⁷The people of Israel were struck there before the servants of David, and there was a great slaughter there that day of twenty thousand men.

⁷Daavidin miehet löivät siellä israelilaiset, ja mieshukka oli tuona päivänä suuri, kaksikymmentätuhatta miestä.

⁸For the battle was there spread over the surface of all the country; and the forest devoured more people that day than the sword devoured.

⁸Taistelu levisi koko seudulle, ja metsä nieli sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.

⁹Absalom happened to meet the servants of David. Absalom was riding on his mule, and the mule went under the thick boughs of a great oak, and his head caught hold of the oak, and he was taken up between the sky and earth; and the mule that was under him went on.

⁹Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui hiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan.

¹⁰A certain man saw it, and told Joab, and said, “Behold, I saw Absalom hanging in an oak.”

¹⁰Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: "Minä näin Absalomin riippuvan tammessa."

¹¹Joab said to the man who told him, “Behold, you saw it, and why didn’t you strike him there to the ground? I would have given you ten pieces of silver, and a sash.”

¹¹Joab vastasi sanantuojalle: "Näitkö? Miksi et lyönyt häntä hengiltä? Olisit saanut minulta kymmenen sekeliä hopeaa ja vyön."

¹²The man said to Joab, “Though I should receive a thousand pieces of silver in my hand, I still wouldn’t put forth my hand against the king’s son; for in our hearing the king commanded you and Abishai and Ittai, saying, ‘Beware that none touch the young man Absalom.’

¹²Mies sanoi: "Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat sekeliä hopeaa, en ojentaisi kättäni kuninkaan poikaa vastaan. Kuulimmehan me, kuinka kuningas antoi sinulle ja Abisaille ja Ittaille käskyn: 'Pitäkää minun vuokseni huolta siitä pojasta.'

¹³Otherwise if I had dealt falsely against his life (and there is no matter hidden from the king), then you yourself would have set yourself against me.”

¹³Sellainen teko olisi ollut petos kuningasta kohtaan. Se ei olisi kumminkaan jäänyt häneltä salaan, ja sinä olisit kyllä pysytellyt syrjässä koko asiasta."

¹⁴Then Joab said, “I’m not going to wait like this with you.” He took three darts in his hand, and thrust them through the heart of Absalom, while he was yet alive in the midst of the oak.

¹⁴Joab sanoi: "Minä en haaskaa enää aikaa sinun kanssasi!" Hän otti kolme keihästä ja iski ne Absalomin rintaan, kun tämä vielä elävänä riippui tammessa.

¹⁵Ten young men who bore Joab’s armor surrounded and struck Absalom, and killed him.

¹⁵Kymmenen Joabin aseenkantajaa ympäröi Absalomin, ja he löivät hänet hengiltä.

¹⁶Joab blew the trumpet, and the people returned from pursuing after Israel; for Joab held back the people.

¹⁶Joab puhalsi torveen pysäyttääkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin.

¹⁷They took Absalom, and cast him into the great pit in the forest, and raised over him a very great heap of stones. Then all Israel fled everyone to his tent.

¹⁷He ottivat Absalomin ruumiin, viskasivat sen metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat sen päälle valtavan kiviröykkiön. Mutta israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa.

¹⁸Now Absalom in his lifetime had taken and reared up for himself the pillar, which is in the king’s dale; for he said, “I have no son to keep my name in memory.” He called the pillar after his own name; and it is called Absalom’s monument, to this day.

¹⁸Absalom oli eläessään pystyttänyt itselleen Kuninkaanlaaksoon muistomerkin. Hän oli näet sanonut: "Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston." Muistomerkille hän antoi oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä Absalomin patsaaksi.

¹⁹Then Ahimaaz the son of Zadok said, “Let me now run, and bear the king news, how that Yahweh has avenged him of his enemies.”

¹⁹Ahimaas, Sadokin poika, sanoi: "Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herran tuomio on vapauttanut hänet vihollisista."

²⁰Joab said to him, “You shall not be the bearer of news this day, but you shall bear news another day. But today you shall bear no news, because the king’s son is dead.”

²⁰Mutta Joab vastasi: "Tänään sinä et voi olla mikään ilosanoman viejä. Joskus toiste saat viedä ilosanoman, mutta et tänään, koska kuninkaan poika on kuollut."

²¹Then Joab said to the Cushite, “Go, tell the king what you have seen!” The Cushite bowed himself to Joab, and ran.

²¹Sitten Joab sanoi eräälle nubialaiselle: "Mene sinä ja kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt." Nubialainen kumartui maahan Joabin eteen ja lähti sitten juoksemaan.

