¹Yahweh spoke to Moses, saying,

¹Herra sanoi Moosekselle:

²“Sanctify to me all of the firstborn, whatever opens the womb among the children of Israel, both of man and of animal. It is mine.”

²"Pyhitä minun omakseni jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin karjaeläin. Jokainen, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle."

³Moses said to the people, “Remember this day, in which you came out from Egypt, out of the house of bondage; for by strength of hand Yahweh brought you out from this place. No leavened bread shall be eaten.

³Mooses sanoi kansalle: "Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden maasta, sillä Herra vei väkevällä kädellään teidät sieltä pois. Sinä päivänä ei saa syödä hapanta leipää.

⁴This day you go out in the month Abib.

⁴Tänään te lähdette, abib-kuussa,

⁵It shall be, when Yahweh shall bring you into the land of the Canaanite, and the Hittite, and the Amorite, and the Hivite, and the Jebusite, which he swore to your fathers to give you, a land flowing with milk and honey, that you shall keep this service in this month.

⁵ja kun Herra on tuonut teidät kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, siihen maahan, jonka hän on esi-isillenne vannomallaan valalla luvannut teille, maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, niin palvelkaa häntä aina tässä kuussa seuraavalla tavalla.

⁶Seven days you shall eat unleavened bread, and in the seventh day shall be a feast to Yahweh.

⁶"Seitsemän päivän aikana sinun tulee syödä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä vietettäköön juhlaa Herran kunniaksi.

⁷Unleavened bread shall be eaten throughout the seven days; and no leavened bread shall be seen with you, neither shall yeast be seen with you, in all your borders.

⁷Niinä seitsemänä päivänä syötäköön vain happamatonta leipää; hapanta leipää ei saa edes näkyä missään koko asuinalueellasi, ei myöskään hapanta taikinaa.

⁸You shall tell your son in that day, saying, ‘It is because of that which Yahweh did for me when I came out of Egypt.’

⁸Sinä päivänä kerro pojallesi: 'Tämä tapahtuu sen takia, mitä Herra teki hyväkseni, kun lähdin Egyptistä.'

⁹It shall be for a sign to you on your hand, and for a memorial between your eyes, that the law of Yahweh may be in your mouth; for with a strong hand Yahweh has brought you out of Egypt.

⁹Ja se säädös olkoon kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä.

¹⁰You shall therefore keep this ordinance in its season from year to year.

¹⁰Noudata tätä säädöstä aina määräaikana vuodesta toiseen.

¹¹“It shall be, when Yahweh shall bring you into the land of the Canaanite, as he swore to you and to your fathers, and shall give it you,

¹¹"Kun Herra on tuonut sinut kanaanilaisten maahan, kuten hän on sinulle ja esi-isillesi vannonut, ja antanut sen sinulle,

¹²that you shall set apart to Yahweh all that opens the womb, and every firstborn which you have that comes from an animal. The males shall be Yahweh’s.

¹²luovuta Herralle kaikki esikoiset. Samaten on jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen oleva Herran omaisuutta.

¹³Every firstborn of a donkey you shall redeem with a lamb; and if you will not redeem it, then you shall break its neck; and you shall redeem all the firstborn of man among your sons.

¹³Mutta jokaisen aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy.

¹⁴It shall be, when your son asks you in time to come, saying, ‘What is this?’ that you shall tell him, ‘By strength of hand Yahweh brought us out from Egypt, from the house of bondage;

¹⁴Kun poikasi aikanaan kysyy sinulta: 'Mitä tämä merkitsee?', niin sano hänelle: 'Väkevällä kädellään Herra vei meidät pois Egyptistä, orjuuden maasta.

¹⁵and it happened, when Pharaoh would hardly let us go, that Yahweh killed all the firstborn in the land of Egypt, both the firstborn of man, and the firstborn of animal. Therefore I sacrifice to Yahweh all that opens the womb, being males; but all the firstborn of my sons I redeem.’

¹⁵Ja kun farao itsepintaisesti kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin. Tämän vuoksi minä teurastan Herralle uhriksi karjani jokaisen urospuolisen esikoisen ja lunastan jokaisen minulle syntyvän esikoispojan.'

¹⁶It shall be for a sign on your hand, and for symbols between your eyes: for by strength of hand Yahweh brought us out of Egypt.”

¹⁶Olkoon tämä kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, jotta muistaisit, että Herra väkevällä kädellään vei meidät pois Egyptistä."

¹⁷It happened, when Pharaoh had let the people go, that God didn’t lead them by the way of the land of the Philistines, although that was near; for God said, “Lest perhaps the people change their minds when they see war, and they return to Egypt”;

¹⁷Kun farao oli päästänyt kansan lähtemään, Jumala ei johtanutkaan israelilaisia filistealaisten maan kautta kulkevaa tietä, joka olisi ollut lyhin, sillä hän ajatteli, että kansa huomatessaan joutuvansa taisteluun alkaisi katua ja palaisi Egyptiin.

¹⁸but God led the people around by the way of the wilderness by the Red Sea or, Sea of Reeds ; and the children of Israel went up armed out of the land of Egypt.

¹⁸Niin Jumala vei kansan pitemmälle, autiomaan kautta kulkevalle tielle, kohti Kaislamerta. Israelilaiset lähtivät matkaan taistelun varalta ryhmittyneinä.

¹⁹Moses took the bones of Joseph with him, for he had made the children of Israel swear, saying, “God will surely visit you, and you shall carry up my bones away from here with you.”

¹⁹Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia sanoen: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne."

²⁰They took their journey from Succoth, and encamped in Etham, in the edge of the wilderness.

²⁰Lähdettyään liikkeelle Sukkotista israelilaiset leiriytyivät Etamiin, autiomaan laitaan.

²¹Yahweh went before them by day in a pillar of cloud, to lead them on their way, and by night in a pillar of fire, to give them light, that they might go by day and by night:

²¹Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä.

²²the pillar of cloud by day, and the pillar of fire by night, didn’t depart from before the people.

²²Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.