¹These are the words which Moses spoke to all Israel beyond the Jordan in the wilderness, in the Arabah over against Suph, between Paran, and Tophel, and Laban, and Hazeroth, and Dizahab.

¹Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui Israelin kansalle Jordanin itäpuolella autiomaassa Sufin tienoilla, Paranin, Tofelin, Labanin, Haserotin ja Di-Sahabin seuduilla lähellä Kuolleenmeren laaksoa.

²It is eleven days’ journey from Horeb by the way of Mount Seir to Kadesh Barnea.

²Horebilta on Seirin vuoriston tietä yhdentoista päivän matka Kades-Barneaan.

³It happened in the fortieth year, in the eleventh month, on the first day of the month, that Moses spoke to the children of Israel, according to all that Yahweh “Yahweh” is God’s proper Name, sometimes rendered “LORD” (all caps) in other translations. had given him in commandment to them;

³Neljänkymmenen vuoden kuluttua siitä kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, vuoden yhdennentoista kuun ensimmäisenä päivänä, Mooses ilmoitti heille kaiken, minkä Herra oli hänen käskenyt puhua.

⁴after he had struck Sihon the king of the Amorites, who lived in Heshbon, and Og the king of Bashan, who lived in Ashtaroth, at Edrei.

⁴Tätä ennen hän oli lyönyt Sihonin, Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan, sekä Ogin, Basanin kuninkaan, jonka hallituskaupungit olivat Astarot ja Edrei.

⁵Beyond the Jordan, in the land of Moab, began Moses to declare this law, saying,

⁵Moabin maassa, Jordanin itäpuolella, Mooses alkoi opettaa tätä lakia. Näin Mooses puhui:

⁶“Yahweh our God The Hebrew word rendered “God” is “Elohim.” spoke to us in Horeb, saying, You have lived long enough in this mountain:

⁶"Herra, meidän Jumalamme, sanoi meille Horebinvuorella: 'Te olette jo kyllin kauan viipyneet tässä vuoristossa.

⁷turn, and take your journey, and go to the hill country of the Amorites, and to all the places near there, in the Arabah, in the hill country, and in the lowland, and in the South, and by the seashore, the land of the Canaanites, and Lebanon, as far as the great river, the river Euphrates.

⁷Lähtekää liikkeelle ja menkää Kanaaninmaahan: amorilaisten vuorille ja heidän naapurikansojensa alueille Jordaninlaaksoon, vuoristoon, läntisille kukkuloille, Negeviin ja meren rannikolle. Menkää Libanoniin ja aina suurelle Eufratvirralle saakka.

⁸Behold, I have set the land before you: go in and possess the land which Yahweh swore to your fathers, to Abraham, to Isaac, and to Jacob, to give to them and to their seed after them.”

⁸Tämän maan minä luovutan teille. Menkää ottamaan haltuunne se maa, josta minä olen valalla vannoen antanut lupauksen teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen.'

⁹I spoke to you at that time, saying, “I am not able to bear you myself alone:

⁹"Silloin minä sanoin teille: 'Minä en enää jaksa yksinäni johtaa teitä.

¹⁰Yahweh your God has multiplied you, and behold, you are this day as the stars of the sky for multitude.

¹⁰Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, niin että teitä on nyt yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla.

¹¹Yahweh, the God of your fathers, make you a thousand times as many as you are, and bless you, as he has promised you!

¹¹Herra, teidän isienne Jumala, tehköön teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja siunatkoon teitä lupauksensa mukaisesti.

¹²How can I myself alone bear your encumbrance, and your burden, and your strife?

¹²Mutta miten minä yksin jaksaisin kestää sen vaivan ja taakan, joka minulla on teistä ja teidän riidoistanne?

¹³Take wise men of understanding and well known according to your tribes, and I will make them heads over you.”

¹³Valitkaa kustakin heimosta viisaita, taitavia ja kokeneita miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.'

¹⁴You answered me, and said, “The thing which you have spoken is good to do.”

¹⁴Te vastasitte minulle: 'Ehdotuksesi on hyvä.'

¹⁵So I took the heads of your tribes, wise men, and known, and made them heads over you, captains of thousands, and captains of hundreds, and captains of fifties, and captains of tens, and officers, according to your tribes.

¹⁵Silloin minä kokosin teidän heimojenne päämiehiä, viisaita ja kokeneita miehiä, ja määräsin heidät toimimaan teidän johtajinanne: tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päällikköinä sekä kirjureina.

¹⁶I commanded your judges at that time, saying, “Hear cases between your brothers, and judge righteously between a man and his brother, and the foreigner who is living with him.

