¹David said, “Is there yet any who is left of the house of Saul, that I may show him kindness for Jonathan’s sake?”

¹Daavid kysyi: "Mahtaako Saulin suvusta olla enää jäljellä ketään, jolle voisin Jonatanin tähden osoittaa ystävyyttä?"

²There was of the house of Saul a servant whose name was Ziba, and they called him to David; and the king said to him, “Are you Ziba?” He said, “Your servant is he.”

²Saulin talossa oli ollut Siba-niminen palvelija. Hänet kutsuttiin Daavidin luo, ja kuningas kysyi: "Oletko sinä Siba?" Hän vastasi: "Olen, herrani."

³The king said, “Is there not yet any of the house of Saul, that I may show the kindness of God to him?” Ziba said to the king, “Jonathan has yet a son, who is lame of his feet.”

³Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle voisin osoittaa ystävyyttä, niin kuin Jumala vaatii?" Siba vastasi kuninkaalle: "On yksi, Jonatanin rampa poika."

⁴The king said to him, “Where is he?” Ziba said to the king, “Behold, he is in the house of Machir the son of Ammiel, in Lo Debar.”

⁴Kuningas kysyi: "Missä hän on?" Siba sanoi: "Hän on Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Dabarissa."

⁵Then king David sent, and fetched him out of the house of Machir the son of Ammiel, from Lo Debar.

⁵Kuningas lähetti palvelijansa hakemaan hänet sieltä.

⁶Mephibosheth, the son of Jonathan, the son of Saul, came to David, and fell on his face, and showed respect. David said, “Mephibosheth.” He answered, “Behold, your servant!”

⁶Tultuaan kuninkaan luo Mefiboset, Saulin pojan Jonatanin poika, heittäytyi kunnioittavasti maahan hänen eteensä. Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Olen palvelijasi."

⁷David said to him, “Don’t be afraid of him; for I will surely show you kindness for Jonathan your father’s sake, and will restore to you all the land of Saul your father. You shall eat bread at my table continually.”

⁷Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää. Minä haluan osoittaa sinulle ystävyyttä isäsi Jonatanin tähden. Minä annan sinulle isoisäsi Saulin koko maaomaisuuden, ja saat aina syödä minun pöydässäni."

⁸He bowed down, and said, “What is your servant, that you should look on such a dead dog as I am?”

⁸Mefiboset kumarsi kunnioittavasti ja sanoi: "Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?"

⁹Then the king called to Ziba, Saul’s servant, and said to him, “All that pertained to Saul and to all his house have I given to your master’s son.

⁹Kuningas kutsui luokseen Saulin palvelijan Siban ja sanoi hänelle: "Kaiken sen, mikä on kuulunut Saulille ja hänen suvulleen, minä annan herrasi pojalle.

¹⁰You shall till the land for him, you, and your sons, and your servants; and you shall bring in the harvest, that your master’s son may have bread to eat: but Mephibosheth your master’s son shall eat bread always at my table.” Now Ziba had fifteen sons and twenty servants.

¹⁰Viljele poikiesi ja orjiesi kanssa hänen maataan ja korjaa sato, niin että herrasi poika saa siitä toimeentulonsa. Mefiboset, herrasi poika, saa kuitenkin aina syödä minun pöydässäni." Siballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä orjaa.

¹¹Then Ziba said to the king, “According to all that my lord the king commands his servant, so your shall servant do.” So Mephibosheth ate at the king’s table, like one of the king’s sons.

¹¹Hän vastasi kuninkaalle: "Minä teen niin kuin herrani ja kuninkaani käskee." Siitä alkaen Mefiboset söi Daavidin pöydässä kuninkaan poikien joukossa.

¹²Mephibosheth had a young son, whose name was Mica. All that lived in the house of Ziba were servants to Mephibosheth.

¹²Mefibosetilla oli pieni poika, jonka nimi oli Miika. Koko Siban talonväki jäi Mefibosetin palvelukseen,

¹³So Mephibosheth lived in Jerusalem; for he ate continually at the king’s table. He was lame in both his feet.

¹³mutta Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä; ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.