¹Then I returned and saw all the oppressions that are done under the sun: and behold, the tears of those who were oppressed, and they had no comforter; and on the side of their oppressors there was power; but they had no comforter.

¹Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla. Katso: sorrettujen kyynelet! Ei ole heillä lohduttajaa. Katso: sortajien väkivalta! Eikä lohduttajaa ole.

²Therefore I praised the dead who have been long dead more than the living who are yet alive.

²Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet -- ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät;

³Yes, better than them both is him who has not yet been, who has not seen the evil work that is done under the sun.

³ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.

⁴Then I saw all the labor and achievement that is the envy of a man’s neighbor. This also is vanity and a striving after wind.

⁴Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

⁵The fool folds his hands together and ruins himself.

⁵Tyhmä istuu kädet ristissä ja kalvaa omaa lihaansa.

⁶Better is a handful, with quietness, than two handfuls with labor and chasing after wind.

⁶Parempi on kourallinen levossa kuin kahmalon täysi vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.

⁷Then I returned and saw vanity under the sun.

⁷Minä näin lisää turhuutta auringon alla:

⁸There is one who is alone, and he has neither son nor brother. There is no end to all of his labor, neither are his eyes satisfied with wealth. “For whom then, do I labor, and deprive my soul of enjoyment?” This also is vanity. Yes, it is a miserable business.

⁸joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua eikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen. "Ketä varten minä näen vaivaa ja kieltäydyn kaikesta hyvästä?" Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.

⁹Two are better than one, because they have a good reward for their labor.

⁹Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.

¹⁰For if they fall, the one will lift up his fellow; but woe to him who is alone when he falls, and doesn’t have another to lift him up.

¹⁰Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -- häntä auttamassa ei ole ketään.

¹¹Again, if two lie together, then they have warmth; but how can one keep warm alone?

¹¹Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?

¹²If a man prevails against one who is alone, two shall withstand him; and a threefold cord is not quickly broken.

¹²Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.

¹³Better is a poor and wise youth than an old and foolish king who doesn’t know how to receive admonition any more.

¹³Parempi on köyhä ja viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää kuuntele toisten neuvoja.

¹⁴For out of prison he came forth to be king; yes, even in his kingdom he was born poor.

¹⁴Tosiaankin: nuorukainen lähti vankilasta ja tuli kuninkaaksi, vaikka oli syntynyt köyhänä tuon toisen hallitessa.

¹⁵I saw all the living who walk under the sun, that they were with the youth, the other, who succeeded him.

¹⁵Minä näin, miten kaikki kynnelle kykenevät auringon alla asettuivat kannattamaan nuorukaista, joka nyt nousi valtaistuimelle.

¹⁶There was no end of all the people, even of all them over whom he was—yet those who come after shall not rejoice in him. Surely this also is vanity and a chasing after wind.

¹⁶Määrätön on joukko jokaisen ympärillä, joka nousee kansan johtajaksi, mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista. Turhuutta ja tuulen tavoittelua on sekin.