¹⁶"Sitten annoin teidän tuomareillenne tämän käskyn: 'Kuunnelkaa tarkoin molempia osapuolia ja tuomitkaa oikein riippumatta siitä, käykö joku oikeutta maanmiehensä vai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.

¹⁷You shall not show partiality in judgment; you shall hear the small and the great alike; you shall not be afraid of the face of man; for the judgment is God’s. The case that is too hard for you, you shall bring to me, and I will hear it.”

¹⁷Älkää tuomitessanne olko puolueellisia, vaan kuunnelkaa alhaista samoin kuin ylhäistäkin. Älkää pelätkö ketään, sillä tuomareina te toimitte tehtävässä, jonka Jumala on teille antanut. Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni.'

¹⁸I commanded you at that time all the things which you should do.

¹⁸Näin minä annoin teille ohjeet kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.

¹⁹We traveled from Horeb, and went through all that great and terrible wilderness which you saw, by the way to the hill country of the Amorites, as Yahweh our God commanded us; and we came to Kadesh Barnea.

¹⁹"Niin me lähdimme liikkeelle Horebilta Herran, meidän Jumalamme, käskyn mukaisesti, kuljimme amorilaisten vuorille vievää tietä koko sen suuren ja pelottavan autiomaan halki, jonka te olette nähneet, ja saavuimme Kades-Barneaan.

²⁰I said to you, “You have come to the hill country of the Amorites, which Yahweh our God gives to us.

²⁰Minä sanoin teille: 'Te olette nyt tulossa amorilaisten vuorille, jotka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille.

²¹Behold, Yahweh your God has set the land before you: go up, take possession, as Yahweh, the God of your fathers, has spoken to you; don’t be afraid, neither be dismayed.”

²¹Herra, teidän Jumalanne, antaa tämän maan teidän haltuunne. Menkää ottamaan maa omaksenne, niin kuin Herra, teidän isienne Jumala, on sanonut. Älkää pelätkö, pysykää rohkeina.'

²²You came near to me everyone of you, and said, “Let us send men before us, that they may search the land for us, and bring us word again of the way by which we must go up, and the cities to which we shall come.”

²²"Silloin te tulitte sanomaan minulle: 'Lähetetään miehiä tutkimaan maata ja ottamaan selvää tiestä, jota meidän on kuljettava, sekä niistä kaupungeista, joita vastaan meidän on käytävä.'

²³The thing pleased me well; and I took twelve men of you, one man for every tribe:

²³Minä hyväksyin tämän ehdotuksen ja valitsin teidän joukostanne kaksitoista miestä, yhden joka heimosta.

²⁴and they turned and went up into the hill country, and came to the valley of Eshcol, and spied it out.

²⁴He lähtivät vuoristoon, tulivat Eskolinlaaksoon, Rypälelaaksoon, ja tutkivat maata.

²⁵They took of the fruit of the land in their hands, and brought it down to us, and brought us word again, and said, “It is a good land which Yahweh our God gives to us.”

²⁵He ottivat sieltä mukaansa hedelmiä, toivat ne meille ja ilmoittivat: 'Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä maa.'

²⁶Yet you wouldn’t go up, but rebelled against the commandment of Yahweh your God:

²⁶"Te ette kuitenkaan tahtoneet lähteä, vaan niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan.

²⁷and you murmured in your tents, and said, “Because Yahweh hated us, he has brought us forth out of the land of Egypt, to deliver us into the hand of the Amorites, to destroy us.

²⁷Te nurisitte teltoissanne ja sanoitte: 'Herra vihaa meitä! Hän toi meidät pois Egyptistä vain antaakseen amorilaisten tuhota meidät.

²⁸Where are we going up? our brothers have made our heart to melt, saying, ‘The people are greater and taller than we; the cities are great and fortified up to the sky; and moreover we have seen the sons of the Anakim there.’”

²⁸Millaiseen maahan me olemmekaan menossa! Nuo miehet saivat meidät vapisemaan pelosta, kun he kertoivat kansasta, joka on meitä lukuisampi ja kookkaampi, ja suurista kaupungeista, joiden muurit hipovat taivasta. He olivat nähneet siellä anakilaisiakin!'

²⁹Then I said to you, “Don’t dread, neither be afraid of them.

²⁹"Silloin minä sanoin teille: 'Älkää säikkykö älkääkä pelätkö heitä.

³⁰Yahweh your God who goes before you, he will fight for you, according to all that he did for you in Egypt before your eyes,

³⁰Herra, teidän Jumalanne, joka kulkee edellänne, sotii teidän puolestanne, kuten näitte hänen tekevän jo Egyptissä

³¹and in the wilderness, where you have seen how that Yahweh your God bore you, as a man does bear his son, in all the way that you went, until you came to this place.”