²²Then Ahimaaz the son of Zadok said yet again to Joab, “But come what may, please let me also run after the Cushite.” Joab said, “Why do you want to run, my son, since that you will have no reward for the news?”

²²Mutta Ahimaas, Sadokin poika, sanoi uudelleen Joabille: "Kävi kuinka kävi, minä juoksen nubialaisen perään." Joab sanoi: "Miksi sinä juoksisit, poikani? Et sinä ilosanomastasi mitään palkkiota saa."

²³“But come what may,” he said, “I will run.” He said to him, “Run!” Then Ahimaaz ran by the way of the Plain, and outran the Cushite.

²³Ahimaas jatkoi: "Kävi kuinka kävi, minä juoksen." Silloin Joab sanoi: "Juokse sitten!" Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alangon tietä ja pääsi nubialaisen edelle.

²⁴Now David was sitting between the two gates: and the watchman went up to the roof of the gate to the wall, and lifted up his eyes, and looked, and, behold, a man running alone.

²⁴Daavid istui porttikäytävässä, ja tähystäjä oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. Yhtäkkiä tämä huomasi yksinään juoksevan miehen.

²⁵The watchman cried, and told the king. The king said, “If he is alone, there is news in his mouth.” He came closer and closer.

²⁵Hän huusi ja ilmoitti asian kuninkaalle. Kuningas sanoi: "Jos mies on yksin, hän tuo hyviä tietoja." Miehen tullessa lähemmäs

²⁶The watchman saw another man running; and the watchman called to the porter, and said, “Behold, a man running alone!” The king said, “He also brings news.”

²⁶tähystäjä huomasi toisenkin juoksijan ja huusi porttikäytävään: "Tuolla juoksee toinenkin mies yksinään tännepäin." Kuningas sanoi: "Hänkin tuo hyviä tietoja."

²⁷The watchman said, “I think the running of the first one is like the running of Ahimaaz the son of Zadok.” The king said, “He is a good man, and comes with good news.”

²⁷Tähystäjä sanoi: "Ensimmäinen näyttää minusta juoksevan niin kuin Ahimaas, Sadokin poika." Kuningas sanoi: "Hän on hyvä mies, hän tuo varmasti hyviä uutisia."

²⁸Ahimaaz called, and said to the king, “All is well.” He bowed himself before the king with his face to the earth, and said, “Blessed is Yahweh your God, who has delivered up the men who lifted up their hand against my lord the king!”

²⁸Tultuaan lähelle Ahimaas huusi: "Rauhaa sinulle!" Hän heittäytyi maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi! Hän on nyt luovuttanut käsiisi ne miehet, jotka nousivat herraani ja kuningastani vastaan."

²⁹The king said, “Is it well with the young man Absalom?” Ahimaaz answered, “When Joab sent the king’s servant, even me your servant, I saw a great tumult, but I don’t know what it was.”

²⁹Kuningas kysyi: "Onko Absalom turvassa?" Ahimaas vastasi: "Näin, että siellä oli suuri hälinä silloin kun kuninkaan palvelija Joab lähetti minut matkaan, mutta en tiedä mitä se merkitsi."

³⁰The king said, “Turn aside, and stand here.” He turned aside, and stood still.

³⁰Kuningas sanoi: "Jää tähän lähelle odottamaan." Ahimaas astui syrjään ja jäi odottamaan.

³¹Behold, the Cushite came. The Cushite said, “News for my lord the king; for Yahweh has avenged you this day of all those who rose up against you.”

³¹Sitten nubialainen saapui ja sanoi: "Kuulkoon herrani ja kuninkaani ilosanoman: Herran tuomio on tänään vapauttanut sinut kaikista niistä, jotka nousivat sinua vastaan."

³²The king said to the Cushite, “Is it well with the young man Absalom?” The Cushite answered, “May the enemies of my lord the king, and all who rise up against you to do you harm, be as that young man is.”

³²Kuningas kysyi nubialaiselta: "Onko Absalom turvassa?" Nubialainen vastasi: "Käyköön kaikille herrani ja kuninkaani vihollisille ja vastustajille, niin kuin hänelle kävi!"

³³The king was much moved, and went up to the room over the gate, and wept. As he went, he said, “My son Absalom! My son, my son Absalom! I wish I had died for you, Absalom, my son, my son!”

³³(H19:1)Kuningas joutui suunniltaan surusta. Hän nousi itkien porttirakennuksen yläkertaan ja huusi mennessään: "Poikani Absalom, oma poikani Absalom! Kunpa olisin saanut kuolla sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!"