³¹ja sitten autiomaassa. Sielläkin Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte, aina tänne saakka.'

³²Yet in this thing you didn’t believe Yahweh your God,

³²Mutta siitä huolimatta te ette luottaneet Herraan, Jumalaanne,

³³who went before you in the way, to seek you out a place to pitch your tents in, in fire by night, to show you by what way you should go, and in the cloud by day.

³³joka oli kulkenut koko matkan teidän edellänne, etsinyt teille leiriytymispaikat sekä öisin tulipatsaana ja päivisin pilvipatsaana osoittanut tien, jota teidän tuli kulkea.

³⁴Yahweh heard the voice of your words, and was angry, and swore, saying,

³⁴"Kun Herra kuuli, mitä te puhuitte, hän vihastui ja vannoi:

³⁵“Surely not one of these men of this evil generation shall see the good land, which I swore to give to your fathers,

³⁵'Yksikään näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, ei saa nähdä sitä hyvää maata, josta minä valalla vannoen annoin lupauksen teidän isillenne,

³⁶except Caleb the son of Jephunneh: he shall see it; and to him will I give the land that he has trodden on, and to his children, because he has wholly followed Yahweh.”

³⁶ei kukaan paitsi Kaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, jossa hän on jo käynyt. Hän on uskollisesti seurannut minua.'

³⁷Also Yahweh was angry with me for your sakes, saying, “You also shall not go in there:

³⁷Herra vihastui teidän vuoksenne myös minuun ja sanoi: 'Sinäkään et pääse siihen maahan,

³⁸Joshua the son of Nun, who stands before you, he shall go in there: encourage you him; for he shall cause Israel to inherit it.

³⁸mutta Joosua, Nunin poika, joka palvelee sinua, saa mennä sinne. Vala häneen rohkeutta, sillä hänen tulee jakaa maa israelilaisille perintöosiksi.

³⁹Moreover your little ones, whom you said should be a prey, and your children, who this day have no knowledge of good or evil, they shall go in there, and to them will I give it, and they shall possess it.

³⁹Teidän lapsenne, joiden pelkäsitte joutuvan vihollisen saaliiksi, nuo lapset, joilla ei vielä ole tietoa hyvästä eikä pahasta, pääsevät siihen maahan. Heille minä sen annan, ja he ottavat sen haltuunsa.

⁴⁰But as for you, turn, and take your journey into the wilderness by the way to the Red Sea or, Sea of Reeds .”

⁴⁰Nyt teidän kuitenkin on käännyttävä takaisin autiomaahan ja lähdettävä liikkeelle Kaislameren suuntaan.'

⁴¹Then you answered and said to me, “We have sinned against Yahweh, we will go up and fight, according to all that Yahweh our God commanded us.” Every man of you put on his weapons of war, and presumed to go up into the hill country.

⁴¹"Silloin te sanoitte minulle: 'Me olemme rikkoneet Herraa vastaan. Me lähdemme nyt vuorille taistelemaan, niin kuin Herra, meidän Jumalamme, on käskenyt.' Ja te otitte aseenne ja lähditte yltiöpäisesti vuoristoon.

⁴²Yahweh said to me, “Tell them, ‘Don’t go up, neither fight; for I am not among you; lest you be struck before your enemies.’”

⁴²Mutta Herra sanoi minulle: 'Kiellä heitä lähtemästä vuorille ja ryhtymästä taisteluun, sillä minä en ole heidän keskellään. Jos he menevät, heidän vihollisensa lyövät heidät.'

⁴³So I spoke to you, and you didn’t listen; but you rebelled against the commandment of Yahweh, and were presumptuous, and went up into the hill country.

⁴³Te ette kuitenkaan kuunnelleet, vaikka minä puhuin teille, vaan niskoittelitte Herraa vastaan ja lähditte uhmamielin vuoristoon.

⁴⁴The Amorites, who lived in that hill country, came out against you, and chased you, as bees do, and beat you down in Seir, even to Hormah.

⁴⁴Silloin siellä asuvat amorilaiset kävivät taisteluun teitä vastaan, löivät joukkonne hajalle Seirissä ja ajoivat mehiläisparven lailla teitä takaa Hormaan saakka.

⁴⁵You returned and wept before Yahweh; but Yahweh didn’t listen to your voice, nor gave ear to you.

⁴⁵Te palasitte leiriin, itkitte ja rukoilitte Herraa, mutta hän ei kuunnellut teidän valituksianne eikä välittänyt teidän rukouksistanne.

⁴⁶So you stayed in Kadesh many days, according to the days that you remained.

⁴⁶Ja te jäitte Kadesiin ja viivyitte siellä aikanne.